15v ei halua silmälaseja

Vierailija kirjoitti:

Eikai se prisma oikein määrättynä mitään riippuvuutta aiheuta, ainoastaan näkeminen helpottuu ja mukavoituu

Ongelma siinä prismassa onkin juuri se, että se antaa silmälle luvan katsoa vähän kieroon, ja vähitellen silmä jää siihen väärään asentoon. Tällöin lasien käytön lopettaminen on hankalaa ja joskus prismaa joudutaan lisäämään ajan myötä

Mulla ei mitään taittovikaa ole, mutta viljattomuus näkyy selvästi näössä: lapsenlapsetkin huomauttaa välillä, et nääthän sinä, kun luen ilman laseja:-D

On siinä vähän laiskuudestakin kysymys, kehtaako niitä hakea nenälleen;-)

Viljassa käytetään korrensääteitä. Mahtaako ne laiskistuttaa niitä lihaksia?

Äsken käytiin hakemassa pojalle lasit, jotka olivatkin jo valmiit :) Optikko sanoi, että tuohon prismaan tottuminen voi kestää jonkin aikaa, joten hän suositteli pitämään laseja nyt koko ajan, ainoastaan nukkumaan mennessä ja suihkussa ym. pois. Poika pisti lasit päähänsä liikkeessä ja on pitänyt siitä lähtien nenällään:D Sanoi että maailma kirkastui ja näyttää hieman oudolta. Huomenna laittaa ensimmäisen kerran kouluun, jota hieman jännittää

AP

No jos hän aluksi laittaa lasit päähän vain oppitunnilla, kun pitää nähdä taululle? Niin itse tein 14-vuotiaana eikä kukaan sanonut mitään. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä lasien käyttöä. Ja jos joku kysyy tunnilla rilleistä, niin sanoo vain ettei näe ilman laseja taululle.

Luultavasti poikasi kyllä tottuu ajatukseen päivissä, kunhan et nyt puutu asiaan mitenkään vaan annat sen rauhassa sulatella ja puhua kavereilleen. Ei kerro kovin hyvää äidistä, että ensimmäinen reaktio on tulla vauvikselle kysymään neuvoja. Luulisi keski-ikäisen naisen ymmärtävän että teinien, varsinkin poikien, ensimmäinen reaktio kaikkeen on "En rupee", mutta kun niiden annettaan olla rauhassa, sopeutuvat tilanteeseen kyllä.

Kaikenlainen äidillinen suostuttelu, selittäminen, perustelu ym. vaan ärsyttävät teiniä ja oikeastaan ketä hyvänsä. Poika ymmärtää kyllä, jos ei aivan jälkeenjäänyt ole, että lasit on pakko ottaa käyttöön. Joutuu nyt vaan tekemään hiukan surutyötä. Ja koska poika on pohjimmiltaan mies, se tahtoo tehdä sen rauhassa.

Joten äiti pitää nyt suunsa kiinni ja elää normaalia arkea. Poika ottaa lasiasian puheeksi sitten, kun on valmis ne hankkimaan.

Nykyään muuten on niin hyviä laseja, että jopa olympiaurheilijoilla näkee välillä lasit päässä suorituksessa. Ainakin juoksussa ja heittolajeissa olen nähnyt. Läheskään kaikki eivät voi piilolaseja käyttää, eikä kaikkia virheitä voi korjata leikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti poikasi kyllä tottuu ajatukseen päivissä, kunhan et nyt puutu asiaan mitenkään vaan annat sen rauhassa sulatella ja puhua kavereilleen. Ei kerro kovin hyvää äidistä, että ensimmäinen reaktio on tulla vauvikselle kysymään neuvoja. Luulisi keski-ikäisen naisen ymmärtävän että teinien, varsinkin poikien, ensimmäinen reaktio kaikkeen on "En rupee", mutta kun niiden annettaan olla rauhassa, sopeutuvat tilanteeseen kyllä.

