Kadehdin ihmisiä joilla on hyvät vanhemmat

Omat vanhempani ovat juoneet joka viikonloppu kun olin lapsi. Nykyään äiti ei voi juoda lääkityksensä takia. Lapsuus oli tuskaa. Vanhemmat oli poissa joka viikonloppu alkoholin perässä ja saattoivat tulla vasta sunnuntaina kotiin. Lämmintä ruokaa en saanut sisareni kanssa. Joka viikonloppu vanhempani riitelivät, että kenen kanssa petit yms. Isäni käytti väkivaltaa äitiäni kohtaan ja joudun olemaan välissä ettei hän satuta äitiä. Kerran kun heräsin aamulla, isälläni oli sängyssä joku nainen, jonka hän esitteli. Muutenkaan en ole koskaan tuntenut olevani rakastettu tai voivani olla lapsi jatkuvien murheiden takia. Viikonloput olivat siis tuskaa, äiti lahjoi meitä rahalla että pääsisi ryyppäämään. Nykyään äiti valittaa minulle kaikesta ja käskee minua aikuistumaan jatkuvasti. Hän painottaa kuinka sisareni on niin hyvä eikä keksi hänestä mitään pahaa, toisin kuin minusta. Sotken kuulemma liikaa. Valituksia tulee jos jätän vähänkin leivänmuruja pöydälle. En ikinä voisi olla samanlainen kuin äitini. Jos joskus saan lapsen niin rakastan häntä koko sydämestäni enkä käytä alkoholia.