Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kun Jope kuoli, vaimolta meni rahat
24.09.2020 |
Tässä on syy, miksei ikinä naimisiin.
https://www.seiska.fi/Uutiset/Jope-Ruonansuun-Mari-leski-suuren-surun-k…
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Kiitos fiksusta kirjoituksestasi. Olen itsekin leski.
Vaikka toisen kuolema on odotettavissa ja kaikki talouteen liittyvä puhuttaisiinkin etukäteen on kuolema aina pysäyttävä hetki. Siinä loppuu elämässä monta muutakin asiaa kuin vain toimeentulo.
Kahdessa kuukaudessa ei ole toipunut vielä yhtään mistään, vaan asiat on hoidettava pienin askelin sen mukaan kuin voimia riittää. Niinpä Seiskan tasoinen lehti, jossa on tarkoituskin manipuloida ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla, on ottanut vapauden tulkita lesken tilannetta tietystä näkökulmasta. Harva näkee kuvassa hyvin väsyneen ja surullisen naisen, joka on varmasti valtavan kiitollinen saamastaan avusta. Ystävyys voi olla sitäkin, että järjestetään muistokonsertti. Sitä samaa ystävyyttä kun voimme kaikki olla toisillemme vaikeissa elämäntilanteissa. Viedä vaikka naapurin leskelle pakasterasiassa soppaa tai pyytää lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Eikä tarvi kenenkään kuollakaan. Olen sinkku, sairastuin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Yksin pitää pärjätä ja maksaa menonsa.
Heillä oli kaksi pientä lasta- kotona olo ymmärrettävää
Mikä se syy oli, ettei ikinä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nainen oli työttömänä kotona ja jope tienasi rahat. Paitsi vähemmän kun oli sairas
Tässäkin mies halusi, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Ainahan naisen silloin on heikoilla, kun työssäkäyvä osapuoli kuolee. Harvemminhan nainen enää jää kotiin, vaan tekee kahta työpäivää. Toista töissä ja toista kotona.
Ei tuossa avioliitolla ollut mitään tekemistä vaan sillä, että toinen jättäytyy kotiin ilman mitään selkeää taloudellista suunnitelmaa. Ihan sama keissi kuin Mikkosilla aikoinaan. Jos sovitaan, etät toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, sitten sovitaan myös se, miten se taloudellisesti hoidetaan. Kaikissa tilanteissa. Henkivakuutus voisi hoitaa homman, mutta Jopen tapauksessa tuskin kovin kumpposta vakuutusta olisi saatu, kun terveyshistoria oli mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
No ei. Vaan käymällä ihan itsekkin palkkatöissä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä usein käy, että naiset köyhtyy kun mies kuolee.
No mikä estää naimisiin menon jos ap on mies? Eihän sinulle käy kuinkaan, kun kuolet. Vaimosi ja lastesi äiti/ omat lapsesihan ne vaan kärsii. Mitä sinä siitä piittaat, kun vihaat naisia kuitenkin. Siitäpähän vaimo sai opetuksen, kun suostui jäämään kotiin hoitamaan osaa sinun työstäsi ja teidän yhteisiä lapsia.
Joo, ei todellakaan kannata miehen mennä naimisiin, voi kuolla syöpään.
Jos ap taas on nainen, ei naimisiin meno estä sinua menemästä töihin ja taata oma elantosi, jos mies kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä paskaa koko juttu. Niitä Seiskan tavanomaisia valeuutisia.
Nyt on uutiset julkkiksista vähissä koronan takia, niin yritetään keksiä jotain.
Onhan heillä ollut jo pitkään ongelmia, kosksa Jope sairasti kauan, eikä pystynyt enää esiintymää, joten tulojakaan ei ole ollut.
Ja sairaalakulut ovat kyllä suuret yli 40 euroa päivä.
Leskellä ei ole mitään sen kummempaa hätää, kuin ennen Jopen kuolemaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
No ei. Vaan käymällä ihan itsekkin palkkatöissä.
