Poikaystävä toivoo liian kalliita joululahjoja

Hmm, minä ajattelin antaa poikaystävälleni lahjaksi itsetehdyn "lahjakortin" hierontaan ja hemmotteluhoitoihin (jotka siis tulevat minulta) sekä lapaset, koska sellaisia tarvitsee.

En ole ajatellutkaan, että varsinkaan puolison lahjaan pitäisi panostaa jotenkin erityisesti rahallisesti -varsinkin kun rahamme ovat yhteiset.

Poitsun kannattaisi kääntyä lahjalistansa kanssa vanhempiensa ja sukulaistensa puoleen. eikai kukaan nuori opiskelija nyt hyvänen aika anna poikaystävälleen lahjaksi telkkaria?? tai ostat jonkun halvimman romun mitä löytyy. Yleensä tuollaiset kodinelektroniikka hankinnat tehdään yhdessä.. 

Kengät on vähän siinä ja siinä, itse voisin säästää niihin, mutta muita lahjoja ei sitten olisi luvassa. 

Onko poikaystäväsi syntyperäinen suomalainen? Minun tuttuni poikaystävä on afrikasta ja työtön ja pyytelee ihan käsittämättömiä lahjoja. Onneksi tutullani on varaa ostaakin pikkusen parempaa, mutta tuo moukka kehtaa suuttua, jos ei saa juuri jotain tiettyä kallista hupparia, jota oli katsellut. Sitten on riita päällä. Tämä poikaystävä ei afrikkalaiseen tyyliin (huom. yleistys!) osallistu itse mitenkään mihinkään elämisenkustannuksiin.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 10:12"]

Nuorempana itse sorruin tuohon samaan. Oma tapani osoittaa kiintymystä perustui vahvasti sille  loputtomalle tarpeelle miellyttää. Annoin ihqulle poikaystävälle 400 markan puma-merkkisen kellon. Hän antoi mulle muistaakseni dooriskeksipaketin. Jätti myöhemmin  toisen naisen takia.

Olen jo antanut itselleni anteeksi, eikä se kaveri ole enää vuosiin merkinnyt yhtään mitään. Todennäköisesti en enää edes tuntisi, jos tulisi kadulla vastaan.

[/quote]

Jos olisit antanut 4000 euron kellon, olisitte varmaan vieläkin yhdessä, kirkuva lapsilauma ympärillä ja punaisia sydämia säkenöisi silmissänne. Mitä tästä opimme? Suhteeseen kannattaa panostaa..

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

Onko poikaystäväsi syntyperäinen suomalainen? Minun tuttuni poikaystävä on afrikasta ja työtön ja pyytelee ihan käsittämättömiä lahjoja. Onneksi tutullani on varaa ostaakin pikkusen parempaa, mutta tuo moukka kehtaa suuttua, jos ei saa juuri jotain tiettyä kallista hupparia, jota oli katsellut. Sitten on riita päällä. Tämä poikaystävä ei afrikkalaiseen tyyliin (huom. yleistys!) osallistu itse mitenkään mihinkään elämisenkustannuksiin.

[/quote]

Eihän se kertomasi mukaan oikeasti sitten ole työtön.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 00:10"]

Minä olisin jo samaan syssyyn revennyt totaalisesti, ja kertonut itse toki toivovani omakotitaloa ja audia, mutta tykkääväni kyllä teestä ja kynttilöistäkin :P Avopari 6vuotta yhdessä, ja keskenämme vaihdettavat lahjat maks 20e. Muilta ollaan kyllä, köyhinä opiskelijoina, pyydetty yhteislahjoina esim molempien sukulaisilta astianpesukone, pyykinpesukone, sänky jne

[/quote]

no ei teilläkään pieniä nämä toiveet ole olleet..

Mun pojan 19 v tyttöystävä alkoi myös keväällä antaa lahjalistoja meille. Poika on aika komea ja suosittu, mieheni tienaa hyvin, eli ulkoiset puitteet kunnossa. Poika muutti omilleen lähes heti täytettyään 18, lukion jälkeen ja tyttöjä on ollut ja mennyt.

