Työkaverin ''höperöityminen''

Eipä tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin kertoa asiasta esimiehelle. Sano että tällä hetkellä teet isomman osan työstä ja olet huolissasi kollegastasi. Ja palkkakeskusteluun ainoa vaihtoehto on sanoa suoraan että haluat enemmän fyffeä. Harvassa työpaikassa palkankorotukset tulee automaationa. 

Entäs jos vain sinnittelisit sen pari vuotta, niin et vaikuttaisi veemäiseltä, ahneelta tia muuten ikävältä työkaverilta. Vaikka vanhemman työtoverin menetelmät voivat siusta tuntua aataminaikuisilta, voi olla, että hän tuo kokemuksellaan työhön kuitenkin esimiehenne mielestä lisäarvoa, joka kompensoi sen, että sinä olet teknisesti näppärämpi. Asiasta katkeroituminen ja mielensä pahoittaminen ei ainakaan palvele kenenkään etua. Toisaalta, etenkin kun et liene lääketieteen ammattilainen, voihan myös olla, että työkaverillasi on alkavan muistisairauden oireita. Silloin oikea osoite tiesyti olisi työterveys.

Minun mielestäni hauska ilmaus kuvaamaan juuri tuollaista eläkettä odottavaa työtoveria: The wheel is still spinning, but the hamster is dead. Siis rullaa kyllä töissä eteenpäin, mutta tuntuu ettei oikeasti ole mitään oma-alotteisuutta enää. Ei niistä oikein eroon pääse ennen kuin eläkeikä täyttyy.

Tuo "ei tunnu reilulta" kuulostaa kyllä aika lailla tämän päivän kolmikymppisen kommentilta. Mitäpä, jos unohtaisit sen, mitä työkaverisi tienaa (oli se sitten liikaa, sopivasti tai liian vähän hänen työtehtäviinsä ja niistä suoritumiseen nähden) ja keskittyisit vain siihen omaan palkkaasi. Jos omasta mielestäsi saat omaan osaamiseesi ja omaan työsuoritukseesi nähden liian vähän palkkaa, pyydä palkankorotusta. Ihan riippumatta siitä, mitä joku toinen ansaitsee.

Niin julmalta kuin se tuntuukin, älä tee hänen töitään ja korjaa virheitä. Pomot havahtuu tilanteeseen, kun annat tilanteen kriisiytyä.

Suurin osa eläkeikää lähestyvistä on kokemukseni mukaan tuollaisia, mutta se pitää vaan sietää ajatellen, että ei se siinä loputtomiin ole. Luultavasti sinä ja minäkin ollaan 60+ iässä ihan samanlaisia, ja silloinkin sitä toivoisi että nuoremmilta saisi ymmärrystä.

Nuorena muuten joskus itse "kantelin" tuollaisesta mielestäni osaamattomasta ja hitaasta vanhemmasta työkaverista esimiehelle. Esimies sanoi suoraan että kyllä hän sen tietääkin, mutta antaa nyt Pertin olla rauhassa viimeiset vuodet töissä eläkettä kerryttämässä. Että täällä ei ole tapana potkia firmaa vuosikymmeniä palvelleita pois viimeisinä vuosina. Alkutuohtumuksen jälkeen tuli jotenkin turvallinen tunne, että firmassa on inhimillisyyttä.

Jos kantelet hänestä ja hänet irtisanotaan, tunnet itsesi pian typeräksi. Todennäköisesti tässä taloustilanteessa ei hänen tilalleen palkata ketään, joten saat hoitaa hänen kaikki työnsä jatkossa PLUS huomaat pilanneesi yhden eläkeikää lähestyvän ihmisen elämän, sillä hän tuskin työllistyy enää mihinkään. Joten anna Mairen/Martin olla rauhassa, hoida työsi niin hyvin kuin voit ja anna Marielle/Martille tukea niin paljon kuin voit.

Juu, ihan tuttua. Jatkuvasti pitää olla auttamassa kun tietokone "ei toimi" tai jokin muu yksinkertainen asia on hankalaa. Ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin odotella että tosiaan jää sinne eläkkeelle. Onneksi hän sentään on ihan mukavaa seuraa noin yleisesti ottaen, mutta toisinaan kyrsii tehdä toisenkin työt.

