Mikä epäilytti miehessäsi etukäteen, mutta pelko olikin turha?

Eikö kukaan ole pelännyt mitään?

Insinöörin ammatti. Juntit vanhempani olivat opettaneet ennakkoluuloiseksi mutta ovatpa hekin muuttaneet asenteensa kun mieheni korjaa heidän autosta alkaen kaikki. Toiminnan ja tekemisen mies.

Miehellä oli ihan kamalat kengät tavatessamme. Oli maalannut alkuillasta ottaessaan poikien kanssa pohjia. Mietitytti kovasti kannattaako tutustua mieheen, jolla on kirkkaan oranssit kengät.

Kannatti.

Ikäero. Mies on mua pari vuotta nuorempi ja siinä vaiheessa kun olin 19 ja mies 17 se tuntui hirvittävän suurelta. Ja kyllä ihan tunteen perusteella päädyin katsomaan mitä tästä tulee (tuli avioliitto, kolme lasta ja omakotitalo).

Pelotti se onko mies valmis sitoutumaan minuun ja lapsiini. Koska hän kuitenkin tuli meidän elämäämme ja nopeasti onnistui tekemään itsestään hyvin tärkeän myös lapsilleni. Ajatus siitä, että lapset olisivat jälleen joutuneet luopumaan jostain itselleen rakkaasta ihmisestä, oli kammottava.

Mutta puhuin miehelle asiasta ja hän kertoi olevansa ihan ajatuksella tässä mukana eikä lähdössä minnekään. Eikä ole vielä lähtenytkään, monta vuotta jo takana.

Up

Miehen asunnon sisustus oli aivan kamala. Hän ei vain ole kiinnostunut sisustamisesta, kuten minä...

Miehen opiskeluala. Ajattelin sen perusteella, että hän saattaa olla materialistinen, rahanahne ja epäempaattinen, työnsä perheen edelle laittava ihminen. Lisäksi miehen perhetausta (rahakas "hieno" suku) pisti miettimään, onko meillä aivan liian erilaiset elämäntottumukset ja pyrkimykset. Onneksi mies kuitenkin vaikutti hyvältä pakkaukselta ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta riskeerata. Se kannatti. Mies laittaa perheen kaiken edelle, on jopa jäänyt pitkiksi ajoiksi koti-isäksi, vaikka se on aiheuttanut takapakkia uralla.

Mieheni harrasti paljon yhden illan juttuja. Mietin tuolloin kykeneekö hän "pelimiehenä" enää vakituiseen suhteeseen. Kannatti uskoa :) Totta kai mitä vaan voi tapahtua, mutta luottamus on täysi.

Epäilytti monikin asia ja voin sanoa, ettei ollut turhaa pelkoa vaan todellisuus oli jopa vieläkin kamalampaa. Eli mies narsistikusipää ihan oikeasti, persoonallisuushäiriöinen petturi, naistenhakkaaja ja mitähän vielä.

Minua ei niinkään arveluttanut miehessäni mikään, mutta lähipiiri ja työkaverit olivat varmoja, että jos saamme lapsia, mies kaappaa heidät ja vie omaan maahansa enkä ikinä enää näe heitä.

No, 25 vuotta yhteiselämää takana, lapset ovat kasvaneet isoiksi ja asuvat yhä täällä Suomessa samassa kaupungissa kuin minä :). Joten täysin turha tuokin pelko oli.

Minua ei niinkään arveluttanut miehessäni mikään, mutta lähipiiri ja työkaverit olivat varmoja, että jos saamme lapsia, mies kaappaa heidät ja vie omaan maahansa enkä ikinä enää näe heitä.

No, 25 vuotta yhteiselämää takana, lapset ovat kasvaneet isoiksi ja asuvat yhä täällä Suomessa samassa kaupungissa kuin minä :). Joten täysin turha tuokin pelko oli.