Miehen mielestä on sairasta olla "yhtään" mustasukkainen puolisostaan.
Aivan kaikki aiheeseen liittyväkin on sairasta ja tympeää ja osoitus luottamuksen puutteesta yms. Ns normaaliin parisuhteeseen ei hänen mielestään kuulu minkäänlainen aihepiirin asia.
Miten teillä, onko mies yhtään pisaraakaan mustis koskaan ja onko siihen syytä?
Totesin vain miehellä että kaikki ei ole suurta mustasukkaisuusdraamaa ja ottaisi edes hieman selvää naisen sielunelämästä ennenkuin potkaisee tyhjää, minä olisin vain imarreltu jos hän edes 1x/vuodessa osoittaiso edes pientä mustasukkaisuutta jostakin. Mutta koen että olen niin itsestäänselvyys ettei siihen ole syytä siksi, mies taas sanoo että hän vain luottaa minuun.
Kommentit (20)
En ymmärrä mustasukkaisuutta ollenkaan. Tosin, en ajattele sitä heti sairautena... mutta ei se lie kovin kaukana jostain tunne-elämän ongelmista ole?
Olemme olleet yhdessä 18 vuotta ja kumpikaan ei ole koskaan ollut mustasukkainen. Minusta ei ole lainkaan imartelevaa, että mies olisi edes kerran vuodessa mustasukkainen. Sehän olisi osoitus siitä, että hän ei luota minuun.
Olemme jo suhteen alussa tehneet selväksi,, että jos jompikumpi haluaa lähteä, niin ovi on auki, kumpikaan ei pidättele. En jaksaisi tuhlata aikaa mustasukkaisuuteen. Kyllä miehen pitää olla kanssani vapaaehtoisesti
Tottakai terveellä ja täysin ihmiselle normaalilla tavalla voi olla mustasukkainen, silloin kun toista rakastaa paljon ja esim.näkee hänen lääppimässä toista niin tietysti se aiheuttaa mustasukkaisia tuntemuksia. Musta taas on turha tuhlata aikaansa suhteeseen jossa toinen tai kenties molemmat on niin välinpitämättömiä että ei aiheuta mitään tuntemuksia. Mustasukkaisuudellakin on tietysti rajansa, hulluuden partaalla ei oo kenenkään hyvä olla.
Kukakohan ajattelisi noin, että mustasukkaisuus on sairautta? Olisikohan pettäjä?
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 11:03"]
Tottakai terveellä ja täysin ihmiselle normaalilla tavalla voi olla mustasukkainen, silloin kun toista rakastaa paljon ja esim.näkee hänen lääppimässä toista niin tietysti se aiheuttaa mustasukkaisia tuntemuksia. Musta taas on turha tuhlata aikaansa suhteeseen jossa toinen tai kenties molemmat on niin välinpitämättömiä että ei aiheuta mitään tuntemuksia. Mustasukkaisuudellakin on tietysti rajansa, hulluuden partaalla ei oo kenenkään hyvä olla.
[/quote]
Jos sinulla on tarvetta lääppiä toista, niin miksi edes seurustelet
Lähtökohta on se, että vapaus antaa vastuun. Jos on tarvetta lääppiä toisia, ovi on auki ja siitä saa mennä.
Edelleen sitä mieltä, että olemme toistemme kanssa vapaaehtoisesti. Jos haluaa lääppiä toisia, niin mitä järkeä on silloin olla yhdessä. En tuhlaisi siinäkään aikaani mustasukkaisuuteen, koska kriteerimme suhteessa ei ole se, että haluamme elää yhdessä ja samaan aikaan lääppiä toisia.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:32"]Ns normaaliin parisuhteeseen ei hänen mielestään kuulu minkäänlainen aihepiirin asia.
[/quote]
Tämä jotenkin särähti... Kuulostaa, että hänellä on jotain salattavaa. Minusta outoa, jos aikuinen ihminen on niin ehdoton, ettei voi edes keskutella jostain asiasta.
Voi olla pettäjä (kuten nr. 5 epäilee), tai sitten on joku muu luuranko kaapissa.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 11:03"]
Tottakai terveellä ja täysin ihmiselle normaalilla tavalla voi olla mustasukkainen, silloin kun toista rakastaa paljon ja esim.näkee hänen lääppimässä toista niin tietysti se aiheuttaa mustasukkaisia tuntemuksia. Musta taas on turha tuhlata aikaansa suhteeseen jossa toinen tai kenties molemmat on niin välinpitämättömiä että ei aiheuta mitään tuntemuksia. Mustasukkaisuudellakin on tietysti rajansa, hulluuden partaalla ei oo kenenkään hyvä olla.
