Miksi ystävyyssuhteen päättymisestä usein sanotaan "ei se sitten mitään oikeata ystävyyttä ollutkaan kun ei kerta kestänyt"?
Tai "oikeat ystävät kyllä jäävät"? Noihan on ilmeisesti tarkoitettu helpottamaan, mutta mielestäni kyllä kuulostavat masentavilta. Jos vaikka kymmenen vuoden ystävyyssuhde katkeaa, niin jos tuo sanonta pitäisi paikkaansa sehän tarkoittaisi, että tuo kymmen vuotta olisi ollut pelkkää esitystä/valhetta. Ja mielestäni muutenkaan ystävyyttä ei voida mitata sen pituudella. On erilaisia elämäntilanteita, missä erilaisilla ihmisillä on oma roolinsa, ja kun elämäntilanteet muuttuvat voi ystävysten polut lähteä eri suuntiin, mutta se että polut lähtevät eri suuntiin ei mielestäni tarkoita sitä, että ystävyyttä ei koskaan olisi ollutkaan.
Kommentit (12)
Tämän kuulee yleensä niiden tunnevammaisten ihmisten suusta, jotka eivät kykene minkään sortin empatiaan tai asettumaan toisten nahkoihin. Silloin on helpointa torjua kaikki ikävät tunteet ja haukkua muut maan rakoon.
Samaa aihetta on itse tullut pohdittua kun olen alkanut erkanemaan vanhasta pitkäaikaisesta ystävästäni. Kyllä mulla on aina ollut ihan aidot välittämiset taustalla, mutta elämäntilanteiden ja arvojen ollessa kummallakin nykyään täysin erilaiset, olen katsonut parhaakseni tässä kohtaa ottaa etäisyyttä. Toivon hänelle kuitenkin pelkkää hyvää.
Joskus voikin pitää paikkansa että ei se ystävä ollut mikään oikea ystävä ja sitten ystävyys päättyy. Mutta tuo ei pidä paikkaansa aina. Joskus vaan klassisesti kasvetaan eri suuntiin, tai elämäntilanteet muuttuu, tulee välimatkaa, on moniakin syitä miksi voi oikeakin ystävyys päättyä... ja suhteessa kuin suhteessa voi tulla välirikko jostain syystä.
Että ei se ihan aina mene noin, mutta totta on sekin että ne "ei oikeat" ystävät ei rinnalla pysy myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Tämän kuulee yleensä niiden tunnevammaisten ihmisten suusta, jotka eivät kykene minkään sortin empatiaan tai asettumaan toisten nahkoihin. Silloin on helpointa torjua kaikki ikävät tunteet ja haukkua muut maan rakoon.
Kuten itse viestissäsi teit.
Zinc
Noinhan se vähän on. Tietenkin, jos toinen muuttaa vaikka Australiaan, niin eipä siinä paljon nähdä.
Zinc
Mutta en katso, että se tosiystävyys siinä katkeasi.
Miehillähän se menee vähän niin:
Jatketaan siitä mihin on viimekerralla jääty
Naisilla:
Tunnustellaan missä mennään, onhan tässä kaikenlaista tapahtunut varmaan kummallekin
Ystäviä, mitä heiltä odotat?
- aina samaa mieltä
- lojaaliutta
Mahdottomia asioita, jos ystävä ei ole yksinäinen erakko.
Molemmat muuttuvat koko ajan ja on vain luonnollista että kaikki ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä. Ei se silti niiden merkitystä vähennä.
Joskus ystävän elämäntilanne voi olla niin kuormittunut, että hän kuluttaa valittamisellaan myös ystävänsä loppuun. Silloin ystävyyssuhde menee katkolle tai loppuu kokonaan. Näin on valitettavasti omalla kohdalla muutaman kerran käynyt, mutta vielä huonompi vaihtoehto olisi ollut jatkaa suhdetta.
Naapureiden pitäisi olla sen verran " ystäviä", ettei olla joka välissä haukkumassa toisia eikä muodostamassa jotain kuppikuntia: me ja nuo toiset.
Moikat sanotaan, se on helt okei!
Olen kuullut sellaisesta ystävyydestä, että toinen kertoo ummet ja lammet omista asioistaan toisen jäädessä kuunteluoppilaaksi!
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sellaisesta ystävyydestä, että toinen kertoo ummet ja lammet omista asioistaan toisen jäädessä kuunteluoppilaaksi!
Mutta kumpi tuossa tekee väärin. Sekö, joka puhuu omista asioistaan vai se, joka ei kerro omistaan mitään?
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sellaisesta ystävyydestä, että toinen kertoo ummet ja lammet omista asioistaan toisen jäädessä kuunteluoppilaaksi!
On myös sellaisia tapauksia, että toinen puhuu vain omista asioistaan, eikä tahdo kuulla toisen asioita, tai jos niistä kertoo alkaa kuittailu ja myöhemmin kertomiasi asioita käytetään sinua vastaan. Eikö tällainen tyyppi ole itsekäs.
Sitä puhutaan niin paljon paskaa. Turha edes miettiä.