Jouluaatto...kumman sukulaisilla?
Joulun kuuluisi olla ihana rentoutumisen hetki läheisten ympäröimänä, mutta viimeiset vuodet ovat olleet ihan jotain muuta. Aattona miehen sukulaiset odottavat, että heillä tietenkin ollaan, koska heidän sukulaiset ovat aina viettäneet joulun yhdessä. Myös mieheni haluaa välttämättä viettää aaton siellä perinteen mukaan. Omat vanhemmat (eronneet) odottavat myös, että ainakin minä vietän aaton sekä isäni että äitini luona. Eli periaatteessa kolmessa paikassa pitäisi aatto viettää, eikä sekään käy, että olisimme esimerkiksi aamun yhdessä paikassa, päivän toisessa ja illan kolmannessa, koska mies haluaa välttämättä olla joulupäivällisen sekä illan "lahjahetken" sukulaisillaan ja myös vuorottain äitini ja isäni haluavat, että olen läsnä heillä jouluruuan aikaan eli iltapäivällä tai alkuillasta. Eli juuri siinä iltapäivästä eteenpäin pitäisi revetä moneen paikkaan.. Voi että haluaisin vain viettää joulun vaihteeksi vaikka kahdestaan miehen kanssa kotona mutta eihän sellanen käy päinsä tuolle ukolle..myöskään joulun viettäminen miehen kanssa erillään ei enää oikein nappaa.
Kommentit (59)
Mitäs jos kasvaisitte miehesi kanssa aikuisiksi ja viettäisitte joulunne ihan siten, kuten itse tahdotte?
Kahdestaan kotona tai jossakin matkoilla. Ehdottomasti paras tapa viettää lomaa. Välillä ollaan kutsuttu ystäviä käymään. Kannattaa viimein katkaista napanuora omiin vanhempiin.
Edelliset kommentoijat eivät vissiin osaa lukea. Ap:han sanoi, että mies haluaa olla siellä vanhemmillaan. Eli ainoat vaihtoehdot on, että ap valitsee missä on. Minä ehkä olisin sitten aamupäivällä vaikka äidillä, ruoka-aikaan isällä ja sen jälkeen anoppilaan. Seuraavana vuonna toisinpäin..
Vuorovuodet on ainoa ratkaisu (kaksin olon lisäksi).
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:35"]
Edelliset kommentoijat eivät vissiin osaa lukea. Ap:han sanoi, että mies haluaa olla siellä vanhemmillaan. Eli ainoat vaihtoehdot on, että ap valitsee missä on. Minä ehkä olisin sitten aamupäivällä vaikka äidillä, ruoka-aikaan isällä ja sen jälkeen anoppilaan. Seuraavana vuonna toisinpäin..
[/quote]
Jos meillä ei päästäisi molempia miellyttävään ratkaisuun, esim. vuorojouluihin, ei mentäisi kummankaan vanhemmille vaan oltaisiin kotona. Myös se on aikuisuutta, että ei pelätä enää isin ja äitin reaktiota vaan tehdään omia päätöksiä perustuen omaan elämään ja tässä tapauksessa perustuen omaan perheeseen.
-3-
Ettekö voisi alkaa vuorottelemaan, että joka toinen vuosi aatto miehen sukulaisilla ja joka toinen sinun. Jos teillä on lapsia, niin sitten kyllä harkitsisin joulun tai ainakin jouluaaton viettämistä kotona.
Kannattaa katkaista perinne jo reilusti ennenkuin on omia lapsia. Sitten sitä riitaa ja marttyyriutta vasta löytyykin kun vedetään lapsenlapsi-kortti esiin.
Ei kummankaan, voikun oliskin sukulaisia joiden luona välillä viettää joulua ja "astua valmiiseen joulupöytään".
Tänään viimeksi asiaa murehtinut.
Itse olisin valmis jonkinlaiseen kompromissiin, mutta avomieheni mielestä oikean jouluaaton pystyy viettämään ainoastaan ison sukunsa kanssa, jossa on hemmetin saman kaavan mukaan vietetty joulua jo vähintään 20 vuoden ajan..