Mutta tässä tapauksessahan se ei ollut vaihtoehto. Miehellä epäsäännöllinen keikkatyö ja lapset pieniä. Hyvä siinä on neuvoja jaella ja viisastella jälkikäteen. Varmaan tämäkin nainen menee töihin, kunhan ensin pääsee jaloilleen. Aviopuolisin kuolema on iso kriisi ja siitä selviäminen vie aikaa+ päälle vielä taloudellinen ahdinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
No ei. Vaan käymällä ihan itsekkin palkkatöissä.
Mutta tässä tapauksessahan se ei ollut vaihtoehto. Miehellä epäsäännöllinen keikkatyö ja lapset pieniä. Hyvä siinä on neuvoja jaella ja viisastella jälkikäteen. Varmaan tämäkin nainen menee töihin, kunhan ensin pääsee jaloilleen. Aviopuolisin kuolema on iso kriisi ja siitä selviäminen vie aikaa+ päälle vielä taloudellinen ahdinko.
MITEN se ei ollut vaihtoehto? 8-16 työ ja lapset päiväkotiin siksi aikaa, mies on paikalla kun on. Jos on viikon päivät kotona, varmaan lapset voi tehdä vaikka lyhennettyä päivää/ viikkoa päiväkodissa aina välillä. Ja eihän tuo pkoti kestä kuin muutaman vuoden, koulussa kuitenkin ollaan päivä ja iltikseen voi laittaa eka-tokaluokkalaisen. Varsinkin kun isällä on epäsäännöllinentyö. Mikä tuoss ajärjestelyssä on mahdotonta, noin toimitaan sadoissa kodeissa ympäri Suomen, jossa toinen vanhempi tekee reissutyötä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon ja rouva töihin. Talo myyntiin
Näin varmaan tulee tapahtumaankin, kunhan aikaa ehtiä kulua enemmän kuin pari kuukautta toisen kuolemasta. Vai vihjaatko, että vaimon olisi pitänyt mennä töihin Jopen sairastamisen aikaa ja viedä lapset ja Jope hoitoon kodin ulkopuolelle?
Eiköhän ole ihan ymmärrettävää, että hän oli kotona hoitamassa nämä kaikki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatiin uusi valittaja Pia Nykäsen lisäksi.
Jos sulle tarjottaisiin rahapulassa 10000€, jos susta tehtäis pieni juttu lehteen, niin suostuisitko?
En
Etpä...
Henkivakuutukset, avioehdot ja testamentit ovat hyödyllisiä asiakirjoja.
Mitä haittaa talon myyminen ja perinnönjako, kun vuokrallakin voi asua?
Kommenteista näkee kautta linjan jänniä juttuja teistä ja teidän uusperheistänne. Varsinaista roskaa! Fiksut varautuvat, kts. 1. kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
No ei. Vaan käymällä ihan itsekkin palkkatöissä.
Mutta tässä tapauksessahan se ei ollut vaihtoehto. Miehellä epäsäännöllinen keikkatyö ja lapset pieniä. Hyvä siinä on neuvoja jaella ja viisastella jälkikäteen. Varmaan tämäkin nainen menee töihin, kunhan ensin pääsee jaloilleen. Aviopuolisin kuolema on iso kriisi ja siitä selviäminen vie aikaa+ päälle vielä taloudellinen ahdinko.
MITEN se ei ollut vaihtoehto? 8-16 työ ja lapset päiväkotiin siksi aikaa, mies on paikalla kun on. Jos on viikon päivät kotona, varmaan lapset voi tehdä vaikka lyhennettyä päivää/ viikkoa päiväkodissa aina välillä. Ja eihän tuo pkoti kestä kuin muutaman vuoden, koulussa kuitenkin ollaan päivä ja iltikseen voi laittaa eka-tokaluokkalaisen. Varsinkin kun isällä on epäsäännöllinentyö. Mikä tuoss ajärjestelyssä on mahdotonta, noin toimitaan sadoissa kodeissa ympäri Suomen, jossa toinen vanhempi tekee reissutyötä.
