Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suunnittele koskaan mitään, inhoan viikonloppuja
28.11.2013 |
Inhoan viikonloppuja, kun ne on sellaisia väsyneen levottomia, miehellä ei koskaan ole ainuttakaan ideaa mitä puuhata. Ei koskiaan ehdota lapsille mitään, tai suunnittele minun kanssani mitään. Tuntuu, että hän on kuin kivireki, jolle jauhan että hei, lähdettäiskö uimahalliin koko perhe ja sitten odotellaan että isä saa itsensä lähtemään. Parhaita viinkonloput, jos mies on töissä. Silloin viikonloput ovat tasapainosempia, iloisempia, toimeliaampia ja silti sopivasti lepäilyä. Jotenkin miehen vetämätön ja suunnittelematon tyyli väsyttää minuakin ihan valtavasti ja saa lapset villeiksi. Uskomatonta, että jotkut pariskunnat kykenevät keskenään suunnittelemaan vaikka viikonloppuohjelmaa, tai että mies saattaa olla ehdottamassakin jotain! Meillä ei koskaan. Jos ei olisi vilkkaita energisiä lapsia, ei tarvitsisi välittää miehestä mitään, mutta nyt oletan että hänkin osallistuu tähän perhe-elämään, lasten kanssa tekemisiin jne. enkä anna jäädä vaan sohvalle makoilemaan.
Kommentit (87)
perhe on perhe ja mies jos haluaa kuulua perheeseen ja lasten elämään muutenkin kuin maksajana hän tulee mukaan. Onneksi mieheni on ihan erilainen ja rakastaa ja nauttii lapsistaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassakin sanottiin:
Mies ei ole korvaamaton jos ei tee itsestään korvaamatonta.
Raha ei tee korvaamattomaksi tai pelkkä biologinen isyys
Ex ei lähtenyt ikinä mun kanssani minnekään. Ja jos sille ehdotti jotain, ei halunnut lähteä ja jos lähti, se oli ihan yhtä helvettiä kun nurisi koko ajan. Lisäksi usein ei lähdetty käymään esim. naapurikaupungeissa muuten vaan, koska hän oli jo aiemmin joskus vuonna miekka ja kypärä itse siellä käynyt.
Nykyinen mies ei myöskään useimmiten suunnittele mitään, mutta jos sille ehdottaa jotain se on kyllä ihan täysillä mukana. On sit kyse shoppailureissusta kahdestaan tai lasten kanssa, tai leffa-/teatteri-illasta. Tai käynnistä vaikka siellä naapurikaupungissa tai -kunnassa, ihan muuten vaan.
Tosi mielenkiintoinen ketju! Meillä mies on niin perässävedettävä: jos saa lähtemään jonnekin, aina sillä on joku ongelma päällä. Hyvin sanottu tuo "mies ei ole korvaamaton, jos ei tee itsestään korvaamatonta". Pistää miettimään.
Meillä se tänään sanoi, että ihan hyvin hän voi mennä kotona vähän puolivaloilla kun minä olen reipas ja osaava, sehän menee hyvin yksiin että minä huolehdin lapset ja hän ei.
Mä en tykkää koskaan lähteä lasten kanssa mihinkään. Musta on paljon kivempaa mennä yksin. Ihan joka paikkaan.
Aika vähän mua "auttais", että olisin aktiivinen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen.. mutta mä olenkin ruvennut sanomaan että hei. me lähdetään tänään uimaan, tuutko mukaan ? Yleensä se tulee :)
Jos on sellainen viikonloppu että mä olen väsynyt enkä jaksa suunnitella mitään niin mieskin sitten jo sanoo sunnuntai iltana että ens viikonlopuksi keksitään kyllä jotain kun lapset on käyneet kotona ylikierroksilla koko viikonlopun. Kokeile.. lähde itse jonnekkin ja jätä lapset miehen kanssa päiväksi. Tai sitten vaan makaat sohvalla ja sanot miehelle että palvele lapsia, sun vuoro levätä.
Luulen että keksii äkkiä jotain..
No etpä ole ainut, miehet ovat tollasia ihme vätyksiä. Niille riittää se perhe-elo et ollaan vaan. Ei munkaan mies mitään koskaan suunnittele ja sellasen kanssa pitäs elämä väsyttää loppuun. Ikään kuin menee kaikki ohi, ollaan vaan kotona. Meillä ei ole lapsia eikä kyllä tälläseen hankitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko molemmat työssäkäyviä? Jos mies ei halua ohjelmoituja viikonloppuja työviikon päätteksi?