Napanuora on kyllä ajat sitten katkaistu, mutta onko se niin väärin, että edes jouluisin saisi olla oman lapsuudenperheen kanssa koko porukka koolla, kun asutaan kuitenkin monen sadan kilometrin päässä toisistamme ja siksi nähdään harvoin. Lisäksi (vaikka ehkä joidenkin mielestä kypsymätöntä) en halua vanhemmilleni aiheuttaa pahaa mieltä yms. koska tiedän, kuinka tärkeää heille on, että heidän lapsensa ovat joulun "kotona", joulu ei kuulemma ole mitään ilman lapsia, vaikkakin ovat aikuisia.
Joskus tällaisten tilanteiden edessä toivon (vaikka aikuinen olenkin), että vanhempani eivät olisi eronneet..sujuisi ongelmitta aatto, kun tarvitsisi kolmen paikan sijasta viettää joulu kahdessa paikassa..
Kuten 5/5 sanoi, ehkä pitää vain hyväksyä aatto, jossa hyppään kolmessa paikassa kelloa seuraten ja stressaten, että varmasti ehtii jokaisen luona olemaan tarpeeksi ja saamaan näin perheet tyytyväisiksi.
Sitäkin olen jo miettinyt, että jos lapsia tulevaisuudessa tulee olemaan perheessämme, niin silloin pidän kiinni siitä, että esim aatto vietetään oman pienen perheen kesken ja luodaan omat perinteet ja vaikka muina pyhinä sitten vieraillaan sukulaisten luona. Tästäkin ollaan puhuttu jo ja mies oli sitä mieltä, että kyllä lapsen kuuluu saada viettää kunnon joulu suvun kanssa (eli tarkoitti omaa isoa sukuaan serkkuineen päivineen).. Vaikka perinteitä on hyvä pitää yllä niin joskus menee kyllä liian överiksi omastakin mielestäni.
ap
Valivali valivalivali valivalivalivali vali.
Miksi miehen toive viettää joulu sukulaisissaan on jotenkin väärä? Se on hänen joulunsa, jonka hän saa viettää siellä, missä tahtoo ilman, että vaimo märisee suu vääränä, että miehen tapa viettää joulua on huono, hän ei tahdo tällaista.
Mies menkööt sukulaisiinsa, olkoot siellä onnellinen ja rentoutun, vaimo pysykööt kotona tai menkööt mihin tahtoo, mutta ei parisuhde tarkoita sitä, että kaikki pyörii naisen päätösten mukaan.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:16"]myöskään joulun viettäminen miehen kanssa erillään ei enää oikein nappaa.[/quote]
Miksei? Kai sitä voi olla sen päivän erossa ihkumussukastaan, olette vaikka joulupäivänä sitten koko vuorokauden kylki kyljessä.
Arvostan omaa mielenrauhaani ja onnellisuuttani enemmän kuin sukulaisteni tyytyväisyyttä. Tuon ymmärtäminen oli suuri helpotus. Olen rauhassa itsekäs ja pysyn kotona. Ensimmäiset kaksi joulua oli mökötystä, sitten muut sopeutuivat.
Meilläkin oli avioliiton parina ensimmäisenä jouluna haikeutta sen vanhan, vanhempien kotona vietetyn joulun perään (varsinkin itselläni) mutta sitten totesimme että me olemme nyt se itse se perhe joka tekee jouluperinteet lapsilleen. Jouluaatto vietetään siis kotonamme pelkästään oman perheen kesken. Molempien sukujen luona toki käydään kyläilemässä joulun aikana.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:04"]
Itse olisin valmis jonkinlaiseen kompromissiin, mutta avomieheni mielestä oikean jouluaaton pystyy viettämään ainoastaan ison sukunsa kanssa, jossa on hemmetin saman kaavan mukaan vietetty joulua jo vähintään 20 vuoden ajan..
