Todella hyvä ja pitkäaikainen ystävä
ei ole kertonut meille yhteistä asiaa, josta olemme usein jutelleet. Olisin saanut häneltä paljon vertaistukea, jos hän olisi kertonut asian niin kuin se on. Ja tavallaan hän on saanut tukea multa kun olen tilittänyt asioista tietämättä että hänelä on sama tilanne.
Kyseessä on siis rakas ystävä. Miten etenen, kerronko että tiedän hänestä tämän asian (sukulaisensa siis kertoi), vaikka hän itse ei ole sitä minulle halunnut kertoa? Itseäni vaivaa kuitenkin että tiedän....ja haluiaisin sen taakan pois.
Kommentit (4)
Olisi siis parasta edetä niin, että kerron hänen sukulaisensa kertoneen minulle ko asian...tuli sellainenkin asia mieleen, että jos ei kaverini itsekään tiedä???? Tässä on isyysjutuista kyse. En tiedä...
Minulla oli sama tilanne toisinpäin. Ystävä tilitti ja tilitti asiaansa. Koskaan en saanut sanottua että juu, ymmärrän, itselläni kun on ihan sama juttu. Hän sai tukea ja kuunteluapua, minä en.
Älä suotta ota puheeksi, ystävälläsi on syynsä olla kertomatta.
Sopiva tilanne meni ohi ja nyt on liian myöhäistä? Avaudutko sinä muutenkin enemmän, jääkö hänelle tilaa puhua?
Mä olisin hiukan loukkaantunut mut ehkä hänellä on syynsä olla kertomatta asiaa?
Pelkää esim että tieto leviää väärään suuntaan tai nolottaa se kun ei heti alussa kertonut sulle tai asia on hälle ja mahd perheelle niin iso ettei jaksa puhua siitä...
Kysy häneltä onko tämä ( siis se asia) koskaan vaivannut häntä? Että onko hällä kokemusta tms? Tai miten suhtautuis, jos hänelläkin olis se...