[/quote]
Jos sinulla on tarvetta lääppiä toista, niin miksi edes seurustelet
Lähtökohta on se, että vapaus antaa vastuun. Jos on tarvetta lääppiä toisia, ovi on auki ja siitä saa mennä.
[/quote]
Samaa mieltä jälkimmäisen kanssa. Jos mieheni kävisi lääppimässä muita nähteni, niin en kyllä ymmärrä, miksi edes olisin hänen kanssaan. Mielestäni esim. tanssiminen ei ole lääppimistä, jos siinä ei ole mitään epäasiallista ylimääräistä lähmintää.
Minun kokemukseni mukaan mustasukkaisimmat ovat pahimpia pettäjiä. Näin sekä ystäväpiirissä että eksissä. Osaa epäillä toista siitä, mitä itse tekee...
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 10:39"]
Olemme olleet yhdessä 18 vuotta ja kumpikaan ei ole koskaan ollut mustasukkainen. Minusta ei ole lainkaan imartelevaa, että mies olisi edes kerran vuodessa mustasukkainen. Sehän olisi osoitus siitä, että hän ei luota minuun.
Olemme jo suhteen alussa tehneet selväksi,, että jos jompikumpi haluaa lähteä, niin ovi on auki, kumpikaan ei pidättele. En jaksaisi tuhlata aikaa mustasukkaisuuteen. Kyllä miehen pitää olla kanssani vapaaehtoisesti
[/quote]
Tämä on minunkin elämänfilosofiaani. Jos ihminen käyttää aikaansa mustasukkaisuuksiin ja muihin järjettömyyksiin, niin herranjestas sentään!
Pieni mustasukkaisuus on ihan normaali tunne eikä siinä ole mitään sairasta.
Jos en olisi ikinä yhtään mustasukkainen niin minun kohdallani se merkitsisi etten enää välitä ja kaikki muutkin tunteet olisi kuolleet.
Parisuhteessa ei mustasukkaisuutta tarvita. Jos toinen mieluummin pussailee muita kuin omaa puolisoa, ei tämä henkilö ilmeisesti ole kiinnostunut olemaan parisuhteessa 'omansa' kanssa.
Pettäminen on tietoinen valinta, oman puolison ja 'sen toisen' välillä, kumpi kiinnostaa enemmän.
Hyvin yksinkertaista siis, ei siinä sen kummempaa
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 12:27"]
Pieni mustasukkaisuus on ihan normaali tunne eikä siinä ole mitään sairasta.
Jos en olisi ikinä yhtään mustasukkainen niin minun kohdallani se merkitsisi etten enää välitä ja kaikki muutkin tunteet olisi kuolleet.
[/quote]
Minusta olisi kyllä ahdistavaa, jos mieheni pitäisi mustasukkaisuutta luonnollisena asiana. Mustasukkaisuus on merkki siitä, että ei luota kumppaniinsa, vaan epäilee tämän pettävän tai haaveilevan muista.
Minulla on ollut nuorena mustasukkaisia miesystäviä ja minusta tuntui, kuin olisin nurkkaan ajettu. Jos mies ei usko, että rakastan häntä ja tapani on olla uskollinen, niin silloin en halua hänen kanssaan olla. Minusta rakkaus on sitä, että luottaa toiseen.
Jos haluaisin pettää, niin ei siinä mustasukkaisuudet paljon auttaisi. Mieluummin elän suhteessa, missä minuun luotetaan, eikä epäillä.
On mustasukkaisuutta ja on mustasukkaisuutta...
Jos toista epäilee saati, että väittää tämän pettävän, on se ahdistavaa ja jopa sairasta pahimmillaan.
Mutta kyllä mun on myönnettävä, että kun mies lähtee duuniporukan risteilylle ja kokoonpano on kaksi miestä (mun mies se toinen) ja 17 naista, ikähaarukassa 23-42v, niin ei se musta tunnu KIVALLE. En kiellä miestä menemästä, toivon, että hänellä on hauskaa, en istu kotona naama norsunvituilla ja ole varma, että siellä se vaan panee niitä akkoja jne. Mutta ei ajatus siltikään myöskään ole mukava. Ja mies tuntee samoin, mä siis olen taasen miesvoittoisella alalla ja ei hänestäkään tunnu MUKAVALLE, kun esim. viimeksi pikkujouluista kotiuduin seitsemältä aamulla, toinen sukka hävinneenä. Ei mitään riitaa, ei pettämisepäilyjä, mutta ei se silti miehestä ollut KIVAA.
