Lue keskustelun säännöt.
Mies vauvan kanssa kahden
29.11.2013 |
Tai paremminkin aihe pitäisi ehkä olla "nainen vauvan kanssa kahden", sillä ehkä tämä keskittyy enemmän siihen. Vaimo lähti pikkujouluihin ja jäin ensimmäistä kertaa kahden vauvan kanssa. Pärjäämme ihan hyvin eikä mitään ongelmia ole. Olen pystynyt hyvin ruokkimaan koiran, ulkoilemaan sen kanssa ja siivoilemaan tässä viiden tunnin aikana. Olen tehnyt itselleni ruokaa ja vaihtanut vauvalle vaippoja, ruokkinut hänet ja vaihtanut sille vaatteitakin. Vein sen juuri nukkumaan ja minulla lienee hetki aikaa itsellenikin.
Sen sijaan jos jätän vaimoni kahden vauvan kanssa niin hän ei tunnu pystyvän tekemään mitään samalla aikaa: ei ulkoiluttamaan tai ruokkimaan koiraa, ei putsaamaan keittiöstä jälkiään, ei ruokkimaan itseään ja muutenkin tuntuu olevan hermoraunio kun joutuu kahden olemaan vauvan kanssa. Sentään teeveetä pystyy katsomaan samalla.
Onko vika nykyäideissä vai nykyvauvoissa, vai eikö empiirinen tutkimukseni päde?
Kommentit (31)
Hattua nostan sinulle, 20. Olet aarre, toivottavasti vaimosi älyää arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:55"]
Hattua nostan sinulle, 20. Olet aarre, toivottavasti vaimosi älyää arvostaa.
[/quote]
Niin, tuota pidempää työpäivää ja suurempaa palkkapussia lukuunottamatta kuulostaa useimpien naisten arjelta. Nostavatkohan heidän miehensä näille naisille hattua, arvostavat ja ajattelevat mikä aarre heillä onkaan? Tai oikeastaan, sanovatko muut miehet näille miehelle, että mikä aarre hänellä onkaan?
kehoitan ap:ta tästälähtien ottamaan pääasiallisen vastuun lapsesta, kun se häneltä noin hienosti sujuu. Esim. 6 iltaa viikossa sinä vastaat kaikkiin vauvan tarpeisiin, leikit, ulkoilut, pesut, iltasadut, kanniskelut ja tuudittelut, ja kuumelääkkeet ym ym siis ihan kaikki vauvaan liittyvä. Vaimo varmaan mielellään heittää kyllä koiralle ne pari krt palloa ja laittaa sulle pastat kiehumaan. Sen lisäksi vaimolle jää aikaa käydä kaupassa ja siivota sekä käydä urheilemassa. Myös päiväaikaiset roolit voisitte vaihtaa, kenties on aika vaimon palata töihin/opintoihin ja sinä voisit jäädä vuorostasi vauvalomalle. Sitten jonkun ajan kuluttua (muutama kk) vaimo voi suoda sinulle 6h omaa lomaa, kunhan muistat anoa sitä etukäteen ja olet sitten myös kiitollinen, jos sen saat...veikkaan että vaimo jaksaa silloin oikein hyvin ruokkia itsensä ja lapsen ja päästää koiran terassille...
ehkä viestisi oli vitsi, mutta sun kaltaisia kyllä on ja sieltä ne erot kumpuaa...ei tarvi ihmetellä miksi naisille tulee baby blues.
Oletpas ap saanut haukut niskaasi.
Olen nainen, enkä voi oikeasti ymmärtää tätä siltikään.
Tosiasiahan se on, että on naisia jotka eivät pärjää lasten kanssa. Tai pärjäisivät, mutta järki ei riitä.
Sitten kun mies tekee töitä, että tulee rahaa ja saadaan maksettua kaikki. Se on väärin, koska eihän mies ehdi olemaan 24/7 lapsen kanssa. Vaikka viettäisikin vapaa aikansa kotona. Se ei riitä. Töiden lisäksi pitää ehtiä tosiaan olla koko ajan apuna. Miten repeää kahteen paikkaan? (Läheinen kaverini on juuri tällainen)
Kylläpä minusta tuntuu, ettei ap:n naisella ole vapaa ajasta puutetta. Hyvinhän hän voisi lähteä johonkin kun mies tulee kotiin, tekee ruoan, siivoaa jne.
Älkää nyt naiset viitsikö. Minullakin on neljä lasta, on kausia jolloin en jaksaisi oikeasti tehdä mitään, mutta mieheni on samanlainen kuin ap. Tulee töistä kotiin, saattaa kokata, siivoaa ja laittaa tiskit. Silti olen väsynyt. Ja tuntuu ettei se vain riitä! Ap:n pitäisi ottaa sama malli kuin miehelläni. Viskaa se nainen pihalle ja sano, että nyt vietät sitä omaa aikaa! Näin tekee mieheni välillä. En vain muuten saisi aikaiseksi lähteä vaikka mahdollisuuksia on paljon.
