Kannattaako väkivaltaisesta suhteesta erotessa kertoa työnantajalle jos pelolle on aihetta?
Tilanne on monimutkainen ja olen elänyt ahdistuksessa pitkän aikaa.
On sattunut paljon ja meno on mennyt tietenkin huolestuttavammaksi kotona.
Mielenterveyteni ei jaksa enää uhkailuja(vaikka olisikin aiheettomia), pelkoa väkivallasta eikä jaksa manipulointia. Mitään en tahtoisi sietää enää. Hän kohdistaa paljon vihaansa toisiin, näkemättä omaa osuuttaan seurauksissa.
Mies suuttuessaan voi menettää impulssinsa täysin ja olla kohtuuttoman mustasukkainen varsinkin juodessaan(viikonloppuisin).
Erotilanteessa tällä hetkellä hän voi järkyttyä, sillä joudun lähtemään valitettavasti salaa. En keksi muutakaan, sillä aikaisemmista eroaikeista on tullut vain vääntöä, manipulointia, kiristystä tai sitomisyrityksiä esim halunnut jotain yhteistä omaisuutta lisää jne(en ole suostunut).
Myöskin im uhkailua tai lupauksia muuttua mutta kun ei muutu.
Kun lähden, en voi olla varma jatkuuko piina vielä, sillä joudun tekemään sen tökeröllä tavalla kun karkaan vain ja suljen yhteydenpidon. Pelkään, että se ei lopu siihenkään. Pelkään kaikenlaisia erilaisia skenaarioita ja en tiedä liiottelenko ja kuinka paljon.
On niin kova uhkailemaan ja kun suuttuu niin tiedän, että on kostonhimoinen puheissaan mutta käytännössä en ole varma..
Joka tapauksessa harjoittaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
Olen aloittanut hiljattain työt.
En ole varma kannattaako minun mainita tästä työnantajille. Pitävätkö vain jotenkin typeränä, että kerron omista kriiseistäni..
Mietin, että mitä jos tulee työpaikalle eron jälkeen uhkailemaan, hajottaa omaisuuttani tms..
En tiedä kuvittelenko vai onko vaara mahdollinen.
Hävettää, että kertoisin mutta ahdistaa jos pidän kaiken pelon sisällä.
Minusta kyllä näkee, etten ole aivan oma itseni mutta yritän pärjätä.
Pelkään tavallaan myös potkuja jos katsovat, että olen liian riski tekijä tilanteeni takia, että tulee ongelmia.
En kuitenkaan aio pitää sairaslomia tämän takia mutta saatan tarvita tietysti vapaapäivän muuttoa varten.
En tiedä yhtään mitä tekisin.
Kommentit (10)
En lähtisi kertomaan, voithan hakea aina saikkua. Kertominen kannattaa jos työnantaja on jotenkin poikkeuksellisen ymmärtäväinen.
Jos tilanne olisi noin paha, ilmoittaisin ainakin työterveyteen. Ehkäpä heidän kauttaan työnantajakin saisi jonkin tiedon tilanteesta. Kumppanisi käytös ei ole sinun häpeäsi.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi kertomaan, voithan hakea aina saikkua. Kertominen kannattaa jos työnantaja on jotenkin poikkeuksellisen ymmärtäväinen.
Niinpä..
Pahimillaan sabotoin vain itse nyt työpaikkani. Ongelmia ei välttämättä ymmäretä ja olisi tosi noloa jos he saavat käsityksen, että haen vain myötätuntoa ongelmiini eikä ketään kiinnosta.
Sinällään taas en voi olla varma mitä voisi tapahtua ja sairaslomaa en voi hakea. Silloinkin olen vaakalaudalla työpaikan suhteen.
Ap
Minä muutin samanlaisesta helvetistä kahden teinin kans salaa miehen ollessa töissä. Kolme ensimmäistä kuukautta soitteli ja uhkaili tappavansa minut kunhan saa tietää missä asumme. Auton vein eri talon parkkipaikalle ettei hän sen perusteella löytäisi meitä. Sitten hän kohtasi uuden naisen ja me saimme rauhan. Elatusmaksuja ei suostunut maksamaan, mutta yhteisen talon saimme myytyä.
Lapsia?