Minä ja mieheni emme halua koskaan lapsia.. Kysyttävää?

Ilmeneekö teidän uhmaikä muuten?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:13"]

Minun sukupolveni on ensimmäisiä ihmiskunnan historiassa, joka todella saa päättää lastenhakinnasta. Minusta tuntuu raskaalta, että siihen päätökseen ei ole kenelläkään mitään muuta tukea tai ajatuksia kuin "älä sitten tee".

[/quote]

Hyvä näkökulma. Mistä kysymyksistä haluaisit keskustella?

[/quote]

En minäkään ole miettinyt asiaa kovin syvällisesti. Olisi kiinnostavaa lukea vaikka joku kattava kirja, missä pohdittaisiin lasten hankkimisen (tai -saamisen) eri ulottuvuuksia. Varmaan suurimmalla osalle on ihan selvää, että lapsia halutaan. Osa on ehkä myös ihan varmoja siitä, että haluaa pysyä lapsettomana. Tuskin he tarvitsevat mitään apua päätöksentekoon. Minä ole kuitenkin epävarma, ja tuntuu että tämä on minulle liian iso asia vain oman pääni sisällä ratkaistavaksi.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:18"]

Mistä tiedät, etten tiedä mitään lapsettomuudesta?

[/quote]

Apua... Taisi mennä yli hilseen tuo nelosen kommentti.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:13"]

Minulla on myös sellainen tunne, etten halua lapsia. Myönnän kuitenkin, että olen vähän epävarma asian suhteen. Jos asiasta haluaa keskustella, kommentit ovat yleensä luokkaa "no älä sitten tee lapsia, ei niitä ole kenenkään pakko hankkia". Ei olekaan. Minusta on kuitenkin harmi, ettei asiasta voi oikein keskustella tämän syvällisemmin. Tehokkaan ehkäisyn historia on aika lyhyt. Aikaisemmin lapsia vain tuli parisuhteessa eläville ihmisille. Minun sukupolveni on ensimmäisiä ihmiskunnan historiassa, joka todella saa päättää lastenhakinnasta. Minusta tuntuu raskaalta, että siihen päätökseen ei ole kenelläkään mitään muuta tukea tai ajatuksia kuin "älä sitten tee".

Tämähän ei ollut mikään kysymys aloittajalle. Kunhan pohdiskelin.

[/quote]

Lasten hankinta on vaan sellainen asia, että ei siihen kukaan voi oikein sanoa juuta eikä jaata toisen puolesta. Aivan varmasti jo tätä palstaa selaamalla voit päästä lukemaan niistä lapsen saamisen synkistä puolista. Koska niitä riittää. SIlti 95% vanhemmista on sitä mieltä, että ne hyvät puolet päihittää ne huonot mennen tullen. Niistä hyvistä puolista vaan on vähemmän keskustelua, koska ei niihin haeta vertaistukea tai kommentteja. Eikä kenellekään voi oikeasti kuvailla sitä tunnesidettä, mikä omiin lapsiin on, miten valtavasti se pieni vauva muuttaa elämää, jos ei välttämättä ulkoisesti, niin sisäisesti ainakin. 

Myös se valtava vastuun taakka on aika iso yllätys, ja toisaalta, eihän sellaista tuntisi, jos ne lapset olisi yhdentekeviä riesoja.

Mutta kaiken kaikkiaan, ei lapsen saamisen tuomaa muutosta voi kenellekään ennustaa. Jostain huithapelista tulee mitä parhain vanhempi. Siitä tunnollisesta suorittajasta masentunut, poissaoleva äiti. Lapsi voi olla terve tai sairas tai muuten hankala. Tai maailman ihanin.

Vanhemmuus on seikkailu. Aika harvaa asiaa siihen liittyen voi etukäteen päättää tai tilata.

Onko teillä molemmilla tuota koliikkiaikuisen vikaa vai vaan sulla?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:13"]

Minun sukupolveni on ensimmäisiä ihmiskunnan historiassa, joka todella saa päättää lastenhakinnasta. Minusta tuntuu raskaalta, että siihen päätökseen ei ole kenelläkään mitään muuta tukea tai ajatuksia kuin "älä sitten tee".