Sä et nyt ap tiedä mistä sä puhut. Aiheeton mustasukkaisuus on ihan helvettiä, ja jos annat aihetta, olet tyhmä.
Kaipaat selvästi, että miehesi osoittaisi rakastavansa sua, ja se on ihan eri asia. Mustasukkainen voi olla olla silkkaa omistushaluaan, ei siihen tarvita rakkautta.
Mun parisuhteessa ei ole mustasukkaisuutta, koska me luotamme toisiimme. Toki jos luottamus järkkyisi jostain syystä, mustasukkaisuuttakin epäilemättä tulisi, mutta terveessä parisuhteessa sille ei ole sijaa.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:24"]
On mustasukkaisuutta ja on mustasukkaisuutta...
Jos toista epäilee saati, että väittää tämän pettävän, on se ahdistavaa ja jopa sairasta pahimmillaan.
Mutta kyllä mun on myönnettävä, että kun mies lähtee duuniporukan risteilylle ja kokoonpano on kaksi miestä (mun mies se toinen) ja 17 naista, ikähaarukassa 23-42v, niin ei se musta tunnu KIVALLE. En kiellä miestä menemästä, toivon, että hänellä on hauskaa, en istu kotona naama norsunvituilla ja ole varma, että siellä se vaan panee niitä akkoja jne. Mutta ei ajatus siltikään myöskään ole mukava. Ja mies tuntee samoin, mä siis olen taasen miesvoittoisella alalla ja ei hänestäkään tunnu MUKAVALLE, kun esim. viimeksi pikkujouluista kotiuduin seitsemältä aamulla, toinen sukka hävinneenä. Ei mitään riitaa, ei pettämisepäilyjä, mutta ei se silti miehestä ollut KIVAA.
[/quote]
No minä en ihan oikeasti ymmärrä, mitä yleensäkin on järkeä kömpiä aamulla klo 7 sukka hukassa kotiin. Jos alkoholinkäyttö ei ole hallinnassa, se ei tietenkään ole kivaa toisesta, mutta miten mustasukkaisuus tähän liittyy.
Mieheni on kulkenut koulutuksissa toisella paikkakunnalla naisvaltaisen alan työkavereiden kanssa ja en ole edes miettinyt, onko se kivaa tai ei.
Minä harrastan lajia, missä on paljon miehiä. Käyn kisareissuilla miesporukassa ja ei ole mies miettinyt sen kummemmin, onko se kivaa vai ei.
Mutta jokaisella on vapaus valita puoliso ja itse en ole halunnut sellaista puolisoa, kenen alkoholinkäyttö repeää niin, että tullaan aamulla vasta kotiin vaatteet hukassa. Ongelma on kyllä jo jossain muualla, kuin mustasukkaisuudessa tai onko se kivaa.
Mun mielestä pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja aika suloista. Ihan mikä tahansa asia liiallisuuksiin menneenä on perseestä.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:24"]
On mustasukkaisuutta ja on mustasukkaisuutta...
Jos toista epäilee saati, että väittää tämän pettävän, on se ahdistavaa ja jopa sairasta pahimmillaan.
Mutta kyllä mun on myönnettävä, että kun mies lähtee duuniporukan risteilylle ja kokoonpano on kaksi miestä (mun mies se toinen) ja 17 naista, ikähaarukassa 23-42v, niin ei se musta tunnu KIVALLE. En kiellä miestä menemästä, toivon, että hänellä on hauskaa, en istu kotona naama norsunvituilla ja ole varma, että siellä se vaan panee niitä akkoja jne. Mutta ei ajatus siltikään myöskään ole mukava. Ja mies tuntee samoin, mä siis olen taasen miesvoittoisella alalla ja ei hänestäkään tunnu MUKAVALLE, kun esim. viimeksi pikkujouluista kotiuduin seitsemältä aamulla, toinen sukka hävinneenä. Ei mitään riitaa, ei pettämisepäilyjä, mutta ei se silti miehestä ollut KIVAA.