Kaikenlainen äidillinen suostuttelu, selittäminen, perustelu ym. vaan ärsyttävät teiniä ja oikeastaan ketä hyvänsä. Poika ymmärtää kyllä, jos ei aivan jälkeenjäänyt ole, että lasit on pakko ottaa käyttöön. Joutuu nyt vaan tekemään hiukan surutyötä. Ja koska poika on pohjimmiltaan mies, se tahtoo tehdä sen rauhassa.

Joten äiti pitää nyt suunsa kiinni ja elää normaalia arkea. Poika ottaa lasiasian puheeksi sitten, kun on valmis ne hankkimaan.

Nykyään muuten on niin hyviä laseja, että jopa olympiaurheilijoilla näkee välillä lasit päässä suorituksessa. Ainakin juoksussa ja heittolajeissa olen nähnyt. Läheskään kaikki eivät voi piilolaseja käyttää, eikä kaikkia virheitä voi korjata leikkauksella.

Jatkan vielä: ei ketään aleta lasien takia kiusata, ellei ole ennestään kiusattu. Lasit eivät ole koskaan kiusaamisen syy, mutta saattavat joskus valmiiksi kiusatun tapauksessa tuoda yhden haukkumissyyn lisää. Itse olen entinen koulukiusattu rillipää, eikä minua koskaan, koskaan kiusattu laseista, vaikka niiltä kolmosluokalta saakka käytin. 

-sama-

Vierailija kirjoitti:

Hei,

meillä poika sai lasilähetteen 14-vuotiaana.

Ei suostunut millään käyttämään silmälaseja, vaikka yritettiin mitä.

Hankittiin trendikkäät ja stylet lasit ja asiasta keskusteltiin monelta kantilta. Sanoi, ettei voi mennä kavereiden eteen. Myöskään meillä vanhemmilla ei ole laseja, ehkä sekin vaikuttaa.

Nyt sitten 15- vuotiaana hankittiin piilolasit. ( Tiedän, että tämä ei teille vaihtoehto )

Poika sanoi, että maailma ihan "avautui" ja tuntee itsensä lähes supermieheksi :)

Mutta, laseja ei suostunut käyttämään vaikka olisi mikä. 

Tsemppiä teille Ap ja toivottavasti joku hyvä ratkaisu löytyy.

Ikävää, että nuorellanne on noin pahoja itsetunto-ongelmia.

Mä ymmärrän sinänsä poikaasi, itse sain 13-vuotiaana lasit ja inhosin niitä heti. Käytin vain telkkua katsellessa, koulussakin kuljin puolisokeana.

15-vuotiaana hommasin piilarit ja sen jälkeen käytin oikeastaan vain niitä. Juuri kukaan ei edes tiennyt että mulla on lasit.

25-vuotiaana kävin laserleikkauksessa ja sen jälkeen olen pärjännyt ilman laseja, nyt jo 10 vuotta.

En tiedä miksi lasit oli mulle niin kova pala, olen siis muutenkin ollut kasvoiltani aina todella ruma ja tuntuu että lasit vielä oikein kruunasi koko karmeuden.

Tällä haluan sanoa, ettei kaikki totu lasien käyttöön koskaan. Mutta nämä sinun viimeiset viestit oli kyllä kannustavia, kiva kun löysitte nuorelle kivannäköiset rillit! Toivotaan että hän tottuu niihin nopeasti.

Itse kieltäydyin käyttämästä laseja 13 vuotiaana. 15v menin näön tarkastukseen ja kahdessa vuodessa näköni oli huonontunut -0.75-->-3.25 Mulle sanottiin, että olin hengenvaarallinen liikenteelle kävellessäni. Suostuipahan äitini hankkimaan mulle piilarit. Mutta nykyään kaduttaa tuo parin vuoden lasittomuus.