Napanuora on kyllä ajat sitten katkaistu, mutta onko se niin väärin, että edes jouluisin saisi olla oman lapsuudenperheen kanssa koko porukka koolla, kun asutaan kuitenkin monen sadan kilometrin päässä toisistamme ja siksi nähdään harvoin. Lisäksi (vaikka ehkä joidenkin mielestä kypsymätöntä) en halua vanhemmilleni aiheuttaa pahaa mieltä yms. koska tiedän, kuinka tärkeää heille on, että heidän lapsensa ovat joulun "kotona", joulu ei kuulemma ole mitään ilman lapsia, vaikkakin ovat aikuisia.
Joskus tällaisten tilanteiden edessä toivon (vaikka aikuinen olenkin), että vanhempani eivät olisi eronneet..sujuisi ongelmitta aatto, kun tarvitsisi kolmen paikan sijasta viettää joulu kahdessa paikassa..
Kuten 5/5 sanoi, ehkä pitää vain hyväksyä aatto, jossa hyppään kolmessa paikassa kelloa seuraten ja stressaten, että varmasti ehtii jokaisen luona olemaan tarpeeksi ja saamaan näin perheet tyytyväisiksi.
[/quote]
Asiasta hiukan poiketen. En ole ikinä ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät osaa irrottautua lapsistaan ja kokevat pahaa mieltä, jos joutuvat keskenään viettämään joulua.
Olen todella onnellinen itsenäisistä vanhemmistani, jotka ovat osanneet viettää joulujaan ulkomailla, kylpylöissä, kahdestaan kotona, lastensa luona.
Mutta ehkä heillä on poikkeuksellisen hyvät välit ja viihtyvät keskenään, eikä heille iske jouluahdistusta, elleivät saa aikuisia lapsiaan kotiinsa joulunviettoon.
Meillä on täsmälleen sama ongelma. Nykyään teemme niin, että menemme aattoiltapäivästä äitini luokse, sieltä suoraan anoppilaan illaksi/yöksi, ja joulupäivän vietämme isäni luona. Tämä on kompromissi, joka toimii jotenkuten kaikille. Voisitteko harkita samaa, ja vaikka vaihdella vuorojouluin vuoroa äitisi/isäsi luona? Meillä isällä on uusi perhe ja äiti elää yksin, joten aatto vähän luontevammin "kuuluu" hänelle.
Ennen otin kovaakin stressiä asiasta, ja olisin mieluiten viettänyt joulua kahden mieheni kanssa välttääkseni ravaamisen. Nykyään olen tottunut järjestelyyn, ja kun se on kaikille osapuolille selvä, niin mitään painostusta asiasta ei miltään taholta tule. Miehesikin saisi kyllä vähän joustaa, niin että menisitte hänen vanhemmilleen vasta myöhemmin (söisitte vaikka välillä sinun sukulaisillasi), ja olisitte sitten siellä koko loppuillan ja vaikka yötäkin.
Rentouttavaa joulua kaikesta huolimatta!
Meillä ei onneksi ole tuota onglemaa kun miehen sukulaiset asuvat ulkomailla. Mutta veli on kihlattunsa kanssa joka toinen vuosi meillä ja jokatoinen vuosi kihlatun porukoilla. siinä ei voi kukaan nipottaa :P
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:19"]
Meilläkin oli avioliiton parina ensimmäisenä jouluna haikeutta sen vanhan, vanhempien kotona vietetyn joulun perään (varsinkin itselläni) mutta sitten totesimme että me olemme nyt se itse se perhe joka tekee jouluperinteet lapsilleen. Jouluaatto vietetään siis kotonamme pelkästään oman perheen kesken. Molempien sukujen luona toki käydään kyläilemässä joulun aikana.
[/quote]
Monella on varmasti ensimmäisten yhteisten vuosien aikana vaikeuksia juuri aaton viettämisen suhteen, kun tuntuu, että joka paikkaan revitään, mutta kuten sanoit, "me" olemme nyt perhe, joka luo omat jouluperinteet, ei lapsuudenperhe..
ap
Kutsu molempien sukulaiset teille Joulunviettoon.