MIGREENISTÄ ASIAA! Te joille on todettu migreeni lääkärissä niin...

Lapsena kunnallisen neurologi. Teini-iässä tilanne kävi niin vaikeaksi, ettei TAYSista löytynyt enään ammattitaitoa. Yksityiseltä sitten spesialisti. Aurallinen migreeni, jos on niin pää pitäisi kuvata kerran ennen diagnoosia. Yleinen käytäntö. Itselläni kuvataan parin vuoden välein, koska jos sairastun aivokasvaimeen, parkkiin ta ms:ään, en saa mitään normaalista elämästäni poikkeavia oireita. Tavallisen migreenin diagnoimiseen riittää yleislääkäri.

Ihan yleislääkäri yksityisellä totesi. Aurallinen migreeni, sahalaitakuvioita silmässä hetki ennen päänsäryn alkua. Taisi olla aika oppikirjatapaus. 

Särkylääkkeistä määräsi Zomigia ja ketoprofeiinia 1000 mg tabletteina. 

Mulla oli joku psykiatrisen puolen lääkäri kun kävin masennuksen takia siellä juttelemassa ja siihen kuului lääkärin tapaaminen.

Yleiseltä puolelta terkkarista en olisi lääkkeitä saanut sillä ilmoittivat vain että kun kohtaus iskee niin pitää mennä paikalle että voivat diagnosoida sen varmasti migreeniksi, mun kuvailut ei kelvannut. Psykiatriselta puolelta sain samantien pelkillä perusteluilla lääkkeet ja kyllä ne on hyödyksi olleet.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 20:35"]

Et sinä ap tavanomaiseen migreeniin mitään lisätutkimuksia tai erikoislääkäriä tarvitse. Ihan normaalia on että yleislääkäri tekee diagnoosin oireiden perusteella. 

Itse en ole viitsinyt ikinä edes mennä lääkäriin asian takia, tiedän itsekin että on aurallinen migreeni. En halua asiaa terveystietoihini, koska haluan pystyä käyttämään hormonaalista ehkäisyä. Ja pärjään migreenini kanssa mainiosti ilman mitään lääkkeitä tai hoitoa, tulee sen verran harvoin kohtauksia.

[/quote]

Oletko ihan viisas? Aurallinen migreeni on nimenomaan syy olla käyttämättä hormonaalista ehkäisyä, ja ihan syystä. Ehkä kannattaisi perehtyä riskeihin myös. 

Itse sain ensimmäisen pahan migreeni kohtauksen 17-vuotiaaana, jolloin ainoana vaihtoehtona oli mennä päivystykseen. Siellä sitten lääkärit tutkivat minut ja mm. Katsoivat sydän kuvaa (onko oikea termi?...) pari päivää tämän jälkeen minulle soitti neurologi, joka vahvisti migreeni diagnoosin. Valitettavasti lääkäri määräsi aivan liian mietoa lääkettä, miranaxia, joka tuntui vitsiltä. Otin sitten aina äitini - kyllä valitettavasti suvussamme yleinen naisten vaiva - migreenilääkkeitä, jotka ajoissa otettuina onnistuvat estämään migreenin pahentumisen.

Ja 20 - vuotiaana menin jännitysniskan takia lääkäriin, jolloin yleislääkäri 'diagnosoi migreenin uudelleen" ja antoi vihdoin samoja lääkkeitä mitä äitinikin käyttää.

Omaankin korvaan kuulostaa melko ihmeelliseltä, että 10 pääkin kuvattiin. Mutta toisaalta ihan hyvä, että on ollut perusteellinen tutkimus. Migreeni pahimmillaan on kuitenkin niin kivulias ja lamaannuttava, että joskus on jotenkin vaikea kuvitella, että kyseessä on "pelkkä" migreeni.

Joskus lääkärin kanssa ohimennen olen maininnut migreenistä ja kuvaillut lyhyesti. Kommentti oli, että siltähän tuo vaikuttaa, tarvitsetko lääkitystä siihen. No en tarvinnut. Klassinen aurallinen migreeni pysyi siedettävänä, jos otin riittävän ajoissa pari disperiiniä (panadol ei tehonnut). Aina vaan en halunnut aamulla uskoa ilmiselviä oireita. Sitten piti kärsiä jähmeys, pään puutuminen, kyvyttömyys kohdistaa katse, sitten sahanterät tai muut kuviot ja näkökentän puutteet ja lopuksi kova särky iltapäivällä, ei kutenkaan oksentelua, kumma kyllä. Kun vihdoin alkoi tehdä mieli ihan tavallista ruisvoileipää, tiesin, että elämä alkaa voittaa. Kahvikin saattaisi vähän myöhemmin maistua.

Olen jo niin vanha, että vaihdevuodet on onnellisesti ohi. Pahin migreenikin katosi samalla. Lieviä kohtauksia tulee, mutta ei yleensä särkyä, aurat ja vähän hömelö olo vain. En kuitenkaan vieläkään syö tai juo tiettyjä aineita, joiden tiedän laukaisseen monta kohtausta. Pahin oli punaviini. Rauhallinen elämä ja riittävästi unta sekä säännöllinen ruokailu ovat parasta lääkettä migreenin ehkäisyssä.

Yleislääkäri, mutta konsultoi kyllä neurologia. Olin sairaalassa tarkkailuyksikössä kolme yötä, koska oireet olivat niin vahvoja ja vaikutti siltä kuin aivoissa olisi enemmänkin häikkää.

En vai voi käyttää migreenin täsmälääkkeitä enkä tulehduskipulääkkeitä, hankalaa hoitaa sitä kipua . Paras apu Panacodista (2tbl). Onneksi kipua on aika harvoin, enemmänkin vaivaavat muut migreenioireet; hajuaistin, kuulon, näön ja tuntoaistin "sekoilu".

Mun migreenin diagnosoi koululääkäri 70-luvulla. Sain silloin migreenilääkkeet (Anervan muistaakseni), vaikka kohtauksia tuli melko harvoin, mutta aina yhtä kauheina ja samanlaisina. Sahalaitaa näkyi puolisen tuntia, naama puutui, puhe puuroutui, en nähnyt kunnolla, väsytti, sitten alkoi päänsärky ja vielä kovempi väsymys, ja pahoinvointia oli, mutta koskaan en ole migreenissä oksentanut. Ihan näillä oireilla sain diagnoosin. Koskaan ei ole päätä kuvattu.

Mulla pysyi kohtaukset pois n. 25-vuotiaasta 52-vuotiaaksi. Viime syksynä ne alkoivat uudestaan ja ihan samanlaisina kuin nuoruudessa, enkä tiedä onko syynä hormonikorvaushoito, jonka jouduin aloittamaan kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen. Lääkkeeksi olen nyt ottanut yhtä aikaa 800 mg Buranaa ja 1 g Panadolia, koska migreenilääkkeitä mulla ei ole. Pitäisi kai käydä lääkärissä ja ottaa asia puheeksi.