Vierailija kirjoitti:

No jos hän aluksi laittaa lasit päähän vain oppitunnilla, kun pitää nähdä taululle? Niin itse tein 14-vuotiaana eikä kukaan sanonut mitään. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä lasien käyttöä. Ja jos joku kysyy tunnilla rilleistä, niin sanoo vain ettei näe ilman laseja taululle.

Optikko suositteli kokoaikaista käyttöä etenkin tuon prismakorjauksen vuoksi. Poika tosin sanoi itsekin, että sama pitää koko ajan, sillä kyllä kaverit ja muut luokkalaiset huomaisivat ne lasit joka tapauksessa :)

AP

Ymmärrän äärimmäisen hyvin. Itse sain lasit 10-vuotiaana ensimmäisenä luokallani ja itkin monta päivää kun vihasin niitä niin paljon. 14-vuotiaana sain vihdoin vanhempani taivuteltua siihen, että saan alkaa käyttää piilolinssejä. Nyt edelleen 28-vuotiaana käytän piilolinssejä. Kaikkien aikojen paras keksintö ❤︎ Vihaan edelleen laseja (tosin vain omilla kasvoillani, ei haittaa jos muilla on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos hän aluksi laittaa lasit päähän vain oppitunnilla, kun pitää nähdä taululle? Niin itse tein 14-vuotiaana eikä kukaan sanonut mitään. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä lasien käyttöä. Ja jos joku kysyy tunnilla rilleistä, niin sanoo vain ettei näe ilman laseja taululle.

Optikko suositteli kokoaikaista käyttöä etenkin tuon prismakorjauksen vuoksi. Poika tosin sanoi itsekin, että sama pitää koko ajan, sillä kyllä kaverit ja muut luokkalaiset huomaisivat ne lasit joka tapauksessa :)

AP

Loistava asenne pojallasi!

Minä sain silmälasit jo ala-asteella. Olihan se aika kauheeta aluksi. Sittemmin kakkulat ovat pelastaneet silmävammoilta vuosien varrella parikin kymmentä kertaa. Jo silloin ihan alkutaipaleella veiston luokassa.

Minun pojalle määrättiin myös aikoinaan silmälasit kun oli samanikäisen..Ei olisi millään halunnut, mutta liikkeessä oli todella taitava ja osaava optikko joka osasi jotenkin pojan mielen muuttaa.Lähdettiin siitä että pitää alkuun leffoissa ja sitten siirtyi pitämään koulussa.Sai valita mitkä kehykset ikinä, ottikin sitten mieluisat lasit kaikilla herkuilla,, tummenuksilla ym.Muutama kuukausi meni että tottui , mutta sen jälkeeen alkoi pitämään kun päänsärkyä jäi pois ja näki laseilla niin paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minun pojalle määrättiin myös aikoinaan silmälasit kun oli samanikäisen..Ei olisi millään halunnut, mutta liikkeessä oli todella taitava ja osaava optikko joka osasi jotenkin pojan mielen muuttaa.Lähdettiin siitä että pitää alkuun leffoissa ja sitten siirtyi pitämään koulussa.Sai valita mitkä kehykset ikinä, ottikin sitten mieluisat lasit kaikilla herkuilla,, tummenuksilla ym.Muutama kuukausi meni että tottui , mutta sen jälkeeen alkoi pitämään kun päänsärkyä jäi pois ja näki laseilla niin paljon paremmin.

Meilläkin silmälääkäri ja optikko olivat molemmat todella mukavia ja kertoivat pojalle luontevasti, miten nuo kaikki ikävät oireet helpottavat laseja käyttämällä ja miten lasit korjaavat piilokarsastuksen ja likinäön. Poikani tuntui ymmärtävän myös, että hienot kakkulat nenällä ovat parempi vaihtoehto kuin ajoittaiset kaksoiskuvat, päänsäryt ja silmien kipuilut.