Ja näissäkin kodeissa toinen on kuoleman sairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ensin miehensä keikkamyyjä ja hoiti kodin & lapset miehen tehdessä epäsäännöllistä työtä usein reissussa. Pienin lapsi heillä sen ikäinen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen perhe, missä toinen vanhempi on ollut kotona. Ja kun mies sitten sairastui, toimi vaimo omaishoitajana. Ihan ymmärrettävä kuvio. Tottakai jälkeenpäin ulkopuoliset voivat arvostella heidän perheensä työnjakoa, jossa kodin tulovirta oli yhden miehen varassa, mutta niinhän se on lukemattomissa muissakin perheissä ja perheyrityksissä. Jälkiviisaus on pirullista.
Jopen kuolemasta on vasta pari kuukautta. Ei ole mikään ihme, jos leski ei tässä ajassa ole myynyt pois kotia (talon myyminen Heinolassa ei ole ihan helppoa ja nopeaa), päivittänyt koulutustaan ja mennyt töihin (koska nykypäivänähän töihin kävellään ihan tuosta vaan) ja rakentanut elämää uusiksi. En osaa kadehtia, jos tuttujen järjestämällä tuella (konserttituotto) ja lehtijutun palkkiolla leski saa hieman helpotusta taloushuoliin ja aikaa hengähtää & miettiä tulevaisuuden ratkaisujaan.
Sitten on ehkä toinen ääni kellossa, jos rouva alkaa pysyvästi hankkia elantoaan muistelemalla miehensä viimeisiä hetkiä ja itkee viikottain Seiskassa kurjuuttaan. Mutta toistaiseksi mikään ei viittaa siihen suuntaan. Ei nälvittävää.
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.
Niinkuin jokainen av-mamma on täällä tehnyt? Kaikilla on puskurivarantoa ja osakesalkut pullistelee.
Jos se ainoa tulonsaaja reissaa töiden perässä ympäri Suomea ja haluaa vaimon olevan kotona, niin hänen tehtävänsä on järjestää asiat niin, että perhe pärjää vaikka hänen kykynsä tehdä työtä loppuu. Se pitää tehdä jo siinä vaiheessa, kun taloudellisesti menee hyvin.
En osaa sanoa muista, mutta me mietittiin nämä läpi. Palkkatyötä tekevällä pitää olla vähintään työttömyyskassan jäsenyys, vakuutukset pitää hoitaa kuntoon ja kotona olevalle voi säästää sijoituksia tai ottaa eläkevakuutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatiin uusi valittaja Pia Nykäsen lisäksi.
Jos sulle tarjottaisiin rahapulassa 10000€, jos susta tehtäis pieni juttu lehteen, niin suostuisitko?
En
Etpä...
Se ei suostu joka ei ole ollut nälässä. Toisaalta nuo juttupalkkiot on vähän pienempiä, suuruusluokkaa 2 tuoppia ja wieninleike.
Tyhmä ketju.
Ensinnäkin: miten pälli on oltava, ettei varaudu mitenkään puolison, lapsen tai omaan sairastumiseen, onnettomuuten, kuolemaan?
Toiseksi: tajutkaa nyt jo, että ulkopuoliset eivät teitä auta, jos itse taloutenne sössitte esim. jäämällä vuosiksi työelämästä pois.
Ja se ihana kultsipuudelikin voi osoittautua vuosien mittaan itsekkääksi qusipääksi. Lempi hiipuu noin vuodessa, ja tilalle astuu arki.
Alue: Aihe vapaa
Taloudelliset asiat täytyy käydä kunnolla läpi siinä vaiheessa, kun perheen elatus on täysin toisen varassa. Niin pitää myös kahden tulonsaajan perheessä, miten pärjätään, jos toinen jää työttömäksi tai muuten tulot alenevat paljon.