Lue keskustelun säännöt.
Kun on sanonta...
24.11.2013 |
" Maailma on kova paikka.. Ei täällä mitkään vinkulelut pärjää! "
Niin oonko mä vinkulelu jos en kestä enää sitä ihmisten ainasta haukkumista ja kiusaamista näin 5vuoden jälkeen ja oon viimeset 3vuotta ollu tosi tosi hajalla?
Kun mulle tuossa sanottiin, kun mua ei kohdeltu taas niin hyvin.. ja puolustauduin ja sanoin asiasta sille idiootille miehelle johon olin ihastunu ja sen kavereille, kun ne sai kuulla mun kiusaamishistoriasta ja alko kanssa haukkumaan, kiusaamaan... yllätys yllätys, aina on käyny näin ja mä oon tosi väsynyt siihen ja koitin nyt olla oikeasti ihan mukava sille jätkällekkin... Niin sitten kun oon tosi herkkä ja aika kiltti kuitenkin luonteeltani ollu aina ja tuon kiusaamisen jälkeen viel tuplasti enemmän haavoilla, traumatisoitunu ja pelokas... Niin kun rupesin itkemään, sanomaan, huutamaan että mä en enää KESTÄ tuota huonosti kohtelua ja haukkumista, että haluun olla kuin muutkin, et mua kohdeltais kuin muitakin ihmisiä ja hyvin ja normaalisti, eikä muhun aina yhdistettäs tota kiusaamisleimaa et se jäis kokonaan pois... Niin sain kuulla haukkuja siitä miten hemmetin nössö esim oon ja just tollanen vinkulelu, itkupilli... kun en esim. uskaltais tapella entisen parhaanystäväni kanssa joka harrastaa taistelulajeja ja on muija!
Mun sydän pamppailee koko ajan.
Mä oon yrittäny täs kasvattaa itestäni kova kuorisempaa ja miettiny et pitäskö mun, tai miten mä muuttusin tollaseks et pystysin lyömään esim jotain ihmistä?
Tuntuu vaan et mä en kykene siihen... KOSKA MÄ EN OIKEESTI OO SEN LUONTONEN!
Onko tää sit herkän ja kiltin ihmisen kohtalo: olla aina kiusattuna tai jäädä jalkoihin, jos kerran on onnistunu ittensä sellaseen tilanteeseen hommaamaan? miks tän maailman pitää olla niin kova, kova paikka? onko se muka jotenkin siistiä? miksei tai eikö osata arvostaa herkkyyttä/kiltteyttä? onko meissä sellasissa ihmisissä jotain vikaa? Mitä sinä arvostat, tai arvostatko herkkiä ja kilttejä ihmisiä?
Kommentit (10)
2 jatkaa: herkkyyttä tarvitaan. Se pitää vain ääliöille naamioida joksikin muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kyl aina kyenny sanomaan et jos koen vääryyttä tai muutenkin, niin oon suorasukanen ihminen ja en oo hiljaa. Se on toinen puoli mussa.
Tosin sillon kun kaikki oli kimpussa ja kiusas mua ja olin vielä nuorempi, koin sen paineen tosi kovana, enkä kyenny puolustaa itteeni. Jäin niiden haukkujien ja kiusaajien tekemien asioiden alle tekemättä mitään... koin vaan et mun elämä on jo menny, nii antaa mennä vaan... ja kotonakaan en kertonu mitään koska ajattelin et meillä on muutenkin jo tarpeeks ongelmii, eikä se hyödyttäis mitään, tulis vaan kauheet selkkaukset niistä jutuista ja opettajille en kertonu siinä iässä koska en halunnu olla rollikello. Mikä on tänäpäivänä ajateltuna ollu tietysti tosi väärin ja ois pitäny toimia just toisin. Koin vaan jotenkin et mä oon ollu niin paha ihminen, että ansaitsen näiden haukkumisen ja kiusaamisen. Niin kun nekin siinä ansaitsemisesta aina toitotti. Vieläkin näen painajaismaisina ne jotkut tyypit... ja pelkään kuollakseni, kun ajattelenkin vaan heitä. Miten he mun elämää sillon pilasivat ja miten voisivat pilata jatkossa.