AP

Mieheltäni on leikattu silmät, hänellä oli linssit jotain -7 luokkaa ja ne oli aina tosi kalliit, kun piti tehdä ohennetut etteivät näyttäneet ihan pullonpohjilta. Mutta tuon näköleikkauksen yhteydessä korjattiin myös sellainen karsastus, jota ei olisi voinut silmälaseilla edes korjata. 

15-vuotiaalta ei tietenkään vielä silmiä leikata, kun on vielä kasvuiässä. Mutta jos tämä karsastusasia häntä kovasti ahdistaa, hänelle voi kertoa että aikuisena voi olla mahdollista saada se asia kuntoon laserleikkauksella. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan hyvä, että mitä nuorempana silmälasien käytön omaksuu, niin sitä helpommin se sujuu myös vanhempana. Voi olla, että tuo piilokarsastus säilyy riesana koko loppuelämän ajan, valitettavasti. Sitä ei lähdetä leikkaamaan, jos se ei ole tarpeeksi voimakasta. Tällöin lasit ovat ainoa vaihtoehto. Ja koska taittovirhettäkin on, niin kannattaa käyttää ihan aamusta iltaan kuten lääkäri on ilmeisesti suositellut.

Tsemppiä, kyllä siihen tottuu!

Mitä oikein höpsit? Vai puhutko julkisen puolen leikkauksesta? Yksityisellähän tuollaisen saa leikattua ilman mukinoita. Useamman tuhat euroa siitä joutuu maksamaan, mutta nyt kun asia on tiedossa niin tässähän on hyvää aikaa säästää siihen mennessä, kun lapsi kasvaa aikuiseksi. Ties vaikka poika saisi tuosta lisätsemppiä kesätöiden hakuun, TEK:n 1000€ matikkastipendi auttaisi myös ja lakkiaisrahat siihen päälle, niin johan pääsee rilleistä eroon :-D

Ai niin, vielä sen verran että kävimme shoppailemassa lasien hakemisen jälkeen ja kiertelimme ympäri kauppakeskusta. Näin poika huomasi itsekin, etteivät ihmiset reagoi laseihin juuri mitenkään. Kynnys mennä huomenna silmälaseissa kouluun laski täten ainakin jonkin verran, näin uskon

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojalle määrättiin myös aikoinaan silmälasit kun oli samanikäisen..Ei olisi millään halunnut, mutta liikkeessä oli todella taitava ja osaava optikko joka osasi jotenkin pojan mielen muuttaa.Lähdettiin siitä että pitää alkuun leffoissa ja sitten siirtyi pitämään koulussa.Sai valita mitkä kehykset ikinä, ottikin sitten mieluisat lasit kaikilla herkuilla,, tummenuksilla ym.Muutama kuukausi meni että tottui , mutta sen jälkeeen alkoi pitämään kun päänsärkyä jäi pois ja näki laseilla niin paljon paremmin.

Meilläkin silmälääkäri ja optikko olivat molemmat todella mukavia ja kertoivat pojalle luontevasti, miten nuo kaikki ikävät oireet helpottavat laseja käyttämällä ja miten lasit korjaavat piilokarsastuksen ja likinäön. Poikani tuntui ymmärtävän myös, että hienot kakkulat nenällä ovat parempi vaihtoehto kuin ajoittaiset kaksoiskuvat, päänsäryt ja silmien kipuilut.

AP

Hieno homma, että poikasi on ainakin alustavasti hyväksynyt asian. Siitä se lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, vielä sen verran että kävimme shoppailemassa lasien hakemisen jälkeen ja kiertelimme ympäri kauppakeskusta. Näin poika huomasi itsekin, etteivät ihmiset reagoi laseihin juuri mitenkään. Kynnys mennä huomenna silmälaseissa kouluun laski täten ainakin jonkin verran, näin uskon

AP

Varmasti laski. Itsekin ajattelin ensiksi kun sain ensimmäiset lasit, että ihmiset nauravat ja tuijottavat. Sitten kun tajusin, etteivät minun lasini kiinnosta ketään, niin se oli todella vapauttava tunne