Nuori on luonteeltaan kammottava

Ei oma lapsi kyseessä mutta lapsi jonka kanssa olen usein tekemisissä. Lähipiiristä.

16 vuotias tyttö. On tyyppiä kun kaikki menee hyvin, on loistavaa ja hauskaa seuraa. Jos ei mene hyvin (mihin ei vaadita isoa asiaa), on aivan kaamea. Karjuu komentoja, vänkää, tiuskii. Pääasiassa on pahalla päällä ja normaaleihin kysymyksiin vastaa jotenkin töykeästi. Jos et kuule ensimmäistä vastausta joka on ehkä tullut neutraalisti, pyydät toistamaan niin varmasti se tulee vähintään ärsyyntyneenä. Voi vastata töykeästi myös vieraille ihmisille on kyllä vieraskorea mutta ehkä yhden lauseen verran ja se loppuu jos tulee joku näkemysero esim. Kerran kaupassa alkoi vängätä myyjälle tietokoneesta kun mielestään tiesi paremmin kuin tämä myyjä.
Ei kuitenkaan kiroile eikä haistattele. Vanhemmat ei anna hyppiä silmille, mutta huomaan että heilläkin alkaa tulla turnausväsymys jatkuvaan negatiivisuuteen.
Viikonloppuna satuin olemaan kuuloetäisyydellä kun oli kavereidensa kanssa, ja yllätyin todella, kun käyttäytyy näille samallalailla, minkä luulin olevan teinin kiukkuilua perheelleen. Olivat yhteisen tekemisen parissa jonka tämä tyttö osaa parhaiten, ja järkyttävää komentelua ja pomotusta ja kaverit tuntuvat jäätyvän ihan täysin ja toimivat hiljaa kuin parhaaksi kykenevät. Tähän puutunkin sanoen, eikö voisi vähän näteimmän antaa ohjeita, ”no ei pitäis olla niin vaikeata ymmärtää” tyylinen töksäytys takaisin.

Onko tuommonen luonteenpiirre tai käytösongelma iän mukana lievenevä ilmiö vai onko tässä tulevaisuuden narsisti tai joku muu kauhea persoonallisuushäiriöinen tulossa? Tyttö minulle kuitenkin tärkeä, ja tuntuu, liekkö hänellä kohta enää kavereitakaan (ja ihan syystä!) jos käytös ei muutu. Nyt kaveripiirissä ilmeisesti tyttöjä, jotka ei uskalla antaa tulla takaisin samalla mitalla ja selvästi tämä tyttö on pomon asemassa.