[/quote]
No minä en ihan oikeasti ymmärrä, mitä yleensäkin on järkeä kömpiä aamulla klo 7 sukka hukassa kotiin. Jos alkoholinkäyttö ei ole hallinnassa, se ei tietenkään ole kivaa toisesta, mutta miten mustasukkaisuus tähän liittyy.
Mieheni on kulkenut koulutuksissa toisella paikkakunnalla naisvaltaisen alan työkavereiden kanssa ja en ole edes miettinyt, onko se kivaa tai ei.
Minä harrastan lajia, missä on paljon miehiä. Käyn kisareissuilla miesporukassa ja ei ole mies miettinyt sen kummemmin, onko se kivaa vai ei.
Mutta jokaisella on vapaus valita puoliso ja itse en ole halunnut sellaista puolisoa, kenen alkoholinkäyttö repeää niin, että tullaan aamulla vasta kotiin vaatteet hukassa. Ongelma on kyllä jo jossain muualla, kuin mustasukkaisuudessa tai onko se kivaa.
[/quote]
Missäköhän kohtaa sanoin olleeni humalassa ;-)
Ja onneksi tosissaan saa valita puolisonsa, musta taas ois vähän jopa surullista, jos miestä ei kiinnostaisi missä olen ja kenen kanssa (Kyllä, tarkoituksellinen provovastaus vastineena omaan provoosi).
Minäkin olin aikanaan ilman mustia sukkia, siis suhteen alkuaikoina, opiskeluiässä oltiin, siinä kakskymppisiä ja yli.'
Vaimo sitten lähti opiskelijamatkalleen etelän maihin, siellä petti, kertoi kyllä jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen (ei muka itkien voinut elää itsensä kanssa).
Sen jälkeen olen ollut mustasukkainen. Aina silloin tällön epäilee, vaikka yhdessä on tuon jälkeen tullut oltua 15 vuotta. Vaimo kyllä sanoo rakastavansa minua, ja sen kyllä käyttäytymisestä uskonkin, mutta tuo vanha tapahtuma ei saa minua enää täydellisesti luottamaan.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:24"]
On mustasukkaisuutta ja on mustasukkaisuutta...
Jos toista epäilee saati, että väittää tämän pettävän, on se ahdistavaa ja jopa sairasta pahimmillaan.
Mutta kyllä mun on myönnettävä, että kun mies lähtee duuniporukan risteilylle ja kokoonpano on kaksi miestä (mun mies se toinen) ja 17 naista, ikähaarukassa 23-42v, niin ei se musta tunnu KIVALLE. En kiellä miestä menemästä, toivon, että hänellä on hauskaa, en istu kotona naama norsunvituilla ja ole varma, että siellä se vaan panee niitä akkoja jne. Mutta ei ajatus siltikään myöskään ole mukava. Ja mies tuntee samoin, mä siis olen taasen miesvoittoisella alalla ja ei hänestäkään tunnu MUKAVALLE, kun esim. viimeksi pikkujouluista kotiuduin seitsemältä aamulla, toinen sukka hävinneenä. Ei mitään riitaa, ei pettämisepäilyjä, mutta ei se silti miehestä ollut KIVAA.
[/quote]
No minä en ihan oikeasti ymmärrä, mitä yleensäkin on järkeä kömpiä aamulla klo 7 sukka hukassa kotiin. Jos alkoholinkäyttö ei ole hallinnassa, se ei tietenkään ole kivaa toisesta, mutta miten mustasukkaisuus tähän liittyy.
Mieheni on kulkenut koulutuksissa toisella paikkakunnalla naisvaltaisen alan työkavereiden kanssa ja en ole edes miettinyt, onko se kivaa tai ei.
Minä harrastan lajia, missä on paljon miehiä. Käyn kisareissuilla miesporukassa ja ei ole mies miettinyt sen kummemmin, onko se kivaa vai ei.
Mutta jokaisella on vapaus valita puoliso ja itse en ole halunnut sellaista puolisoa, kenen alkoholinkäyttö repeää niin, että tullaan aamulla vasta kotiin vaatteet hukassa. Ongelma on kyllä jo jossain muualla, kuin mustasukkaisuudessa tai onko se kivaa.
[/quote]
Tsiisas tyypit! Pikkujouluista tullaan kotiin yksi sukka hukassa, ja maailmankirjat on sekaisin.
En ole yhtään mustasukkainen. Parisuhde ei ole minusta mikään omistussuhde jossa toista pitäisi pystyä kontrolloimaan.
Eli: "Paneskelen muitakin, älä kysele"