[/quote]

Hyvä näkökulma. Mistä kysymyksistä haluaisit keskustella?

[/quote]

En minäkään ole miettinyt asiaa kovin syvällisesti. Olisi kiinnostavaa lukea vaikka joku kattava kirja, missä pohdittaisiin lasten hankkimisen (tai -saamisen) eri ulottuvuuksia. Varmaan suurimmalla osalle on ihan selvää, että lapsia halutaan. Osa on ehkä myös ihan varmoja siitä, että haluaa pysyä lapsettomana. Tuskin he tarvitsevat mitään apua päätöksentekoon. Minä ole kuitenkin epävarma, ja tuntuu että tämä on minulle liian iso asia vain oman pääni sisällä ratkaistavaksi.

[/quote]

No anna asian sitten olla toistaiseksi. Maailma on pullollaan erilaisten vanhempien kirjoittamia kirjoja OMISTA kokemuksistaan. Kas kun ei ole olemassa mitään yleispätevää vanhemmuuden normia, jolla voisi toiselle ihmiselle kertoa millaista hänen vanhemmuutensa tulee olemaan. Se kun riippuu niin monesta tekijästä. ONko hyvä parisuhde, millainen taloudellinen tilanne, montako lasta, millaisia lapsia, millaiset tukiverkostot jne.

niin minäkin luulin noin nuorena :)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:31"]

Lasten hankinta on vaan sellainen asia, että ei siihen kukaan voi oikein sanoa juuta eikä jaata toisen puolesta. Aivan varmasti jo tätä palstaa selaamalla voit päästä lukemaan niistä lapsen saamisen synkistä puolista. Koska niitä riittää. SIlti 95% vanhemmista on sitä mieltä, että ne hyvät puolet päihittää ne huonot mennen tullen. Niistä hyvistä puolista vaan on vähemmän keskustelua, koska ei niihin haeta vertaistukea tai kommentteja. Eikä kenellekään voi oikeasti kuvailla sitä tunnesidettä, mikä omiin lapsiin on, miten valtavasti se pieni vauva muuttaa elämää, jos ei välttämättä ulkoisesti, niin sisäisesti ainakin. 

Myös se valtava vastuun taakka on aika iso yllätys, ja toisaalta, eihän sellaista tuntisi, jos ne lapset olisi yhdentekeviä riesoja.

Mutta kaiken kaikkiaan, ei lapsen saamisen tuomaa muutosta voi kenellekään ennustaa. Jostain huithapelista tulee mitä parhain vanhempi. Siitä tunnollisesta suorittajasta masentunut, poissaoleva äiti. Lapsi voi olla terve tai sairas tai muuten hankala. Tai maailman ihanin.

Vanhemmuus on seikkailu. Aika harvaa asiaa siihen liittyen voi etukäteen päättää tai tilata.

[/quote]

Hyviä pointteja. En minä kyllä oletakaan, että kukaan muu voisi tehdä päätöstä puolestani. Kaipaisin kuitenkin päätöksen tueksi jotain muutakin kuin "älä sitten tee" tai "kyllä kaikkien kannattaa hankkia lapsia". Selvästikään kaikkien ei kannata, ääriesimerkkinä vaikka Touko Tarkki. Minulla ei todennäköisesti ole Touko Tarkin taipumuksia, mutta jos lasten saaminen on minulle automaattisesti oikea vaihtoehto, miksen tunne niin? Tietysti voi olla niinkin, että asia on jo päätetty puolestani. Jos siis en voi edes saada biologisia jälkeläisiä. Se olisikin ehkä jonkinlainen helpotus. Olen vähän kateellinen ihmisille jotka vain tietävät tai tuntevat haluavansa lapsia. Tai tietävät että eivät halua.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:58"]

Oletteko harkinneet tai hankkineet pysyvää ehkäisyä? Mitä?

Koska ja miten ajatus lapsettomaksi jättäytymisestä kehittyi?

Mitä aiotte tehdä niillä 260 000 eurolla, jotka säästätte keskimääräiseen kaksilapsiseen perheeseen verrattuna?

