Miten opettaa lasta käsittelemään vihaansa/suruansa

Meillä lapsuuden kodissa sai näyttää tunteensa. Niin aikuisetkin tekivät. 

Samalla tavoin olen tukenut lapsianikin tunteiden käsittelyssä. Ihan taaperoa olen auttanut sanoittamalla hänen tunteitaan tyyliin "sinusta taitaakin olla mukavaa kun leikitään tällä pallolla?" "ymmärrän, sinua harmittaa kun täytyy pukea hattu päähän". Sitten jos itse itken niin kerron lapsille että "äitiä harmittaa x asia" tai jos asia on sellainen mikä ei lapsille kuulu niin sanon että "äitiä harmittaa aikuisten asiat, ei ole teidän vika eikä äidillä ole hätää äiti itkee pahan mielen pois".

Eli saa kiukutella,olla pettynyt,ärsyyntynyt,iloinen, jännittynyt, onnellinen ihan mitä vain! uhmaajalle on hyvä sanoa "sinua suututtaa/kiukuttaa/harmittaa tämä asia mutta nyt tehdään näin". Suuttumusta on opeteltu kanavoimaan. Eli jos suututtaa ei satuteta toista eikä viskota tavaroita. Toiset meidän lapsista haluavat tulla syliin heti kun tulee iso kiukku, toiset haluavat olla ensin yksin huoneessaan, yksi takoo nyrkillä tyynyä (tätä tapahtuu n.4krt vuodessa) joskus myös olen kehoittanut lasta huutamaan kaiken ärsytyksen pois.

Tärkeää on myös koittaa pysyä itse rauhallisena kun toinen kiukkuaa. Toisaalta aikuisillakin on rajansa eli jos itsellä meinaa mennä hermot sanon että nyt alkaa kiukuttamaan toi touhu niin paljon että menen hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan.

Näin meillä toimitaan.

Puhumalla. Kääntämällä kiukkuhuomio johonkin myönteiseen. Ennakoimalla tilanteet, jotka voivat johtaa negatiivisiin tunteisiin. Itse joskus piirsin lapsen kanssa joitain tarinoita. Tai kerroin itsekeksimiäni satuja. Jos ja kun raivo tuli, niin jäähy. Sen jälkeen puhuttiin se asia läpi. Lapsen pitää kokea, että saa olla vihainen ja pettynyt, mutta toisia ja itseä ei saa satuttaa. Ja että negatiivisistä tunteista pitäisi päästä yli, jotta ne eivät paisu. Liikuntahan on aika hyvä keino. Jotkut soittaa tai kuuntelee musiikkia. Tai tekee käsitöitä. Tai lukee. 

Parhaiten autat lapsiasi sillä, että käsittelet ne asiat jotka noita "sairaita" reaktioita ovat aiheuttaneet. Sulla on varmaan paljon kannettavaa. Eli terapia...

Lapset oppivat tunteiden ilmaisun sillä että otat vastaan kaikki tunteet etkä provosoidu niistä. Puutut vain siihen miten niitä ilmaistaan. Mitään ei saa rikkoa, mutta viha esim. voi olla voimakasta ja vaatia jotakin fyysistä purkutapaa. Opeta lapsuiasi tunnistamaan mikä tunne milloinkin on kyseessä. Juttu on aivan luonnollinen, jos sallit itse itsellesi kaikki tunteet ja osaat purkaa surua ja vihaa jollakin hyväksyttävällä tavalla. Jos sinulla itselläsi on tässä vaikeuksia, on vaikeampaa. Siis oma tunne-elää on lapsille esimerkki mihin he samaistuvat. Jos olet jotain ja opetat toista lapset saavat kuitenkin sen mitä olet. Tärkeää on ettei ketään saa vahingoittaa vaikka tuntisi mitä vaan omat tunteet ovat omalla vastuulla- ja tärkeää on myös että tunteet ilmaisaan ulospäin, ei nielaista vihaa tms.

2 jatkaa vielä.

Minusta on myös tärkeää eritellä lapselle tunteet ja teot. Eli jos lapsi tönäisee toistä sanon "olipas ilkeästi tehty, pyydä anteeksi" en koskaan sano "sinä olet tosi ilkeä". Eli joku teko voi olla ilkeä mutta ei koko lapsi. 

