Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut toista / seuraavia lapsia odottavat jaksatte?
23.09.2020 |
Olen pienen lapsen äiti ja raskaana, mutta minulla ei ole juuri mahdollisuuksia lepoon. Mies on koko viikon valittanut, että joutuu kantamaan liikaa vastuuta ja tekemään liikaa, mutta en tiedä miten jaksaisin tai pystyisin enemmän. Kuitenkin koko päivän olen ollut pitkään töissä, tehnyt kotitöitä hiki hatussa ja hoitanut esikoista. Ensimmäinen lepotaukoni tänään on nyt. Esikoinen edelleen heräilee 2-5 krt yössä ja yöheräämiset ovat toistaiseksi olleet minun vastuullani. Olen aivan totaalisen väsynyt...Miten te muut jaksatte?
Kommentit (32)
En tiedä mitä teen...miten saan miehen ymmärtämään etten pysty parempaan? Nyt mies on loukkaantunut, kun itkin hänelle asiasta, eikä puhu minulle. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan loppu...olen koko viikon kuunnellut hirveää valitusta. Kaikki mitä olen tehnyt, on ollut jotenkin väärin. Levännyt en ole kuitenkaan juurikaan....tänään valitusta sain mm. siitä, että tein toisessa huoneessa kotitöitä esikoisen iltapalan aikaan, jolloin lapsi ei sitten enää syönytkään. Ymmärrän, että mokasin, mutta tajusin sen ilman alleviivaamistakin...Ap.
Me jaksettiin ihan hyvin, kummastakaan ei onneksi kuoriutunut yllättäen valittajamarttyyria vaikka pienten lasten kanssa on ihan sikana hommaa. Molemmat teki parhaansa, mikä ei aina ollut huippusuoriutumista, ja molemmat arvosti. Mulla tosin oli aivan sairaan helpot raskaudet, en tainnut kertaakaan oksentaa esimerkiksi. Liitoskipuja tuli toisen ja kolmannen raskauden lopulla ja viimeisillä viikoilla pystyin tuskin kävelemään. Kipuja ei ollut laajalla alueella vaan vain toisella puolella lantiota, ikään kuin syvällä siellä kuopassa mistä, no, jalka on kiinni... noina aikoina en kyllä tehnyt mitään, luin esikoiselle ja linkutin, mies hoiti kodin ja kaiken.
Tajuttiin kuitenkin lopettaa ajoissa, oltiin haaveiltu neljännestä, mutta huomattiin ettei pikkulapset kasvattaneet kummankaan pinnaa niin kolme sai sitten riittää.
Parin vuoden ikäerot on, ei tuntunut mahdottomalta niin miksipä ei. Saahan jotkut onnekkaat kaksosiakin. Lapset ovat superläheisiä ja leikkivät paljon yhdessä ilman tappeluja. Tuntuu, että on helpompaa kun heistä on toisilleen seuraa ja innostuvat samoista asioista keskenään. Ei täydy järjestää jokaiselle omaa tilaa keskittyä eri ikätasojen juttuihin !vaikka tietenkin eri-ikäisetkin sisaret toisiaan rakastaa ja voi jopa olla yhteisiä juttuja!. Harrastavat eri harrastuksia ja tykätään järjestää jokaiselle aikaa myös kahdestaan isän tai äidin kanssa.
Hyvin on mennyt pääasiassa, mutta vaatii se paljon sitäkin asennetta että omat tarpeet tulee seuraavina. Siis jos lapsen ja vanhemman edussa on jokin ristiriita.
Tsemppiä raskauteen ap ja onnea pienestä!
Kaikenlisäksi sopiminen tästäkin on täysin minun vastuullani, ja miehen näkökulmasta vain minussa on vikaa. Hän ei ikinä tule puolitiehen vastaan ja on todella kova. Ap.
Kieltäydyt heräämästä öisin, jos mies kerran on hoitovapaalla ja sinä töissä!
Pakkaat aamulla läppärin laukkuun ja menet lähimpään kahvilaan/kirjastoon tms. tekemään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan loppu...olen koko viikon kuunnellut hirveää valitusta. Kaikki mitä olen tehnyt, on ollut jotenkin väärin. Levännyt en ole kuitenkaan juurikaan....tänään valitusta sain mm. siitä, että tein toisessa huoneessa kotitöitä esikoisen iltapalan aikaan, jolloin lapsi ei sitten enää syönytkään. Ymmärrän, että mokasin, mutta tajusin sen ilman alleviivaamistakin...Ap.
What???
Vierailija kirjoitti:
Me jaksettiin ihan hyvin, kummastakaan ei onneksi kuoriutunut yllättäen valittajamarttyyria vaikka pienten lasten kanssa on ihan sikana hommaa. Molemmat teki parhaansa, mikä ei aina ollut huippusuoriutumista, ja molemmat arvosti. Mulla tosin oli aivan sairaan helpot raskaudet, en tainnut kertaakaan oksentaa esimerkiksi. Liitoskipuja tuli toisen ja kolmannen raskauden lopulla ja viimeisillä viikoilla pystyin tuskin kävelemään. Kipuja ei ollut laajalla alueella vaan vain toisella puolella lantiota, ikään kuin syvällä siellä kuopassa mistä, no, jalka on kiinni... noina aikoina en kyllä tehnyt mitään, luin esikoiselle ja linkutin, mies hoiti kodin ja kaiken.