Tuntuu, että tässäkin ketjussa nainen nostetaan jumalan asemaan, eikä yhtään mietitä mitä ne miehet tekevät perheensä eteen.
En yhtään ihmettele jos jotkut miehet väsyvät. Töiden lisäksi pitää vastata kaikkiin vaatimuksiin mitä vain heidän lastensa äiti keksii.
Mun mies ihmetteli samaa kunnes jätin sen vauvan kanssa yksin viikonlopuksi, hyvin ne olivat pärjänneet mutta talo oli kuin pommin jäljiltä ja jääkaappi tyhjä kun palasin sunnuntai-iltana kotiin.
Eipä ole sen jälkeen kyseenalaistanut mun laiskottelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 20 oli ap. Ja ap on tehnyt loistavan perjantaiprovon.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:50"]
Nro 20 oli ap. Ja ap on tehnyt loistavan perjantaiprovon.
[/quote]
Ei muuten ole, eikä ole provo, vaan totuus.
nro 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:50"]
Nro 20 oli ap. Ja ap on tehnyt loistavan perjantaiprovon.
[/quote]
Ei muuten ole, eikä ole provo, vaan totuus.
nro 20
[/quote]
just käytin lapset saunassa, syötin iltapalat ja siivosin keittiön. Sitten pesin nuorimmaisen hampaat, luin sadun ja laitoin nukkumaan. Emäntä röhnöttää sohvalla ja vahtaa jotain luisteluohjelmaa. Normi lauantai siis...
nro 20
Meillä 1v on aina isänsä kanssa "kiltisti". Ei turhia kitise tai itkeskele. Mies on sitä mieltä, että tämä on hänen suurenmoisen kasvatuksensa tulos - hän on alusta asti kuulemma opettanut lapselle, että itkulla ei saa huomiota. Mä olen _vähän_ toista mieltä asiasta, sikäli kun vauvan ainoa keino ilmaista itseään on se itku... Joka tapauksessa lapsi on mun kanssa tavallaan paljon hankalampi, mikä on ihan normaalia! Minä olen hänen kanssaan lähes 24/7, olen se joka vastaa tarpeisiin yöllä ja päivällä. Mies on nimenomaan vierailija, kuten joku tuolla alkupäässä sanoi.
Mä tosin teen meillä kaikki kotihommat. Mies ei saa tehtyä mitään vaikka oli pitkään työttömänä eikä tosiaan juuri osallistunut vauvan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:37"]
Meillä vauva ei itke isän perään samalla tavalla kuin äidin. Mies pystyy siis hyvin tekemään vaikka mitä kun on vauvan kanssa kahden - silloin lapsi viihtyy itsekseen lattialla lelujen kanssa, mutta jos minä hoidan vauvaa (10kk) niin se roikkuu koko ajan kiinni lahkeessa ja vaatii syliin. Päikkäriaikana ehtii sitten vaikka mitä ja silloin kun esikoinen jaksaa viihdyttää pikkusisarustaan.
Olennainen juttu tossa on myös se, että olet ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kahden. Kyllä se silloin tällöin onkin ihan mukavaa, mutta jos vaimosi tekee sitä 24/7 niin hermoraunio on aika hyvin kuvaava sana, vaikka olisi kuinka jaksava tyyppi. Ottakaa siis mahdollisimman usein uusiksi, muutenkin kuin pikkujouluna ;)
[/quote]
Tuttua täälläkin. Mun perässä 1v roikkuu koko ajan. Jos yritän istahtaa tietokoneelle, niin lapsi on nanosekunnissa kiljumassa lahkeessa, vaikka hänellä olisi ollut mieluisaa tekemistä. Mies voi tehdä mitä vaan eikä lapsi ole perässä.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:18"]
Mitäs ihmeellistä tässä on, ihan kun meidän emäntä. Jos lähden reissuun pidemmäksi aikaa niin emäntä tarvitsee isovanhemmat avuksi (lapset 9, 7 ja 3 vuotta). Minä pärjään ilman apua. Minun vastuulla on kaupassa käynti, siivous, ruuanlaitto, aamupalat, iltapalat, kodinhoito remontteineen. Vaimo hoitaa pyykit. Jos lapsella tulee yöllä hätä niin iskää huutavat, äiti ei herää jos talo ei kaadu päälle. Molemmat käyvät töissä, vaimo tekee lyhyttä päivää ja minä täyttä. Lisäksi maksan kaikki laskut ja ostan talot ja autot, vaimo ostaa lähinnä harrastusvälineitä. 3-4 iltaa viikossa vaimo on harrastusten parissa, minä pidän lapsista huolta. Sen ainoan illan kun olen omissa harrastuksissa niin talossa on täysi kaaos kun tulen takaisin...
[/quote]
Tuota seikkaa lukuunottamatta, että kustannat suuremman osan perheen menoista ja teet pidempää työpäivää, kuulostaa siltä miltä useimmilla naisilla.