poika oli ollut eilen kännäämässä

Ei kai se myöhäistä ole koskaan.

Been there done that. Pidä saarna kuitenkin. Osoitat, ettet hyväksy käytöstä. Ja ikinä ei ole liian myöhäistä! Kaikki tekee tuon joskus ja kasvavat siitä silti kunnon aikuisiksi.

Höpsis, ole tyytyväinen vaan että pojallasi on rohkeutta kokeilla uusia asioita. Jos kotona on asiallinen meininki ja hyvä olla, niin ei hänestä mitään kaappijuoppoa tule. Muutama kokeilu ja sillä siisti.

Minkä ikäinen?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 18:37"]

ja ei tullut kotiin vaan oli mennyt kaverille... kaverin äiti sai kiinni. nyt poika tuli kotiin ja meni vaan omaan huoneeseen.

tekisi mieli itkeä, tuntuu niin huonolta äidiltä. onko nyt liian myöhäistä korostaa sitä, että kotiin saa aina tulla oli missä kunnossa tahansa? :(

[/quote]siis ilmoittiko hän ennen lähtöään taikka sitten yöllä ettei tule yöksi kotiin? ehkä kaveri asui lähempänä eikä poika enää päässy yöllä kotiin

ikää on melkein 15 ja illalla laittoi viestin että jää kaverille yöksi. kaverin vanhemmat eivät olleet kotona, mutta tulivatkin kai yöllä ja jäivät kiinni. mulle soittivat aamulla ettei poika ollut kehdannut tulla kotiin. ap

mene juttelemaan sinne huoneeseen. Siellä poika istuu vittuuntuneena ja nolona krapulapäissään. Mutta älä huuda äläkä heittäydy marttyyriksi. Yritä keskustella asiallisella mielellä. Kysy miltä pojasta nyt tuntuu. yritä pysyä ihan rauhallisena.

Tuota noin, kysytkö sinä täällä, että kannattaisiko sinun puhua lapsellesi vai ei? No mitäs luulisit? Oli lapsi 5 vuotias tai 25 vuotias, niin aina kannattaa puhua!!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 18:41"]

Been there done that. Pidä saarna kuitenkin. Osoitat, ettet hyväksy käytöstä. Ja ikinä ei ole liian myöhäistä! Kaikki tekee tuon joskus ja kasvavat siitä silti kunnon aikuisiksi.

[/quote]

Ohis: ei tee. Ei ole millään tavalla epänormaalia se, että ei ole kiinnostunut känniin asti juopottelusta, ei edes vaikka ei olisi mitään vakaumusta taustalla. Itse en edes maistanut ala-ikäisenä alkoholia enkä pidä itseäni epänormaalina. En pidä toista poikaanikaan, joka jo teini-iässä julisti olevansa absolutisti, enkä toiststa, joka sanoo, että hänelle riittää pari kaljaa, kun känni ja krapulan kokeminen ei kiinnosta, molemmat siis jo täysi-ikäisiä.  

Lasten kanssa ei ainoastaan kannata, vaan pitää puhua. Se on välittämistä. Pahinta nuoresta on, jos kukaan ei välitä. 

Poikas on selvästi ihan täysipäinen ihminen. Jos hän ei ole kehdannut tulla kotiin, se tarkoittaa vaan että poika tietää että nyt ei menny ihan oikein.

Juttele pojalle kuviolla: "Ei tarvii hävetä, rakas ihminen. Mutta pidä perhana oma pääsi äläkä tee mitä kaverit sanoo. Kaikki on ok, oot fiksu ja tärkeä." Ainakin mulle toi oli teinivuosina aika pätevä metodi, pehmee alku, selkee viesti, pehmee lopetus.

Et ole huono äiti. Tuollainen ikävä kyllä kuuluu nuoruuteen, ei tietysti kaikilla. Mutta todella monella. Eikä silloin ole kyse hyvästä tai huonosta vanhemmuudesta. Poika tietää tehneensä väärin. Ja tuo ryntääminen omaan huoneeseen kertoo huonosta omatunnosta. Mene puhumaan, mutta älä huuda.