Tajuttiin kuitenkin lopettaa ajoissa, oltiin haaveiltu neljännestä, mutta huomattiin ettei pikkulapset kasvattaneet kummankaan pinnaa niin kolme sai sitten riittää.
Parin vuoden ikäerot on, ei tuntunut mahdottomalta niin miksipä ei. Saahan jotkut onnekkaat kaksosiakin. Lapset ovat superläheisiä ja leikkivät paljon yhdessä ilman tappeluja. Tuntuu, että on helpompaa kun heistä on toisilleen seuraa ja innostuvat samoista asioista keskenään. Ei täydy järjestää jokaiselle omaa tilaa keskittyä eri ikätasojen juttuihin !vaikka tietenkin eri-ikäisetkin sisaret toisiaan rakastaa ja voi jopa olla yhteisiä juttuja!. Harrastavat eri harrastuksia ja tykätään järjestää jokaiselle aikaa myös kahdestaan isän tai äidin kanssa.
Hyvin on mennyt pääasiassa, mutta vaatii se paljon sitäkin asennetta että omat tarpeet tulee seuraavina. Siis jos lapsen ja vanhemman edussa on jokin ristiriita.
Tsemppiä raskauteen ap ja onnea pienestä!
Kiitos! Tämä kuulostaa mun unelmalta...Itse jatkuvasti tsemppaan ja tuen miestäni, mutta mitään vastakaikua en ole viime aikoina saanut. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan pikkuhiljaa vasta ymmärtää, kuinka hankala mieheni on luonteeltaan. Olen sellainen aina joustava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, mutta jotenkin alkoi tänään tuntua, etten enää jaksa olla se saranapuoli koko ajan. Ap.
Täällä esikoinen nyt 1v4kk ja toisesta menossa rv21.
Itsellä on aamut hieman helpompia olon suhteen, joten aamuisin imuroin, siivoan lelut yms. ennen töihin lähtöä. Esikoinen nyt koronatilanteen takia kulkee mukanani töissä ja työpäivät menevät ihan ok, vaikka välillä ovatkin rankkoja pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa.
Iltaisin teen vain ruoan ja muuten ihan suoraan sanottuna lepään, koska pahoinvointini on iltaisin paljon rankempaa (oksentelen 1-10 krt/ pvä). Esikoinen on onneksi helppo ja touhukas lapsi. Tässä ikävaiheessa viihtyy paljon kirjojen kanssa ja kun itse makoilen sängyssä/ sohvalla/ lattialla, niin esikoinen tuo kirjansa viereeni ja osoittelee kuvia ja sitten toistellaan sanoja yms. Oksentaessani ojentelee vessapaperia ja pyyhkii suutani, kun roikotan päätäni ämpärissä. Toisinaan mennään yhdessä kylpyyn ja istun siellä jakkaralla ja pikkuinen on ammeessa leikkimässä.
Yöherätykset ovat meillä lähinnä tutin metsästystä, joten eivät sinänsä tunnu rankoilta ja lisäksi käyn itse väsymyksestä riippuen nukkumaan ihan klo 20-22 välillä. Esikoinen nukahtaa siinä 19:30 maissa ja herää 05-07 välillä.
Ihan ok jaksan kyllä itse, vaikka odotan vain, että pieni syntyisi ja pahoinvointi loppuisi. Toki esikoisen tilanne vähän surettaa, kun en ihan täysillä saa häntä huomioitua etenkään niinä huonoimpina päivinä, mutta onneksi hän vaikuttaa ihan onnelliselta pieneltä tilanteestamme huolimatta.
Ap:lle ei muuta kuin tsemppiä ja muista levätä tarpeeksi äläkä liikaa stressaa kotitöistä yms, vaan keskityt arjesta selviämiseen edes jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jo etukäteen, mutta on pakko tässä kohtaa kertoa lasten isomman ikäeron edusta.
Esikoinen on päivät koulussa ja itse äitiyslomalla odotan kuopusta saapuvaksi. Tässä kohtaa saa vielä reilun kuukauden rauhallista aikaa päivisin pelkästään omaan rentoutumiseen ja iltapäivät ja ilta aikaa energisenä hoitaa kodin ja perheen asioita.
Teimme tämän valinnan, koska emme halunneet tieten tahtoen venyä voimien äärirajoille. Olemme oppineet sen verran itsestämme, ettei väsymys erityisesti tuo parhaita puoliamme esiin. Emmekä halua vuosikausia olla sellaisesessa tilanteessa ja sen heijastuvan jokaiseen perheenjäseneen.
Ota ap kaikki mahdollinen apu nyt aktiivisesti kehiin: isovanhemmat, kotihoidot, perhetyöntekijät, maksulliset siivoojat ja lastenhoitajat. Kannattaisi saada molempien puolisoiden uupumuskierre poikki reilusti ennen vauvan syntymää, jolloin sitä luultavasti on tiedossa lisää. Ainakin sinun kuormasi kuulostaa isolta: raskaus+taaperon asioiden hoito+työt+yöheräilyt+kotityöt. Millainen kuorma miehellä on? Pystyttekö kumpikin asettumaan toistenne kenkiin ja ymmärtämään toistenne näkökulmia ja sitä kautta rakentamaan vahvempaa tiimityötä?
Se joka on hoitovapaalla hoitaa lapsen ja kodin. Sitähän varten siellä kotona ollaan.