Olen niin pettynyt itseeni, kun en lähde
katsomaan Englantiin syöpää sairastavaa tuttavaani. Hänen tilansa on romahtanut ja pelkään, että hänen viimeiset hetkensä ovat käsillä. Olen tällainen saamaton ja suren täällä. Nyt jo mietin sitä kuinka syytän itseäni myöhemmin, kun en mennyt. Mutta miten voisin mennä? Mulla on vakityö (olen opettaja) eikä mulla ole lomaoikeutta. Palkatontakin on vaikea saada, en tosin ole edes kysynyt. Lentolippuihin mulla ei ois varaa, visalla ne maksaisin. Niin pitkälle oon asiaa miettiny, mutta se on jäänyt vain mietinnän tasolle. Mulla on entuudestaakin joitakin tilanteita, kun en ole uskaltanut elää niin kuin toivoisin vaan jätän asian silleen. Ihailen kaikkia, jotka tarttuvat toimeen, eivätkä mieti niin miten se onnistuu.
Kommentit (3)
Suosittelen tomimista, reissun jälkeen kannattaisi kyllä miettiä enemmänkin, miksi olet niin saamaton. Eli yritä edes.
Eihän sun tarvitse edes ottaa lomaa, lennät perjantaina sinne ja sunnuntaina takaisin. Liput maksaa vähän, mutta työssäkäyvänä varmasti pystyt sen järjestämään. Älä mieti, vaan tee varaus nyt.
Kysy nyt ihmeessä sitä palkatonta lomaa edes. Jos et sitä saa, asialle ei voi mitään, mutta eipä sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä, kun et edes yrittänyt. Lentoliput ei paljoa britteihin maksa, joten vakityön omaavana tuskin joudut taloudelliseen ahdinkoon jos sitten luotolla sellaiset ostatkin.