Mies vaan hokee lapsille, että miten te ootte noin levottomia, rau-hoit-tu-kaa ja antaa lasten katsoa vaikka lastenohjelmia moneen kertaan päivässä. Sotkea kodin jne. Sitten huokailee hohhoijaa että täällä on taas näin sotkuista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joko vedät kivirekeä tai sitten et, se on sinun valintasi. Jos sinulla on paljon mukavampaa ilman miestä, anna miehen jäädä kotiin ja tee lasten kanssa kaikkea kivaa. Miksi turhaan raahata negatiivista miestä mukana, se syö kaikkien iloa. Homma ei toimi sillälailla että sinä ajattelet että "miehen kuuluu osallistua". Eivätkä miehet toimi noin. Meillä tuo toki johti eroon kymmenessä vuodessa mutta se ei ollut kenenkään menetys, mies viihtyy edelleen kotosalla ja jaksaa nykyään lasten kanssa tapaamisissa puuhata kaikkea.
Luulin, että vain mulla tällainen lapamato sohvalla. Vastaukset yleensä -Tehdään niin, aivan sama, en tiedä, joo vois kattoo (ja asia unohtuu heti), mitäs jos huomenna?, ei nyt jaksa, ohhoijakkaa,....jne. loputtomiin. Voisko joku tulla ja töräyttää vitamiinipiikin persiiseen, kiitos! Mut jos seksiä tarjoo, niin housut lentää jalasta 3 sekunnissa. Ei viitsi sitäkään enää tommosen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelma on ratkaistu siten, että minä suunnittelen omasta mielestäni kivoja juttuja ja toteutan ne myös, ilman miestä tai miehen kanssa. Ilmoitan lauantaiaamuna, että tänään aion lähteä metsään hortoilemaan ja keräämään syötävää, lähtöön yksi tunti. Tunnin päästä kerään kamat kasaan ja laitan kumpparit jalkaan ja lähden, yleensä kahden lapsen kanssa. Mies ja yksi lapsi useimmiten jäävät kotiin möllöttämään.
Jos ilmoitan, että aion lähteä tänään merenrannalle, niin auto on yleensä ihmisiä täynnä, mies etujoukoissa, ennen kuin ehdin eväitä pakkaamaan.
En aio jäädä kotiin haahuilemaan, paitsi jos olen suunnitellut tekeväni jotain kotona.
Ratkaisin meillä ongleman niin, että mies jää kotiin ja liikun yksin lasten kanssa kuin myös lomailen. Ei enää vääntöjä, pyyntöjä yhteisistä perhehetkistä yms. Mies jää kotiin ja tekee mitä huvittaa ja minä teen lasten kanssa mitä huvittaa. Vapauttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai tuossa muu auta kuin lopettaa odottamasta miehestä ja mitään ja vaan tehdä lasten kanssa mitä sinä haluat tehdä. Kun et enää odota mitään, et petykään. Naputtamalla ei varmaan sitä miestä sieltä sohvan pohjalta saa mihinkään. Oman toiminnan muuttaminen saattaa saada miehenkin heräämään.
Lähden lasten kanssa uimahalliin ja sanon miehelle, että siivoaa, kun olemme poissa. Yleensä mies ei siivoa (no hyvä on, ei koskaan siivoa), joten nukun vierashuoneessa. Sunnuntaisin mies on vihainen kuin ammuttu karhu ja marisee, kun ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Siinä vaiheessa minä ja lapset jo suljemme ulko-oven ja lähdemme omiin juttuihinmme.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 11:33"]
Luulin, että vain mulla tällainen lapamato sohvalla. Vastaukset yleensä -Tehdään niin, aivan sama, en tiedä, joo vois kattoo (ja asia unohtuu heti), mitäs jos huomenna?, ei nyt jaksa, ohhoijakkaa,....jne. loputtomiin. Voisko joku tulla ja töräyttää vitamiinipiikin persiiseen, kiitos! Mut jos seksiä tarjoo, niin housut lentää jalasta 3 sekunnissa. Ei viitsi sitäkään enää tommosen kanssa.
[/quote]
Sulla taitaa ollakkin mun miäs siellä, niin hoh hoijakkaa tuttua säveltä....