Jonkun kumman syyn takia yks tyttö halusi välttämättä tulla meille kylään ja sanoin tervetuloa. Siinä sunnuntailounaan ratoksi sitten ilmoitti mitä kaikkea kivaa olisi kiva saada pojan asunnolle. Minä sitten ilmoitin että varmaan ton ikäinen tyttö tietää mistä rahaa saa, ei minun virkani ole poikani asuntoa sisustaa.

Seuraavan kerran kun tulivat, hän etukäteen soitti minulle ilmoittaen että hänellä on syntymäpäivät seuraavalla viikolla. Kun tulivat synttäreiden jälkeen taas syömään, ihmetteli kun meillä ei ole hänelle syntymäpäiväkakkua. Kysyin onko hänellä tänään syntymäpäivät ja sen jälkeen kysyin eikö hänen oma äitinsä tehnyt kakkua ? Tämän jälkeen tyttö kysyi kai meillä hänelle on sentään lahja. Ilmoitin ettei tapanani ole lahjoa ihmisiä, joiden syntymäpäivillekään minua ei ole kutsuttu. Kuulemma se sunnuntailounas oli hänen syntymäpäivänsä.

Selvä !

Sama tyttö on vieläkin kierroksissa ja sieltä suunnasta on tullut jo lahjalistaa jouluksi. Jotenkin en tiedä miten tähän suhtautuu. Olen nähnyt tytön 3 kertaa ja joka kerta on oikeesti pyytänyt jotain.

Olen ollut yli 20 v naimisissa ja en muista että olisin ikinä pyytänyt mitään materiaalia appivanhemmiltani. Olen voinut pyytää heidät meille kylään, mutta lahjoja pyydetään kenties mahdollisilta appivanhemmilta, en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 00:10"]

Minä olisin jo samaan syssyyn revennyt totaalisesti, ja kertonut itse toki toivovani omakotitaloa ja audia, mutta tykkääväni kyllä teestä ja kynttilöistäkin :P Avopari 6vuotta yhdessä, ja keskenämme vaihdettavat lahjat maks 20e. Muilta ollaan kyllä, köyhinä opiskelijoina, pyydetty yhteislahjoina esim molempien sukulaisilta astianpesukone, pyykinpesukone, sänky jne

[/quote]

no ei teilläkään pieniä nämä toiveet ole olleet..

[/quote]

Eiväthän ne olekaan. Olemme kuitenkin tyytyneet markkinoiden halvimpiin, eli pyykinpesukone oli päältätäytettävä, pieni, oisko ollut jonkun 199 tarjouksessa. Kun isompia lahjoja antavia sukulaisia on esim 7, niin jos jokainen osallistuu esim 20 eruolla, ja maksamme itse erotuksen, kaikki voittavat. Kun muuten voimme saada kaikilta 50€ edestä suklaata, sisustusesineitä tms kivaa, mutta käyttämättä jäävää. 

Tuohon lahjoja pyytämään minkään en oikein usko. Jos tällainen on niin olisi kova tietää miten poikakaveri suhtautuu noihin lahjan pyytelyihin ? Eipä oikeinmairittelisi omia kasvatustaitoja jos oma poika ei selittäisi tyttökaverilleen ettei meillä tavata toimia näin.

Poikaystäväni ei ole afrikkalainen vaan ihan 100% suomalainen. Tulee vielä itsekin perheestä jossa ei ole todellakaan ollut tapana ostella kalliita lahjoja. Saan aika isot veronpalautukset muihin tuloihin suhteutettuna, joten luuli varmaan että aion kaiken tuhlata. Televisiota meillä ei ole tällä hetkellä, joten se olisi ihan tarpeellinen tosin.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 10:12"]

Nuorempana itse sorruin tuohon samaan. Oma tapani osoittaa kiintymystä perustui vahvasti sille  loputtomalle tarpeelle miellyttää. Annoin ihqulle poikaystävälle 400 markan puma-merkkisen kellon. Hän antoi mulle muistaakseni dooriskeksipaketin. Jätti myöhemmin  toisen naisen takia.

Olen jo antanut itselleni anteeksi, eikä se kaveri ole enää vuosiin merkinnyt yhtään mitään. Todennäköisesti en enää edes tuntisi, jos tulisi kadulla vastaan.

[/quote]

Jos olisit antanut 4000 euron kellon, olisitte varmaan vieläkin yhdessä, kirkuva lapsilauma ympärillä ja punaisia sydämia säkenöisi silmissänne. Mitä tästä opimme? Suhteeseen kannattaa panostaa..