Tämä tulee olemaan omassa tulevaisuudessa viihdyttävää, kun omakin eläkeikä on yli 70.

Ainiin mutta ei ne taida silloinkaan palkata seitsemänkymppisiä näihin iänikuisiin pätkätöihin.

Hän osaa pomon mielestä jotain mitä et sinä niin hallitse. Vaikka omassa ylimielisyydessäsi ja kypsymättömyydessäsi et sitä ymmärräkään. Sinulta puuttuu elämänkokemusta mikä ei tule suorittamalla ja atk-ohjelmia osaamalla

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos vain sinnittelisit sen pari vuotta, niin et vaikuttaisi veemäiseltä, ahneelta tia muuten ikävältä työkaverilta. Vaikka vanhemman työtoverin menetelmät voivat siusta tuntua aataminaikuisilta, voi olla, että hän tuo kokemuksellaan työhön kuitenkin esimiehenne mielestä lisäarvoa, joka kompensoi sen, että sinä olet teknisesti näppärämpi. Asiasta katkeroituminen ja mielensä pahoittaminen ei ainakaan palvele kenenkään etua. Toisaalta, etenkin kun et liene lääketieteen ammattilainen, voihan myös olla, että työkaverillasi on alkavan muistisairauden oireita. Silloin oikea osoite tiesyti olisi työterveys.

Hienoja neuvoja, että pitää vaan raahata toista perässä ja tehdä kaikki yhdessä. Mulla oli tällainen työkaveri, ja olin itse jo burnoutin partaalla kun olisi pitänyt hänen kanssaan yhdessä hommia tehdä.  Kaikeksi onneksi emme enää ole samalla osastolla. 

On todella raskasta tehdä kahden työt. Kertoisin kyllä esimiehelle, jos on jotenkin mahdollista järjestellä töitä toisella tavalla.

Kyllä minusta kuulostaa että voi olla hyvinkin alkava muistisairaus. Ei ikääntyminen yksistään aiheuta kaikkea.

Kuvitteletko olevasi ainoa työntekijä, joka paikkaa muita? Jos se on ainoa ongelmasi, menee hyvin.

Nyt on yritystä :) tirsk

Kuulostaa kieltämättä varhain alkavalta Alzheimerilta. Kettumainen tauti, henkilö itse ei välttämättä huomaa mitään tai jos huomaa, niin defenssinä kieltää asian.

Ihmisillä on aika erikoisia kommentteja. Pitäisi kilteyttään tehdä toisenkin työt ja uuvuttaa siinä itsensä, samalla kun toinen nostaa samaa palkkaa tehottomalla rääpimisellä? Nämä vanhojen työntekijöiden "hiljaiset tiedot", joita työnantajat niin arvostaa, ovat muuten myytti. Työtavat, menetelmät ja olosuhteet muuttuvat nykyään niin nopeasti ettei sillä vanhalla tiedolla ole mitään arvoa.

Se, mitä tarvitaan, on kyky sopeutua ja muuttua. Ei muuten ole mitenkään väistämätöntä, että kuusikymppinen olisi oppimiskyvytön ja joustamaton: PARHAIMILLAAN ikä nimenomaan opettaa suhtautumaan joustavasti ja tyynesti isoihin muutoksiin. Vanhoissa työtavoissa jumittaminen ei ole mitään viisautta ja hiljaista tietoa vaan ihan silkkaa urautuneisuutta ja tyhmyyttä.

Jos olisin sinä, ap, keskittyisin omaan työhöni. Jos palkka on liian pieni, pyytäisin palkankorotusta. Jos kollega pyytää apua esim. tietokoneiden kanssa, neuvoisin kerran ja seuraavalla kerralla toteaisin että olen tämän sinulle jo opettanut, mikset kirjoittanut ylös jos et kerran muista?

Ja EHDOTTOMASTI ottaisin asian esille esimiehen kanssa: että oman työni laatu kärsii, jos joudun haaskaamaan aikaa kahden ihmisen töiden tekemiseen. Tai lähinnä siihen, että joudun NEUVOMAAN mitä toisen kuuluu tehdä, kun samassa ajassa tekisin itse ja paremmin.

