Vertaistukea kiusatun nuoren vanhemmalle. Miten nuori selvisi?

Vertaistueksi voin sanoa, että veljeäni kiusattiin ala-asteelta yläasteelle. Ala-aste oli sen verran lähellä kotia, että tuli joskus kesken koulupäivän itkien kotiin. Kiusaajat oli juoppojen mukuloita, jotka varmaan purkivat omaa pahaa oloaan kiusaamalla eikä opettajakaan tuntunut pystyvän sille mitään.

Yläasteella oli jo fyysistäkin väkivaltaa, mustaa silmää ja hammas poikki, jatkuvaa pakoilua ja varomista.

Hänestä kasvoi kuitenkin mies, jolla on hyvä työpaikka, hän on johtavassa asemassa ja vakivirka. En tiedä millaisia henkisiä traumoja on jäänyt, mutta normaalia perhe-elämää elää. Toisin kuin nämä kiusaajat, joista joku on jo kuollut elämäntapojensa seurauksena ja juuri sain lukea lehdestä että yksi tyyppi oli kadonnut jonkun juopotteluillan jälkeen ja häntä etsitään poliisivoimin.

Elämä ei välttämättä ole tuhoon tuomittu vaikka joutuisikin kiusatuksi, mutta käyttäisin silti kaikki keinot sen loppumiseksi.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 08:39"]

Ottaisin yhteyttä näiden poikien vanhempiin. Jos heistä joku edes olisi niin järkevä, että ottaisi poikansa puhutteluun ja saisi taottua kovaan kalloon että kiusaaminen on luusereitten hommaa.

Jos minun lapseni kiusaisi, niin haluaisin tietää siitä ja pistää pojan tiukille siinä asiassa. Kotona tuollaiset kiertelyt ja "en mä tahallaan" selitykset ei menisi läpi. Ottaisin myös yhteyttä kouluun ja pyytäisin kiinnittämään huomiota kiusaamiseen, näin opettajallakin olisi matalampi kynnys puuttua siihen, pieneen ja huomaamattomampaankin kiusaamiseen.

[/quote]

Ei ne kiusaajat kotonaan selitä, että "en mä tahallani". Se selittävät, että "oikeasti se kiusaa mua, se häiritsee/ärsyttää tahallaan". Jokainen kiusatun sosiaalisen lähestymisen yritys tai ylipäänsä olemassaolo käänneetään kiusaamiseksi, ärsyttämiseksi tai häiritsemiseksi. Ja tämä on puoliksi totta: tutkimusten mukaan kiusaajat tosiaan oikeasti kokevat, että ne syrjityt a kiustaut olemassaolollaan kiusaavat ja häiritsevät heitä, ja siksi kiusaaminen on kiusaajan mielestä ihan oikeutettua "takaisin antamista" tai "paikalleen pistämistä". Ja koska se on puoliksi totta, lapsi on niin vilpitön, että kyll äsen vanhemmat sitä uskovat. Ja kas: kiusattu on syyllisetettu tilanteesta.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 23:32"]

Koulu hyväksyy henkisen väkivallan.

Tämä vain on kylmä tosiasia tämän päivän koulussa.

Jos henkisen väkivallan seurauksena kiusattu tekee jotain, häntä rangaistaan ja vuosikausia kiusanneet vain edelleen naureskelevat. Meillä auttoi vain koulun vaihto, yläasteelta lukioon. Parempaan lukioon. Siihen, mihin näillä kiusaajilla ei riittänyt keskiarvo. Nyt nuori viihtyy todella hyvin koulussa, kukaan ei kiusaa. Ihanaa aikaa!

[/quote]

Toi on juuri niin totta. Tottakai riippuu koulusta. Meidän koulu on hyvämainen opettajien mukaan ja "hyvässä hengessä" mukana ja läsnä. Vanhemmilla on kerho joka työskentelee kiusaamista vastaan. Kuitenkin kiusaaminen hyvin iso ongelma meillä eikä opettajia todellakaan kiinnosta koko asia. Koulun välitunneilla on 2 valvojaa ulkona mutta nekin ummistaa silmät kaikelle. Reksi ei tee yhtään mitään asialle ja rikosilmoitus auttaa ehkä joskus. Joten yllä kouluampujia ymmärtää. Se tuska jonka he joutuvat kärsimään on todella paha. Kouluampujia ei pitäisi syyllistää vaan koulua pitää kysenalaistaa miksi antoivat tämän tapahtua?  

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 08:39"]

Ottaisin yhteyttä näiden poikien vanhempiin. Jos heistä joku edes olisi niin järkevä, että ottaisi poikansa puhutteluun ja saisi taottua kovaan kalloon että kiusaaminen on luusereitten hommaa.

Jos minun lapseni kiusaisi, niin haluaisin tietää siitä ja pistää pojan tiukille siinä asiassa. Kotona tuollaiset kiertelyt ja "en mä tahallaan" selitykset ei menisi läpi. Ottaisin myös yhteyttä kouluun ja pyytäisin kiinnittämään huomiota kiusaamiseen, näin opettajallakin olisi matalampi kynnys puuttua siihen, pieneen ja huomaamattomampaankin kiusaamiseen.

[/quote]

Ei ne kiusaajat kotonaan selitä, että "en mä tahallani". Se selittävät, että "oikeasti se kiusaa mua, se häiritsee/ärsyttää tahallaan". Jokainen kiusatun sosiaalisen lähestymisen yritys tai ylipäänsä olemassaolo käänneetään kiusaamiseksi, ärsyttämiseksi tai häiritsemiseksi. Ja tämä on puoliksi totta: tutkimusten mukaan kiusaajat tosiaan oikeasti kokevat, että ne syrjityt a kiustaut olemassaolollaan kiusaavat ja häiritsevät heitä, ja siksi kiusaaminen on kiusaajan mielestä ihan oikeutettua "takaisin antamista" tai "paikalleen pistämistä". Ja koska se on puoliksi totta, lapsi on niin vilpitön, että kyll äsen vanhemmat sitä uskovat. Ja kas: kiusattu on syyllisetettu tilanteesta.

[/quote]

Joihinkin vanhempiin tuollainen selittely varmaan pureekin. Siksi sanoinkin että "jos edes joku vanhemmista olisi niin järkevä" että tajuaa puuttua asioihin. 

Kun Hilkka Ahdetta kiusattin töissä, koko media kohisee ja oikeudessa istutaan. Syyllinen on kansan syyttävän katseen alla ja saattaa olla että tajuaa jotain.  Kun jotakuta lasta kiusataan, ei tapahdu mitään.. Vai pitäisikö sittenkin ottaa oppia Ahteen tapauksesta ja saattaa kiusaajat jotenkin yleisön syyttävän katseen alle? Kuinka se voisi tapahtua?

Toinen mikä pitää muistaa, on lapsen tukeminen ja kehuminen. Niin, että hän tuntee aina olevansa arvokas joillekin. Jos löytyy joku muu paikka missä hänet hyväksytään ja saa kavereita, niin kuljettakaa vaikka miten pitkiä matkoja. Olen juuri nähnyt kuinka tuollainen tuhoaa elämän. Olen huolissani niistä hiljaisista kiusatuista, joden kaikki luulee olevan selviytyjiä. Heille tukea vaikka he eivät huuda, riehu tuskaansa ulos.