[/quote]

Silloiseen 90-luvun opiskelijaelintasoon 400 markkaa oli vähän toinen juttu, mitä tuo summa tänä päivänä euroissa. Oppivaisena ja opettavaisena ihmisenä varmisti ymmärrät sen - samoin kuin sen, että silloin ei mussukkapieni vielä ollut eurot käytössä. Eli yhteen miespuoliseen turhakkeeseen kyllä satsattiin. Mutta myönnetään, että olen kovin onnellinen nyt, ettei se kuvaamasi "loppuvisio" toteutunutkaan.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 00:17"]

Olen jo liian vanha (19v.) saamaan sukulaisilta ja perheeltä lahjoja

[/quote]

Pakko vähän ot:na tarttua tähän mun mielestä todella, todella surulliseen lauseeseen. Miten niin sä olet 19-vuotiaana liian vanha saamaan lahjoja perheeltä tai sukulaisilta?!?! Mä olen 39-vuotias, enkä tule ikinä olemaan liian vanha saamaan lahjoja! Kamala ajatus, että lahjojen antamisessa olisi jokin ikäraja!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 00:17"]

Olen jo liian vanha (19v.) saamaan sukulaisilta ja perheeltä lahjoja

[/quote]

Pakko vähän ot:na tarttua tähän mun mielestä todella, todella surulliseen lauseeseen. Miten niin sä olet 19-vuotiaana liian vanha saamaan lahjoja perheeltä tai sukulaisilta?!?! Mä olen 39-vuotias, enkä tule ikinä olemaan liian vanha saamaan lahjoja! Kamala ajatus, että lahjojen antamisessa olisi jokin ikäraja!

[/quote]

No kyllähän se kieltämättä itseänikin harmittaa, varsinkin kun samanikäiset kaverit saa vielä satojen eurojen arvosta lahjoja. Onneksi saan poikaystävältä toivottavasti jotain ja perheeltäkin varmaan karkkia tai muuta pientä. Vietän aaton muutenkin töissä ja yksin joten joulumieli ei ole kovinkaan korkealla.

Mikä vitun tv? Onko se jätkä joku pilalle lellitty pumpuliprinssi? Omalle exälle olin miettinyt ostaa 20v-lahjaksi max 200e kaulakorun. Kerroin hänelle siitä ja että tosiaan maksimi olisi 200, koska en tienannut liikaa kun olin hanttihommissa...ja hänen vastaus? "En nyt tiedä saako sillä summalla sellaista kuin haluaisin..." ARVATKAA OSTINKO KORUA!? Hän sai minulta liput Linnanmäelle ja that's it. Mulkku. Oli kotona tottunut saamaan iPhoneja, kameroita, pelikonsoleita, satojen eurojen lahjakortteja ym... no, nyt pumpuliprinssi on kotona pelaamassa tietokonetta vanhempien elätettävänä kun on saanut kaiken ilmaiseksi. Vituiksi olisi mennyt.

Toivottavasti siellä ei tilanne niin paha? Huonolta kuulostaa kyllä, tai sitten kaupunkilaislapset kasvatetaan pumpulissa.

Mä tein kerran niin, että pyysin siskojani miehineen, vanhempiani ja erästä ystäväpariskuntaamme osallistumaan tv:n ostoon. Oli yhteinen lahja heiltä ja minulta (muut osallistui 10-50 e oman tahdon mukaan ja minä maksoin loput). Oli kyllä aika ainutkertainen juttu kun harvemmin tommosia isoja lahjoja ostelemme toisillemme. 

Oma halvenpi lahja..

Heivaa sellainen materialisti Timbuktuun:)

Sanot suoraan, että liian kallista sun opiskelijabudjettiin ja ostat jotain pientä vaan.  Jos poikaystävä tykkää pahaa, niin selvisi suhteenne laatu ajoissa sinullekin.

Sanoin heti, että liian kalliit toivomukset mutta ei kommentoinut asiaa juuri mitenkään :D  Ajattelin käyttää jotain 70 euroa. 

Varmaan et sitten itsekään halua kunnollista lahjaa? Reilu peli, jos hintaluokka on sovittu etukäteen, niin kumpikaan ei jää hirveästi tappiolle