Millaisia kolkkoja herätyksiä teillä oli lapsena kouluaamuisin?

Kerran äiti herätti minut ja laittoi koulutielle jotenkin todella nopeasti, muistan juoneeni lasillisen oikein jääkylmää appelsiinimehua ja sitten jo olinkin rappukäytävässä reppu selässä menossa. Pysäkille mennnessäni ihmettelin, että onpa pimeää, eikä täällä näy ketään. (lapsilla ei siihen aikaan ollut rannekelloja, tai ainakaan minulla). Ehdin seisoa pari minuuttia odottamassa bussia, kun äiti juoksi aamutakissa hakemaan minut kotiin, oli herännyt keskellä yötä ja jotenkin luullut, että ollaan kaikki nukuttu pommiin ja laittoi minut kouluun jossain puoliunessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran äiti herätti minut ja laittoi koulutielle jotenkin todella nopeasti, muistan juoneeni lasillisen oikein jääkylmää appelsiinimehua ja sitten jo olinkin rappukäytävässä reppu selässä menossa. Pysäkille mennnessäni ihmettelin, että onpa pimeää, eikä täällä näy ketään. (lapsilla ei siihen aikaan ollut rannekelloja, tai ainakaan minulla). Ehdin seisoa pari minuuttia odottamassa bussia, kun äiti juoksi aamutakissa hakemaan minut kotiin, oli herännyt keskellä yötä ja jotenkin luullut, että ollaan kaikki nukuttu pommiin ja laittoi minut kouluun jossain puoliunessa. 

Oho :D Hupsista! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran äiti herätti minut ja laittoi koulutielle jotenkin todella nopeasti, muistan juoneeni lasillisen oikein jääkylmää appelsiinimehua ja sitten jo olinkin rappukäytävässä reppu selässä menossa. Pysäkille mennnessäni ihmettelin, että onpa pimeää, eikä täällä näy ketään. (lapsilla ei siihen aikaan ollut rannekelloja, tai ainakaan minulla). Ehdin seisoa pari minuuttia odottamassa bussia, kun äiti juoksi aamutakissa hakemaan minut kotiin, oli herännyt keskellä yötä ja jotenkin luullut, että ollaan kaikki nukuttu pommiin ja laittoi minut kouluun jossain puoliunessa. 

Oho :D Hupsista! Ap

Siitä on aikaa kohta 45 vuotta ja vieläkin muistan sen metallisen appelsiinimehun maun suussani. :D 

Kello soi. Vitutti.

Koira hyppäsi sänkyyn ja oksensi päälle.

Meillä äiti räväytti aina valot päälle. En saanut koskaan herätyskelloa. Äiti myös aamuisin veti asunnosta kaikki ikkunat auki, koska oli yön jäljiltä niin tunkkaista. Palelin talvella jo ennen kuin poistuin kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Koira hyppäsi sänkyyn ja oksensi päälle.

Tämä on paha. Kaverille kävi niin, että isoveli oksensi kerrossängyn ylävuoteesta hänen päälleen alasänkyyn, eikä sekään ollut kivaa kuulema. 

Isäpuoli aktivoi hälytysjärjestelmämme joka ei siis ollut automaattisesti yhteydessä mihinkään vartiointifirmaan tms.

Mutta siis, jos et ollut joka jumalan päivä hereillä klo 6.45, alkoi kaamea ujellus joka kesti niin pitkään kunnes kaikki neljä, minä ja sisarukseni seisoimme rivissä keittiössä. Luojan kiitos nyt aikuisena on liukuva työaika ja iltavuoroja niin saa nukkua ne 16 vuoden univelat pois.