Mä oon ollu aina siinä uskossa että luonnettakin mulla kyllä on. Jos kykenen puolustamaan vääryyttä ja olemaan asioista suorasukanen ja puhelias. Olematta kuitenkaan yleensä ilkeä, koska en osaa nauttia sellasesta. Mut näköjään oonkin sit vinkulelu ja nössö, kun en kykene esim hakkaa ihmisiä tai puolustautuu jos mua lyödään tai kun jos mua on kohdeltu pitkään huonosti ja mun pää on alkanu lahoomaan siihen toimintaan ja itken, enkä kestä enää, niin oon taas vinkulelu ja nössö...
Mulla on ikää vasta 16-17v ja mulle on tullu olo et mä en oikeesti tässä maailmassa pärjää. Mä oon aivan liian herkkä tänne... ja tuntuu et tää maailma on muuttunu vaan ilkeemmäks, kun mä oon ollu pari vuotta kuvioista poissa ja osastolla... Eikä se mun herkkyys tuu myöskään muuttumaan, tiiän sen, koska se on perus luonteenpiirteissä ollu pienestä saakka. Niin minnes se nyt sieltä aikuisena katois. Muutenkin mä oon niin ristiriitanen ja vaikee persoona että ihan vituttaa ja itkettää, kärsin muutenkin jo niin vakavista masennus/ahdistusoireista ja epävakaan/traumaattisen lapsuuden takii mulla on ilmeisesti nyt sit epävakaa persoonallisuushäiriökin ja kaikki...
musta tuntuu et mä en tuu pärjää tässä elämässä, oikeasti.
Maailma on totisesti muuttunut ilkeämmäksi.
Meitä vastarintalaisia onneksi riittää sankoiksi riveiksi. Kuittaan ilkeämielisille useinkin; "Oletko tosiaan noin sydämetön/julma/itsekäs?"
Itsekkyys on usein syynä: kaikkien pitäisi olla kuin itse. Naurettavaa. Jos sinulle ilkutaan, tuhahda, lähde pois ja etsi mukavampaa seuraa-sitä kyllä löytyy, et vaikuta tyhmältä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 16:58"]
Jaksamista.
Maailma on ääliöitä puolillaan.
Ole oma itsesi mutta älä anna sitä kaikkien nähtäväksi. Itsekin esitän kovempaa kuin olen, suojakeinona.
[/quote]
Mut ei kai nää kaikki voi olla ääliöitä? kun musta tuntuu että mua vihaa kaikki muut, paitsi ehkä pari ihmistä. Pysyviä ihmissuhteita en saa aikaseks, mul on näköjään niin vaikea/huono luonne. Haluaisin kyllä ja muhun sattuu kun piikillä sydämmeen iskis täysillä joka kerta, kun ihmissuhteet vaan murenee ja murenee... pääasiassa mun kiusaamishistorian takii, tai sit sen takii et mun pää on näin sekasin/luonne vaikea.
Joskus oon koittanu esittää muuta kun oon, kovempaa. Huonoin tuloksin. Kadotin siinä vaan oman identiteettini ja menin enemmän sekaisin. Nyt oon ollu oma itseni osastojakson jälkeen, mut ei se näköjään kannata... mua satutetaan edelleen, se ei oo kadonnu mihkää se satuttaminen ja muhun sattuu tuplasti enemmän kun oon aito oma itseni, mut helpompi kestää tätä jokapäivästä tuskaa/paskaa kun on kuitenkin oma ihtensä...
En silti jaksais.
Aina olla näin epätykätty/epäpidetty ihminen... kun kaikista eniten mie tahtosin olla normaali, tulla ihmisten kans toimeen, pelkäämättä, olla ilman traumoja ja et koko kiusaamishistoria unohtuis! musta ei tosiaan taida enää koskaan vaan tulla sellasta ihmistä, kun kerran on pilalle pistetty...
