9-vuotiaalla lapsellani ei ole yhtään ystävää :(
Välitunnit viettää kuulemma yksin. Koulun jälkeen 'kukaan ei voi olla'.
Surettaa.
Kommentit (9)
Minunkin tyttärellä oli yksinäistä ekalla ja tokalla. Tein paljon äitinä sen eteen, että hän sai ystäviä. Pidin yllä tytön itsetuntoa, kannustin sekä loin mahdollisuuksia tavata viihtyisästi luokkakavereita meillä. Tyttö nousi kiusatun asemasta ja kokee olevansa jo niin vahva, että hoitelee kiusaajat heti pois, jos häntä uhkaavat. Kielii opettajille ja paljastaa kiusaajien juonet. Suojelee toisia lapsiakin kiusaajilta. On jo aika suosittu luokallaan.
Tartu toimeen. Tuon ikäisenä nämä ongelmat vaativat puuttumista ja ratkaisua. Kiusaajat tarvitsevat apua, sillä juuri heillä on jokin pahasti pielessä. Suojele tyttöäsi. Toivo, että kiusaajan vanhemmat ottavat avun vastaan lapselleen, kun kiusaaminen tulee opettajien, kuraattorin jne tietoon. Lapseni luokalla kiusaajat eivät saa enää yliotetta, mutta odotan, että kun vanhemmat eivät hyväksy apua, niin kohta yksi kiusaaja jää luokalleen tms, koska niin huonosti hänellä koulu sujuu.
Annoin siis koulun hoitaa kiusaamisen tahollaan, enkä itse sekaantunut keskustelemaan kiusaajien vanhempien kanssa. Keskitin voimani lapseeni, että hän kutsuu mahdollisia kavereita kylään ja tullaan siten tutuimmiksi.
Täytyy jotain yrittää. Opettaja suosii tiettyjä oppilaita, eikä kannusta olemaan kaikkien kanssa. Jakaa väritystehtäviä luokalle sanoen, että nämä pienemmät ovat taitavimmille oppilaille, jättäen lapseni siihen toiseen ryhmään.
Täytyy jotain yrittää. Opettaja suosii tiettyjä oppilaita, eikä kannusta olemaan kaikkien kanssa. Jakaa väritystehtäviä luokalle sanoen, että nämä pienemmät ovat taitavimmille oppilaille, jättäen lapseni siihen toiseen ryhmään.
Ei kuule muuta kun tsemppaat vanhempana ja kannustat lasta kokeilemaan eri harrastuksia, esim. partio tai erilaiset kerhot..
Yhteistyö koulun kanssa on nyt hyvin tärkeää. Soittaisin tai jättäisin asian tiimoilta soittopyynnön tai menisin tapaamaan opettajaa sovitusti. Näin huoleni merkitys tulisi selväksi ja tilannetta olisi mahdollisuus lähestyä perusteellisesti monelta suunnalta. Wilmassa tai vastaavassa en alkaisi asiaa vatvomaan.
Opettajille kiusaamistilanteet näyttäytyvät usein eri tavoin kuin lapsille. Kiusaamista ei ole aina helppo havaita, koska lapset ovat taitavia peittelemään sitä esim. Tunnilla yhteistyö muka sujuu ja välkällä jätetään yksin. Joskus on niin, että yksin jätetty eI yksinkertaisesti ole ollut kiinnostunut samoista asioista kuin muut lapset. Oma lapsi. Oi myös käyttäytyä koulussa eri tavalla kuin kotona. Tilanteen kartoittaminen on siis tarpeen.
Eli yhteistyössä kannattaa olla. Open ja koulun ääneen arvosteleminen lisää lapselle kynnystä lähestyä opettajaa/ koulun aikuisia avoimesti asian tiimoilta. Jos ei opeista ole apua, niin sitten tietoa rehtorille. Mikäli huoli jatkuu, kannattaa olla yhteydessä koulun kuraattoriin ja terveydenhoitajaan.
Huoltajana voisit myös vaatia oppimissuunnitelman tekemistä lapsellesi nimenomaan sosiaalisten taitojen osalta. Tällöin koulun olisi pakko ottaa vastuu sellaisen toiminnan järjestämisestä, jolla sosiaalisten taitojen kehittyminen ( tässä ystävyyssuhteiden luominen) lapsesi kohdalla olisi mahdollista. koulun tehtävänä kun on toteuttaa valtakunnallisen opetussuunnitelman (löytyy netistä) tavoitteita ja sisältöjä.
t. Erityisluokanope joka toivoo tyttärellesi ystäviä elämään:)
Lapsesi tarvitsee tukea ja opastusta sosiaalisien suhteiden luomiseen ja ylläpitoon.
Sen lisäksi itsetunto kaipaa kohennusta. Eli ryhdyppä huoltajana toimimaan! Suurin vastuu on sinulla.
Varhaiskasvatusta aina moititaan ja meitä lapsensa pienenä päiväkotiin laittaneita syyllistetään milloin mistäkin, mutta on siinä paljon hyvääkin. Omat koululaiseni ovat oppineet hyvin sosiaalisiksi lapsiksi, eskarilaisestani juuri viime viikolla sanottiin että osaa leikkiä kaikkien kanssa.
Kutsumme itse usein lapsia kylään, vaikka aina ei niin jaksais esim töistä väsyneenä. Aikuisen pitää yrittää ja auttaa, kovin pienihän ei itse voi edes osata tai ei edes pääse menemään kylään.
Oisko joku harrastus mitään? Itsellä edelleen parikymppisenä hyvät välit lapsuuden harrastuskavereihin.
Futis, ratsastus, voimistelu, musiikki, kuviskerho..?
Mainitse opettajalle. Hän voi luokassa ohjailla niin että joku porukka ottaa lapsesi mukaan. Koulun jälkeiseen aikaan taas on sinun vaikutettava. Esim. otat johonkin vanhempaan yhteyttä ja kysyt voisko heidän lapsi tulla kanssanne johonkin.