Isä herätti minut syyslomalla  kauhuissaan että nyt sie kyllä myöhästyt, olin unentokkurassa enkä muistanut koko lomaa joten hyppäsin  vaatteisiini ja lähdin leipäpala suussa polkemaan 10km kouluun, olin polkenut ehkä  2km kun isä otti minut autolla kiinni havahduttuaan mokaansa. Pyörä takakonttiin ja kotia kohti, matkalla isä tankkasi ja sain huoltoasemalta  heppalehden  sekä suklaalevyn.

Mun äitini runoili aina sellaisen runon kun "kouluun me riennämme aamulla varhain, aamu on hetkistä päivämme parhain, tosin on unta niin vaikea voittaa, aamulla aikaisin koulu kun koittaa". Olisi varmaan ollut ok, jos en olisi ollut pahasti koulukiusattu ja jo koulutaksissa vedettiin hiuksista, tönittiin, nimiteltiin yms.

Isä läpsi perseelle, siis peiton läpi. Oli helkkarin ärsyttävää ja joskus kun olin 13 tai 14 se läpyttäminen loppui kai, kun isä tajusi ettei ole enää sopivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini runoili aina sellaisen runon kun "kouluun me riennämme aamulla varhain, aamu on hetkistä päivämme parhain, tosin on unta niin vaikea voittaa, aamulla aikaisin koulu kun koittaa". Olisi varmaan ollut ok, jos en olisi ollut pahasti koulukiusattu ja jo koulutaksissa vedettiin hiuksista, tönittiin, nimiteltiin yms.

Ei voi tykätä tästä, kun on niin ikävä muisto, mutta <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini runoili aina sellaisen runon kun "kouluun me riennämme aamulla varhain, aamu on hetkistä päivämme parhain, tosin on unta niin vaikea voittaa, aamulla aikaisin koulu kun koittaa". Olisi varmaan ollut ok, jos en olisi ollut pahasti koulukiusattu ja jo koulutaksissa vedettiin hiuksista, tönittiin, nimiteltiin yms.

Ei voi tykätä tästä, kun on niin ikävä muisto, mutta <3

Ja äitini jopa tiesi tuosta 9v koulukiusaamisesta. En tajua, miksi runoili noin, mutta hän oli kyllä mielisairas, niin ehkä se on lieventävä seikka.

Meillä vanhemmat, mutta varsinkin äiti oli alkkiksia. Lapsena muistan ne pimeät aikaiset aamut, kun isovanhemmat tulivat herättelemään meitä lapsia. Ensin oli yllättynyt, että mitä ukki ja mummi täällä yhtäkkiä tekee, mutta sitten heti tajusi, että jokin on vialla. Äiti on kadonnut, joutunut sairaalaan tai katkolle ja isä päättänyt ulkoistaa oman vastuunsa isovanhemmille. Pakattiin tavarat ja lähdettiin kohti mummulaa ja vähän pelotti, että näkeekö äitiä enää.

Toisaalta noissa herätyksissä oli sen ahdistavuuden lisäksi jotain lämmintä turvallisuuttakin. Mummulassa oli aina kivaa, eikä tarvinnut stressata mitään. Ja ruoka oli hyvää :D

Pikkusiskon Muumi herätyskello!  "Herää jo, on kiva päivä".. hitto että teki mieli heittää se ikkunasta! Kello siis, ei siskoa. Meillä oli yhteinen huone, sermi vaan välissä.

Olin aamu-uninen ja inhosin sitä, jos herätettiin avaamalla verhot tai ikkuna tai rämpyttämällä valoja. Jos en noussut heti ylös, vanhempani hermostuivat ja minä suutuin.

Olen edelleen aamu-uninen, mutta nykyään se ei aiheuta aamuäreyttä ja hermojen menetystä, koska saan heräillä rauhassa omaan tahtiin. Aamut on ihan mukavia.

Pesin ikkunoita, samalla verhon, tästä tuli mieleen jotain kolkkoa ja nostalgista, kun ei ole verhoa ikkunassa.  Suursiivo oli että huoneet tyhjäksi kokonaan.

Faijan moottorisaha herätykset.