vuokralle muutto omistusasunnosta ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja

Rahat riittävät asuntoon, siitä ei ole kyse. Alueen hintoihin verrattuna asunto on ylihintainen, mikä lienee suurin syy myös sille, että ko. asunto on seisonut myynnissä yli puoli vuotta. Joten siksi mietityttää että jos nyt ostaisi tuon asunnon, niin miten ja millä hintaa siitä pääsee aikanaan eroon kun en ole sellaisessa elämänvaiheessa että loppuelämän kotia olisin nyt ostamassa.

ap

Saathan sinä tarjota vaikka 20 % hintapyynnin alle, hulluhan se on joka pyynnin maksaa jos ei ole pakko...........ja vuokrakämpästähän pääsee aina eroon, jos elämänvaihe on sellainen.....

On taas ongelmat kermaprse-elitistillä. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata hätäpäissään mennä ostamaan mitään koska vuokralle muutto ahdistaa. Sekin saattaa myöhemmin kaduttaa. Ollaan ite nyt melko samassa tilanteessa, oma myyty, uutta ei löydetty vielä ja nyt vuokralla jo 1 kk eikä tietoa kuinka kauan. Toisaalta hyvä tilanne kun voi rauhassa miettiä uutta mutta ei vuokraakaan halua ikuisesti maksaa tässä. Sekun että tuntuu että oma elämä on vähän hollilla tässä kun ei olla omassa ja tavarat ei kaikki täällä jne. Nyt vaan asuntomarkkinatkin hiljaiset, ihmiset panttaa asuntojaan turhaan vaikka ostajia löytyisi. Harmittava tilanne mutta pitää vaan olla kärsivällinen.

Miksi ihmeessä elämä on hollilla? Itse olen asunut samassa säätiön omistamassa asunnossa 24 vuotta, ja aion asua vastaisuudessakin. Mikä ihme pakkomielle omistaminen on joillekin?

Jos ei ole tottunut omistamaan ei sitä varmaan voi ymmärtää. Onhan muutto omasta talosta puolet pienempään asuntoon iso muutos. Mutta oma on aina oma ja vaikka ei tässä asunnossa ole sinänsä mitään vikaa ei se tunnu koskaan kodilta kun tietää että tämä on väliaikaista. Tämä ei vaan ole omannäköistä elämää. Kaipaan omia seiniä ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata hätäpäissään mennä ostamaan mitään koska vuokralle muutto ahdistaa. Sekin saattaa myöhemmin kaduttaa. Ollaan ite nyt melko samassa tilanteessa, oma myyty, uutta ei löydetty vielä ja nyt vuokralla jo 1 kk eikä tietoa kuinka kauan. Toisaalta hyvä tilanne kun voi rauhassa miettiä uutta mutta ei vuokraakaan halua ikuisesti maksaa tässä. Sekun että tuntuu että oma elämä on vähän hollilla tässä kun ei olla omassa ja tavarat ei kaikki täällä jne. Nyt vaan asuntomarkkinatkin hiljaiset, ihmiset panttaa asuntojaan turhaan vaikka ostajia löytyisi. Harmittava tilanne mutta pitää vaan olla kärsivällinen.

Miksi ihmeessä elämä on hollilla? Itse olen asunut samassa säätiön omistamassa asunnossa 24 vuotta, ja aion asua vastaisuudessakin. Mikä ihme pakkomielle omistaminen on joillekin?

Jos ei ole tottunut omistamaan ei sitä varmaan voi ymmärtää. Onhan muutto omasta talosta puolet pienempään asuntoon iso muutos. Mutta oma on aina oma ja vaikka ei tässä asunnossa ole sinänsä mitään vikaa ei se tunnu koskaan kodilta kun tietää että tämä on väliaikaista. Tämä ei vaan ole omannäköistä elämää. Kaipaan omia seiniä ja rauhaa.

Oma vai pankin oma?

Jos sulla kerta on raha yhteen kokonaiseen asuntoon, niin splittaa raha kahteen uudiskohteeseen ja maksa vaan se myyntihinta ja jätä loput kuukausittain lyhennettäväksi. Toinen vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla kerta on raha yhteen kokonaiseen asuntoon, niin splittaa raha kahteen uudiskohteeseen ja maksa vaan se myyntihinta ja jätä loput kuukausittain lyhennettäväksi. Toinen vuokralle.

Tässä taloustilanteessa kannattaakin hankkiutua kahden asunnon loukkuun.

-ohis