Mä vaan näen asian niin, että miehen tulisi osallistua lasten aktivointiin eikä jättäytyä vastuusta laiskottelun takia. Minä heräilen jos lapset valvottavat öisin, minä huolehdin heidän asioistaan suurimman osan...miksi miehellä oikeus viikonloppuisinkin jäädä nukkumaan ja katsella sohvalla telkkaria, kun minä tappelen uhmikselle vaatteet päälle ja vahdin siellä sun täällä yksinäni? Miksi ei lasten toinen huoltaja osallistu? Mun luonto ei anna periksi, että antaisin miehen luimia joka tilanteesta ja vastuusta. Sitähän se toivoo, että äiti hoitaa lapset.. ap
Niin tuttua..
Mies makaa sohvalla ja lukee tai pelaa. Paitsi kun on treeneissä. Treenien jälkeen taas on ihan rikki "auau taas sattuu, en jaksa tehdä mitään"
Mies on läsnä fyysisesti mutta ei henkisesti, mikä on tosi ärsyttävää.
Jos en olisi suunnitellut tekemistä tai ruokia etukäteen, saattaa mies havahtua vasta illemmalla että "hei mitä tänään syötäisiin?"
hohhoijjakkaa :)
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 12:18"]
Tuskin ap nyt niin väen vängällä haluaa ohjelmaa ja uimahalliin perheaikaa viettämään. Usein viikonloppuna huokaistaan miehen kanssa, että voi vitsi kun haluttaisiin molemmat vain kökkiä kotona ja levätä sohvalla. Mutta eihän sellaista voi tehdä 3- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa! Repisivät toisiltaan hiukset päästä puoleen päivään mennessä. Sen takia käydään uimassa ja ravintolassa syömässä tai kylässä tms. Ja en kyllä lähtisi ilman miestä sinne ravintolaan. Kyllä tämä lasten kanssa puuhailu on sen verran uuvuttavaa. Mutta onneksi on työpaikka, johon palata maanantaiaamuna!
eli tuo idea on aivan älyvapaa, että ap puuhaisi yksin lasten kanssa ja jättäisi miehen kotiin =/ No way! Ennemminkin ap voisi puuhata yksin ja jättää lusmun miehen kotiin aktivoimaan lapsia muutamaksi viikoksi. Mieskin tajuaisi, että muutakin täytyy tehdä kuin katsoa telkkaria, tai lapset villiintyy täysin. Jos ap on kotiäiti, niin suosittelisin lämpimästi hommaamaan viikonlopputyön.
[/quote]
Tähän on pakko ottaa kantaa. Meillä kotihoidetut lapset. On vähän isompi perhe, kuin teillä.
Ei ole koskaan ollut tätä ongelmaa, että viikonloppuisin repisivät silmät päästä.
Uskoisin sen johtuvan siitä, että ovat itse opetelleet keksimään itselleen virikkeitä. Ei ole päiväkodista koko ajan ohjattu, mitä pitää tehdä.
Lapsille tekee hyvää ikävystyä. Sieltä alkaa kasvaa luovuus ja keksivät itselleen viihdykettä.
Meillä ei ole koskaan hullun lailla lapsia juoksutettu viikonloppuisin, ettei ne repis silmiään päästä. He ovat osanneet ihan hyvin keksiä itselleen tekemistä. Toki on vahdittu pihalla yms. ja on käytykin koko ajan jossakin.
Mutta antakaa lasten ikävystyä. Millaisia heistä tulee aikuisina, jos koko ajan ulkopuolisen pitää heille hommata virikettä, että he eivät ikävysty.
Ps. ja ennen kuin kukaan haukkuu minua laiskaksi kotiäidiksi, meillä oli isä, joka hoisi lapset eskariin asti.
[/quote]
No päiväkodin kanssa ei tällä asialla ole mitään tekemistä. Meillä kumpikin muksu on käynyt päiväkodin, eikä silti viikonloppuna revitä silmiä päästä, vaikka oltaisiin sisällä koko viikonloppu. Yleensä itse haluavat mennä ulos tai keksivät koko päiväksi leikkejä sisälle ja huom! ne leikit eivät sisällä tuntien television katselua tai pelikonsolin pelaamista. Joskus pelailen heidän kanssaan itsekin vaikka pöytälätkää tai sitten vaan olen ja löhöilen ja kuuntelen kun lapset keksivät itse leikkinsä.