Lue keskustelun säännöt.
Jos teen itsemurhan, miten käy kehitysvammaisen lapseni?
24.11.2013 |
Lapsen on ainoa asia, miksi olen pysytellyt elossa, mutta voimani alkavat hiipua tämän helvetillisen masennuksen takia. Jos vain tietäisin, että joku huolehtii rakkaastani ja antaa hänelle turvallisen kodin, armahtaisin itseni ja menisin ikuiseen yöhön lepäämään.
Kommentit (30)
Hei, nyt hoitoon ja siis sairaalahoitoon, perusteet täyttyy, kun kerrot itsetuhoajatuksistasi. lapsi jatkossa, säännöllisesti kehitysvammahuollon kautta intervallihoitoon, esim viikko/kk. Ei sinun tarvitsekaan jaksaa joka hetki olla ainoa ihminen lapsesi elämässä, tarvit omaa elämää, ja harrastuksia! Iloa ja valoa elämääsi!!!! Ps. Mitään helvettejä ei ole, mutta elämä kannattaa katsoa kuitenkin loppuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika lopettaa tämä. Ex-vaimo, jonka mukaan en ole edes lasten isä ja sen tuhkamunamies, jolla ei ole omia lapsiani. Laura, joka voi tosin olla tyttäreni, haluaa tuhota minut. Kai minun on parempi tehdä, kuten hän toivoo.
Tuo ex on ja sen tuhkamuna kantavat kulku-nimeä.
Kai tapoit ittes ja separilapses samalla?
Olisiko itsemurhaa parempi vaihtoehto kuitenkin ottaa lomaa lapsesta? Kehitysvammaisen lapsen kanssa 24/7 voi olla niin raskasta, että oma elämänhalu häviää, kun ei ole tarpeeksi vapaata aikaa vain itseä varten. En pahastu, vaikka hakisit apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tuo laitoshoito nykyään on ? Luulisi nykypäivänä olevan inhimillistä ja kodinomaista. Toivon niin. ap
Tuskin kovin hääppöistä se laitoshoito. Eiköhän lapsesi tarvitse äitiään.
Jos asut Tampereella niin voitaisiin vaikka lähteä yhdessä kahville yms
kyllä siinä masentuu jos joutuu yksin hoitamaan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ensin asiat kuntoon Luojasi kanssa ja mieti sen jälkeen hengenriistämistä uudelleen.
Täällä on väitetty, että oman hengen riisto olisi samantien helvettiin joutumista. Sitä ei ole nimetty sellaiseksi synniksi, jota ei saisi anteeksi. Joten perusasiat kuntoon Kaikkivaltiaan kanssa, niin mitään lopullista ei tarvitse pelätä.
Apua kannattaa hakea fiksummin juuri lapsen takia.
Voit tehdä jotakin konkreettista ja ottaa selvää miten lapsesi kävisi jos hän jäisi yksin. Ilmeisesti lapsellasi ei ole isää eikä muitakaan läheisiä, jotka pitäisivät hänestä huolta jos kuolisit (et siis vain "menisi lepäämään" ja sitten palaisit virkistyneenä).
Oletko jo käynyt kaikki muut tiet - tukiperhe lapselle että saisit välillä levätä, terapia itsellesi jne. vai kärsitkö yksin?
Koita jaksaa vielä vähän, päivä kerrallaan ja selvitä aluksi faktat orvoksi jääneen lapsesi tilanteesta.