Lapsi sairas-lastensuojeluilmoitus

Lapseni on jo iso ja ollut kovin sairaana. Ainoa iso ongema on se, että uusille oireille ei löydy selitystä. Tosin eipä tutkimusten laajuudetkaan kamalan isoja ole.

viimeksikin lapseni oltiin jo diagnosoimassa siten, että kaikki oireet on psyykkisiä. Satuimme silloin tekemään muuttoa  eri paikkakunnalle ja siellähän sitten löydetiin heti sairaus lapsella, joka vaatii loppuiän hoitoa.

Pelkään nyt käyvän samoin sillä olemme muuttaneet takaisin vanhalle paikkkunnllemme.

Lisäksi koulun piti ymmärtää, lapseni on luokkiin sitoutumaton ja peruskoulukin loppuu pian. Kerran kysyin koululta, että tekeekö ne yleensä tällaisissa tilanteissa lastens.ilmoituksen kun eräs äiti sellaisen heitti minulle ilmoille. Minulle vakuutettiin vielä 2 viikkoa sitten, että ei toki sillä lapseni ei voi jäädä luokalleen ja toisekseen hän on kipeänä eikä sille mitään voi.

Nyt  kuitenkin kävi ilmi, että lastens.ilmoitus on heillä mielessä.

Ja juuri tämän takia olen pistänyt lapseni jokaikisestä flunssasta lääkäriin tai sairaanhoitajalle hakemaan saikkua jos on tarvittu ettei koskaan ole niin, että voitaisiin väittää, että lapseni on turhaan pois.

Koulu ei ole sitä vaatinut silloin vaan olen ollut ns. vainoharhainen jo etukäteen sillä viimeisin episodi kun lapselta ei ensin löydetty mitään johti aiheettomaan lastensuojeluilmoitukseen lääkärin taholta. Sellaisia valheita joista kyllä paljastuu heti jos asiasta tekisi rikosilmoituksen. en tehnyt kun lapsen sairaus löyty ja sai siihen asianmukaista hoitoa, halusin unohtaa ikävät asiat.

Nyt sitten jälleen näin, mutta ensimmäistä kertaa koulu hyppii nenille. Joku nyt sanoo, että voihan sieltä apua saada jne. Voi varmaan moni ja saakin, mutta tässä en vaan käsitäm itä se apu on?

Hekö tulee arvioimaan onko lapseni sairas? Kun lääkäri ei löydä mitään . Hekö tietää paremmin kuin vanhemmat, jotka ovat olleet tässä myllerryksessä päälle 2 vuotta ja jokaisessa tutkimuksessa mukana tukemassa ja vaatimassa lisää. Sosiaaliko nyt sitten tulee ja pelastaa lapseni ja korjaa kaiken? Enkä vinoile vaan olen tosissani. OLISIPA niin, että voisivat korjata!  Tekisin mitä vain sen asian eteen, että lapseni voisi taas elää normaalia elämää!

Kun vaan tiedän, että näin ei tule käymään sosiaalitoimen avulla niin en näe tuota kuin koulun keinona kytätä, että onko lapsella nyt varmana kotona kaikki ok eli toisinsanoen taas kyseenalaistetaan minun äitiys. Itkettää.

Olen joskus miettinyt, että miksi ihmeessä näin kun annan lapsilleni itsestäni kaiken, he ovat mulle tärkeintä elämässä. Olen aina osannut pyytää apua jos sitä tarvitsen ja kynnys on ollut matala.

En juo, en polta ja vietän kunnollista aikuisen elämää. Olen lasteni kanssa paljon ja he ovat minulle avoimia, tavalla mikä saa joskus ihmiset ihmettelemään sitä miten olemme sellaiset välit saavuttaneet. Itse en pidä sitä ihmellisenä vaan luonnollisena seurauksena aitoudesta ja kunnioituksesta.

Mitä tekisin nyt?

Lapseni menee kouluun, vaikka ei ole kunnossa. Koittaa olla siellä, jotta mitään sosiaalitoimia ei tulisi mukaan sillä lapseni kammoksuu niitä sen aiheettoman ilmoituksen tiimoilta (olen pyytänyt, että saa keskustella niistä tapahtuneista koulupsykologille jos haluaa, koska nyt asioista on kulunut sen verran aikaa, että siitä on jo helpompaa puhua. Painajaisen luultiin siis olevan jo ohi.). Lapsellani on huimausta, voimattomuuden tunne raajoissa ja päänsärky erään hyvälaatuisen luukasvaimen alueella. Se on toistuvaa ja siihen liittyy puutumisen tunnetta. Rautavarastot ovat tyhjät, mutta rautaa hän ei saa purkista syödä sen aiemmin todetun sairauden vuoksi.

Suvussa on paljon MS-tautia, neurologisia ja autoimmuunisairauksia reumasta diabetekseen. Hänellä on 2 perussairautta ja toinen niistä on astma, jonka kanssa pärjäillään kyllä. Toinen sairaus tulee vaatimaan vielä leikkaushoitoja ja siihen liittyy jatkuvan tulehdustilan vuoksi kohonnut riski syöpään. Se pelottaa lastani paljon, vaikka kuinka olemme siitä puhuneet ja koittanut tukea.

Mutta miten koulu luulee, että sosiaalitoimen puuttuminen auttaisi nyt tässä kohtaa niin, että lapseni kuin ihmeenkaupalla alkaisi ja pystyisi käydä koulua normaalisti?

Se kun minulle valkenisi niin olisin varmasti innolla yhteistyössä.

Miksi minun lapselleni tehdään näin? Toinen yrittää ja koskaan ei ole kiukutellut kouluun menemisestä eikä siihen ole liittynyt riitoja, pelkoja tmv.

Miksi häntä kohdellaan sairastamisen vuoksi kuin niitä nuoria, jotka opettajan ja vanhempansa kiroten halveksivat koulua eivätkä vivaudu opiskelemaan? Silloinhan tukitoimet ovt todella tarpeen.

Tämä tuntuu niin väärältä.

Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ja ehdotuksia mitä minun kannattaisi ehkä tehdä seuraavaksi?

He, jotka haluavat päästellä näppikseltään sammakoita niin aivan rauhassa, sillä maksimissaan toivon teille parempia päiviä tulevaan, enemmän viisautta ja apua pahaan oloonne. Tuhlaatte vain energiaanne.

Aidoista ajatuksista kiitän jo etukäteen jokaista, joka jaksaa tarjota apuaan.