[/quote]

Saisiko näihin vastauksia, ap?

Meillä sama päätös kuin teillä ap. Minä oli päätöksen tietäessäni hyvin nuori, siis tiesin jo paljon ennen kuin tapasin mieheni, etten koskaan halua lapsia. Miehenikään ei halunnut, joten hän kävi sitten 30 täytettyään vasektomiassa, jotta ehkäisy helpottui. Edelleenkään emme halua lapsia, päätös on ollut meille ihan oikea. Meillä on paljon muita suunnitelmia elämällemme ja viihdymme erittäin hyvin kahdestaan.

Miten eksyit vauvapalstalle?

Muistan parin vuosikymmenen takaa semmosen julkkispariskunnan kuin Heta ja Matti Häyry, olivat filosofeja ja yliopistoväkeä. Julistivat kaikissa mahdollisissa medioissa sitä, kuinka lapsettomuus on heille eettinen ja moraalinen valinta, kuinka he omalta osaltaan kantavat vastuun maapallosta olemalla tekemättä lapsia, heillä on vapaus olla antautumatta yheiskunnan normimuottiin, yms. kuinka yhteinen päätös on vain vahvistanut heidän parisuhdettaan ja onnellisuuttaan. Tämä kaksikko oli naistenlehtien kultapariskunta. oman aikansa kauniita ja rohkeita.-- Kului muutama vuosi ja saimme lehdestä lukea katkeran Hetan tilityksen: "Matti jätti minut toisen naisen takia, koska halusi tämän kanssa lapsen". ja itse Heta oli jo liian vanha saamaan lapsia. --- juu, että tämmöstä, tämähän ei mitenkään liity ap:n tapaukseen, enkä jaksanut lukea tästä ketjusta muuta kuin ap:n avauksen.

Miksi avaudut vauva.fi sivuilla. Eikö nimestäkin pitäisi olla selvää, että tämä on perheellisten paikka?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 16:02"]

Eikö nimestäkin pitäisi olla selvää, että tämä on perheellisten paikka?

[/quote]

Taidat olla uusi täällä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:20"]

Mitä aiotte tehdä niillä 260 000 eurolla, jotka säästätte keskimääräiseen kaksilapsiseen perheeseen verrattuna?

[/quote]

En ole ap, mutta meillä rahaa menee valitettavasti enimmäkseen kulutukseen. Fiksumpaahan se olisi tietenkin säästää ja sijoittaa, ja varmaan lähivuosina painopiste kallistuu enemmän siihen suuntaan. Onhan tuo hirvittävä summa rahaa, kun sen tuolla tavalla könttänä esittää.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:37"]

niin minäkin luulin noin nuorena :)

[/quote]

Hehheh. Tietysti mieli voi muuttua. Mutta ei se kaikilla muutu.

Itse muistan ajatelleeni jo 15-vuotiaana, etten välttämättä halua lapsia. Nyt olen 33 ja edelleen ajattelen noin. En usko että tulen koskaan hankkimaan lapsia.

Ei voisi vähempää kiinnostaa haisevan seksin harrastaminen, likaisten synnytysten kokeminen ja sotkuinen kakaraperhe-elämä. Onneksi olen saanut itselleni ihanan miehen. Ei kinuta seksiä, ei polta tupakkaa, ei syö ylen, ei käytä alkoholia. Kuntoilee. Ostelee kaikkea, kehoittaa toteuttamaan itseään. Ei kuvittele tyhmässä päässään, että seksi, synnytys ja äitiys ovat naiselle kaiken A ja O. Pitää kädestä kiinni, jakaa elämän ilot ja surut, tukee ja kannustaa. Elämässä on paljon kauniimpia ja mielenkiintoisempia asioita kuin seksi ja lisääntyminen. Työ, kuntoilu, opiskelu, kotityöt, lukeminen, ulkoilu, metsä, luonto, omat pienet puuhastelut kotona ja muualla, harrastukset, matkustelu, elämän mystiikka, filosofia jne. Ei korkeatasoiset ihmiset seksiä kaipaa, se on eläinten hommaa. Jäänne esihistorialliselta ajalta. Aseksuaali suus on muotia ja trendi.