Jos työkaveri ihan selvästi olisi suuttunut sinulle jostain.

Jos toistuisi usein ja alkaisi homma ärsyttämään, kysyisin varmasti suoraan, mistä käytös kumpuaa.

Katselisin peiliin niin kauan, että tajuaisin miltä oma käytös saattaa muiden silmissä vaikuttaa. 

up

Riippuu työkaverista: jos se olisi kiva tyyppi, jonka kanssa aiemmin on hommat menneet hyvin ja juttu luistanut ja jonka kanssa joutuisin tekemään jatkuvasti hommia ja yks kaks hän osoittaisi olevansa suuttunut, tottakai kysyisin. Jos se taas olisi se sika ihmiseksi -työkaveri, niin antaisin ilman muuta olla ja olisin vain tyytyväinen jos hän ei soisi minulle sanaa tai katsettakaan!

Riippuu ihmisestä, joidenkin kanssa ilman muuta selvittäisin mistä on kysymys, jonkun kohdalla ehkä tytyisin vain toteamaan että aha sillä on (taas) huono päivä.

Minulla on työkaveri, joka tekee töitään niin, että välillä romuttaa omilla päätöksillään kysymättä muilta mitään muiden koko viikkotyön. Ottaa helvetisti päähän, kun sama toistuu monta kertaa. Homma olisi ihan ok, jos hän kysyisi etukäteen, sopiiko, että hän tekee niin ja näin, silloin voisi varautua ja joustaa omien töiden kanssa. Kerran sitten tein saman hänelle, ihan kysymättä häneltä lupaa romutin hänen viikkosuunnitelmansa. Hän sai hirveän raivarin, mutta minä sanoin, että nytpä tiedät, miltä se tuntuu. Hän ei ole puhunut minulle siitä lähtien. Eipä haittaa. Muut työkaverini sen sijaan taputtelivat minua selkään, kun kerrankin joku antoi tuolle yhdelle takaisin. Hän on työpaikan vanhimmasta päästä oleva superkertymää keräävä työläinen ja pomon lähipiiriläinen, senpä vuoksi juuri kukaan ei uskalla antaa hänelle takaisin.