Usein ei nimittäin ole mikään ongelma tehdä sen toisenkin töitä tämän ollessa vaikka sairaana. Ongelma on, että aikaa menee haaskuun kun joutuu neuvomaan itsestäänselvyyksiä ja kuuntelemaan horinoita lastenlapsista.

Kaikilla ei ole kyse edes ikäerosta tuossa, että joutuu raahaamaan toista perässä voi olla ihan muutaman vuoden ikäero vaan ja on niinkin päin ollut jossain että kokeneempi vanhempi työntekijä raahaa perässä nuorta kokematonta työntekijää. Ap ei todellakaan ole ainoa.

Vanhuus tulee meille kaikille. Ei pidä olla liian ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni hauska ilmaus kuvaamaan juuri tuollaista eläkettä odottavaa työtoveria: The wheel is still spinning, but the hamster is dead. Siis rullaa kyllä töissä eteenpäin, mutta tuntuu ettei oikeasti ole mitään oma-alotteisuutta enää. Ei niistä oikein eroon pääse ennen kuin eläkeikä täyttyy.

Ei niistä oikein eroon pääse ennen kuin kuin eläkeikä täyttyy - jotenkin epämiellyttävästi ja ikävästi sanottu. Montakohan vuotta sinulla on vielä jäljellä kunnes työtoverisi alkavat ajattelemaan sinusta tuolla tavalla? Vai meinaatko ettei tämä koske sinua itseäsi ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erikoisia kommentteja. Pitäisi kilteyttään tehdä toisenkin työt ja uuvuttaa siinä itsensä, samalla kun toinen nostaa samaa palkkaa tehottomalla rääpimisellä? Nämä vanhojen työntekijöiden "hiljaiset tiedot", joita työnantajat niin arvostaa, ovat muuten myytti. Työtavat, menetelmät ja olosuhteet muuttuvat nykyään niin nopeasti ettei sillä vanhalla tiedolla ole mitään arvoa.

Se, mitä tarvitaan, on kyky sopeutua ja muuttua. Ei muuten ole mitenkään väistämätöntä, että kuusikymppinen olisi oppimiskyvytön ja joustamaton: PARHAIMILLAAN ikä nimenomaan opettaa suhtautumaan joustavasti ja tyynesti isoihin muutoksiin. Vanhoissa työtavoissa jumittaminen ei ole mitään viisautta ja hiljaista tietoa vaan ihan silkkaa urautuneisuutta ja tyhmyyttä.

Jos olisin sinä, ap, keskittyisin omaan työhöni. Jos palkka on liian pieni, pyytäisin palkankorotusta. Jos kollega pyytää apua esim. tietokoneiden kanssa, neuvoisin kerran ja seuraavalla kerralla toteaisin että olen tämän sinulle jo opettanut, mikset kirjoittanut ylös jos et kerran muista?

Ja EHDOTTOMASTI ottaisin asian esille esimiehen kanssa: että oman työni laatu kärsii, jos joudun haaskaamaan aikaa kahden ihmisen töiden tekemiseen. Tai lähinnä siihen, että joudun NEUVOMAAN mitä toisen kuuluu tehdä, kun samassa ajassa tekisin itse ja paremmin.

Usein ei nimittäin ole mikään ongelma tehdä sen toisenkin töitä tämän ollessa vaikka sairaana. Ongelma on, että aikaa menee haaskuun kun joutuu neuvomaan itsestäänselvyyksiä ja kuuntelemaan horinoita lastenlapsista.

Toivottavasti muistat ystävälliset sanasi kun itse olet vanha työntekijä. Helppo olla ylimielinen ‭kun itse on vielä nuori ja ainakin omasta mielestään ah niin kovin näppärä ja niin huikean nopea. Kukaan ei varmaan tarvitse kuunnella edes horinoitasi kakaroistasi.

Karma iskee yleisönä pahiten kaltaisiisi urpoihin joten odottele vaan mukavia aikoja😊