Jos sinulla on tunne että joku vihaa sinua, hän todennäköisesti vihaa itseään. Tämä on todettu monesti.
Ihmiset ovat niin syvällä omassa napanöyhtässään että harva kihisee tosissaan jonkun muun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:07"]
Maailma on totisesti muuttunut ilkeämmäksi.
Meitä vastarintalaisia onneksi riittää sankoiksi riveiksi. Kuittaan ilkeämielisille useinkin; "Oletko tosiaan noin sydämetön/julma/itsekäs?"
Itsekkyys on usein syynä: kaikkien pitäisi olla kuin itse. Naurettavaa. Jos sinulle ilkutaan, tuhahda, lähde pois ja etsi mukavampaa seuraa-sitä kyllä löytyy, et vaikuta tyhmältä.
[/quote]
Joo ja noin kun mä oon sanonu, niin oon saanu vastaukseks jotain ilkkumista, nauramista... En ikinä mitään todellista, mikä lopettais tosiaan sen homman. Sen jatkuvan, vittuilun.
Se kun tässä ikäänkuin on ongelmana kun tapaan/tutustun johonkin kivaan tyyppiin, niin se muuttuu heti niin ei kivaks kun kuulee mun menneisyyden. Ei siinä enää auta sit se et oisit ihan nätti ja kiva tyttö näköjään... kun sut on muiden silmissä leimattu kasaksi paskaa.
Toisesta sisään, ja toisesta ulos. Elämäsi on Sinun.
Mummillani oli hyvä sanonta tällaisia kuspäitä vastaan: Älä anna ilkeiden ihmisten itseäsi vaivata, ei ne leipää sun pöytään tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:11"]
Jos sinulla on tunne että joku vihaa sinua, hän todennäköisesti vihaa itseään. Tämä on todettu monesti.
Ihmiset ovat niin syvällä omassa napanöyhtässään että harva kihisee tosissaan jonkun muun takia.
[/quote]
No vaikea uskoa tuota. Kun tuntuu et niiden elämä pyörii mun asioiden ympärillä. Halutaan kuulla uusimmat juorut musta, nauraa mulle ja se jätkäkin innostu todenteolla urkkimaan mun menneisyydestä asioita, kun ne on niin noloja. Mä en oo mitään muuta näköjään ollu kun peruskoulun jälkeenkin pilailun kohde ihmisille. Ei ne unohda. Koska olen niiden silmissä niin paha. Haluaisin vaan unohtaa muutaman asian ja jättää tekemättä, niin vois munkin elämä olla ihan toisenlaista... vaikka kotona oiskin ihan sairasta ja osittain pää sekasin jo sen takii.
Missä empatia? ei missään.
Tai miks mun piti syntyä? en tajua.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:12"]
Toisesta sisään, ja toisesta ulos. Elämäsi on Sinun.
Mummillani oli hyvä sanonta tällaisia kuspäitä vastaan: Älä anna ilkeiden ihmisten itseäsi vaivata, ei ne leipää sun pöytään tuo.
[/quote]
Öö, no oon kokeillu tuota ja se on jotenkin alkanu toimimaan kun ikää on tullu lisää. Mut miten mä opin kestää sitä, et mua aina kohdellaan ilkeästi ja huonosti, etten koskaan hajoais aina vaan enempää?
Ai tuolla logiikalla? Onko se mahdollista?
Vai tuleeko ihmiselle jossain se raja vastaan siinä ilkeinkin kohtelussa? mulla tais tulla siinä vaiheessa kun jouduin osastolle. Ja kohta oon näköjään siellä uudestaan ja koko loppuelämäni, jos sama kitumispaska vaan jatkuu...
Jaksamista.
Maailma on ääliöitä puolillaan.
Ole oma itsesi mutta älä anna sitä kaikkien nähtäväksi. Itsekin esitän kovempaa kuin olen, suojakeinona.