Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta?
24.11.2013 |
Mies eronnut puoli vuotta sitten ja keskellä eroprosessia edelleen. Olemme tapailleet silti 1,5 vuotta ja mies rakastaa minua, muttei ole rakastunut minuun (olemme vanhoja ystäviä). Seksi on ehdottomasti erinomaista kummankin mielestä, olemme puhuneet puhelimessa 4 tunnin puheluita, mitä kumpikaan ei ole aiemmin tehnyt ja toisen kanssa on vain niin todella hyvä olla.
Sanoin miehelle, etten enää voi olla pelkkä ystävä ja pyysin valitsemaan. Hän valitsi niin, että alamme seurustella, vaikka häntä pelottaa aivan kamalasti.
Onko tällä suhteella mitään onnistumisen mahdollisuutta? Rakastan häntä valtavasti. Kuinka en nyt mokaisi tätä?
Kommentit (11)
Meidän avioliitto, joka on kestänyt jo 8 vuotta, alkoi aika samalla tavalla. Tapasin miehen työkaverina, ja vähitellen minusta tuli hänen aviohuoliensa kuuntelijakin. Koska hän oli naimisissa, oltiin ehdottomasti pelkästään ystäviä ja kollegoita. Aviohuolet kuitenkin pahenivat minusta johtumattomista syistä ja miehelle tuli ero.
Siinä oltiin ystäviä edelleen, puhuttiin valtavan pitkiä puheluita jne, kunnes lopulta homma päätyi seksiin pubi-illan jälkeen. Mies säikähti jotenkin asiaa, koska tosiaan oli vielä erokriisissä eikä osannut ajatella uutta sitoutumista. Minä päätin odotella, ja pysyä ystävänä. Mies etääntyi ja läheni, etääntyi ja läheni, monta kertaa, sitoutumispelon ja tunteen sielunkumppanuudesta vuorotellessa. Lopulta sitten kuitenkin päädyttiin seurustelemaan ja 4 vuotta toisemme tunnettuamme naimisiin.
Sanoisin oman kokemukseni perusteella sinulle ap, että jos et halua mokata tuota suhdetta, älä painosta miestä liikaa. Kun otat kesken eroprosessin olevan ihmisen siihen, sinun täytyy hyväksyä tempoilua ja epävarmuutta ja sitoutumiskammoa, olla valmis vaan odottamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kohta ap ja 2 teurastetaan tällä palstalla perheenrikkojina. *ottaa poppareita* 3... 2... 1...
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:38"]
Meidän avioliitto, joka on kestänyt jo 8 vuotta, alkoi aika samalla tavalla. Tapasin miehen työkaverina, ja vähitellen minusta tuli hänen aviohuoliensa kuuntelijakin. Koska hän oli naimisissa, oltiin ehdottomasti pelkästään ystäviä ja kollegoita.
Eli olit sitten kytiksellä alusta alkaen... kalalla istuminen kannatti. Sieltähän se kala ui lopulta haaviin :D
Toisaalta, jos sun ukkosi on noin vietävissä, niin ties vaikka sillä olisi jotain sutinaa jonkun uuden työkaverin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:38"]
Meidän avioliitto, joka on kestänyt jo 8 vuotta, alkoi aika samalla tavalla. Tapasin miehen työkaverina, ja vähitellen minusta tuli hänen aviohuoliensa kuuntelijakin. Koska hän oli naimisissa, oltiin ehdottomasti pelkästään ystäviä ja kollegoita.
Eli olit sitten kytiksellä alusta alkaen... kalalla istuminen kannatti. Sieltähän se kala ui lopulta haaviin :D
Toisaalta, jos sun ukkosi on noin vietävissä, niin ties vaikka sillä olisi jotain sutinaa jonkun uuden työkaverin kanssa?
[/quote]
En kyllä tietoisesti ainakaan ollut kytiksellä. Ihan pelkästään ystävänä uskoin olevani ja seksiä ei meillä ollut ennen eroa ollenkaan, eikä mitään seksuaalissävytteistä. Mutta myönnän että se ihastuminen hiipi kyllä vähitellen, mutta en koskaan mitenkään näyttänyt sitä ennen eroa, koska en hyväksy varattujen vikittelemistä.
Mutta joo, onhan se aina mahdollista, olipa tausta mikä hyvänsä, että puoliso vaikka ihastuukin toiseen. Itse en sellaista etukäteen murehdi, vaan eletään elämää tässä ja nyt. Jos ero joskus tulee, se tulee, ja sitten jatketaan elämää eri teitä.
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:49"]
^Nyt se alkoi! t. 3
[/quote]
Ihana, onneksi täällä on illan piristäjiäkin :)
Minkä ikäisiä te olette ja miten saatte seurustelun noin vaikeaksi? Miksi olisit jonkun kanssa joka valitsee sinun pitkinkynsin?
Meillä mies tekee reissutyötä eikä me siltikään puhuta tuntia puhelimessa? Onko luuri kokoajan vaan korvalla kun olette hereellä vai mikä juttu toi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 21:05"]
Minkä ikäisiä te olette ja miten saatte seurustelun noin vaikeaksi? Miksi olisit jonkun kanssa joka valitsee sinun pitkinkynsin?
Meillä mies tekee reissutyötä eikä me siltikään puhuta tuntia puhelimessa? Onko luuri kokoajan vaan korvalla kun olette hereellä vai mikä juttu toi on?
[/quote]
Minä olin 31 kun tapasin miehen. Syy, miksi halusin ja jaksoin odottaa, on että rakastuin niin kokonaisvaltaisesti, ja koin niin syvää yhteenkuuluvuutta, että olisin mielelläni odottanut vaikka 10 vuotta. En halunnut kerta kaikkiaan ketään muuta, en olisi voinut kuvitellakaan ketään muuta. Yksin olo olisi ollut vaihtoehto odottamiselle.
Puhelimessa puhuttiin paljon juuri siksi, kun mies toisaalta oli rakastunut ja halusi puhua, mutta toisaalta sitoutumiskammon takia pelkäsi tavata alkuvaiheessa eron jälkeen. Niinpä sitä sitten puhuttiin ystävinä syntyjä syviä puhelimessa tosiaan välillä pari-kolme tuntia illassa. Ja siinä ohessa rakastuminen ja sielunkumppanuuden tunne vahvistui molemmin puolin.
t. 2
Alue: Aihe vapaa
Mies on viisikymppinen, minä reilut kymmenen vuotta nuorempi. Rakastan häntä, en ketään muuta. Siksi olen jaksanut odottaa ja sietää ailahtelevuutta. Mutta en enää käskin valitsemaan. Pitkin hampain todella valitsi, mutta minä en jaksanut enää odotella.
Ap