Pettymykset pitää ottaa tosissaan. Ne ovat sillä hetkellä lapselle isoja. Aina ei voi voittaa pelissä ja se saa harmittaa. Aina ei saa mitä haluaa, saa pettyä mutta sitten jutellaan miksei aina voi kaikkea saada.

Sanon myös usein että "sinä olet rakas/ihana juuri tuollaisena". 

Pidän tärkeänä lapsen itsetunnon ja itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin hän on. Jotta hän oppii terveellä tavalla rakastamaan itseänsä. Itseään ei saa satuttaa. 

Pienen lapsen tunteita olen sanoittanut, isommilta olen kysellyt syytä ja jos eivät ole osanneet sanoa olen esittänyt omia arveluitani syystä (kuitenkin niin, että olen ainakin pyrkinyt sanomaan, että ne ovat minun arveluitani ja lapsi saa hylätä tai hyväksyä ne). Niin ja syliin saa tulla aina pahaa mieltä purkamaan. Joskus sovittiin lapsen kanssa, että tyynyä ja säkkituolia saa hakata ja esim sauna on meillä sellainen paikka, missä saa huutaa mitä sylki suuhun tuo (ei silloin, kun ollaan kaikki saunassa). Saunassa saa huutaa täyttä kurkkua vaikka 'äiti on paska' ja siihen ei puututa, muutoin tuollaiseen kielenkäyttöön puututaan. Yritän siis luoda mallin, että kaikki tunteet on sallittuja, kannattaa tietää miksi tuntee niin kuin tuntee (että kiukulle on siis joku syy eikä vaan kiukku, koska sen käsittely on silloin helpompaa ja esim pikkuveljen lyöminen ei ole ratkaisu pahaan mieleen siitä, että kaveri onkin toisen kaverin kansa). Kaikki teot eivät kuitenkaan ole sallittuja ja varsinkaan ulkopuolisiin niitä ei kohdenneta (turpiin ei lyödä tietysti sitä aiheuttajaakaan). Mun pojan on ollut kuitenkin sen verran joskus vaikea hallita niitä tunteita, että joku luvallinen purkukeino on pitänyt olla ja se on meillä ollut huutaminen (tietyissa rajoissa), saunassa huutaminen (rajoitta), tyynyn tai muun rikkoutumattoman asian hakkaaminen (nyrkkeilysäkki olisi hyvä, mutta kun ei ole oikein paikkaa). Joskus olen myös keksinyt fyysistä puuhaa pojalle (mattojen tamppaus, pari kierrosta juosten talon ympäri tms. vaikka sormimiekkailu mun kanssa, se menee kyllä yleensä lopulta nauruksi, mutta auttaa siis.) Tsemppiä sulle opetteluun ja anna itsellesi anteeksi jos ei sultakaan mene aina putkeen. Ei kukaan jaksa olla aina rakentava, äidilläkin on joskus huono päivä ja silloin lapsen vänkäämisen sieto on mulle ainakin vaikeaa. Silloin olen yrittänyt itse sanoa (kun tiedostan asian), että mulla on ollut kurja päivä ja en nyt jaksa, että lapsi toivottavasti ymmärtäisi, että reaktioni ei johdu lapsesta vaan muista jutuista.

Niin, että lapsi saa näyttää tunteensa. Mutta pitää oppia, että ketään ei saa satuttaa tai mitään ei saa rikkoa. Esim. jos oikein vihastuttaa, niin sopikaa lapselle vaikka joku tyyny tms. jota saa takoa ja hakata ja purkaa kiukkunsa, mutta muita ihmisiä ei saa vahingoittaa. Jos lapsella siis taipumusta tällaiseen käytökseen.

Ja tärkeää on tietysti, että sinä sanoitat lapsen tunteet, jotta lapsi itse oppii erottamaan että mitä erilaisia tunteita hän tuntee. Tyyliin "huomaan, että sä olet nyt vihainen/pettynyt/surullinen/iloinen/innnostunut" jne.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 09:34"]

Parhaiten autat lapsiasi sillä, että käsittelet ne asiat jotka noita "sairaita" reaktioita ovat aiheuttaneet. Sulla on varmaan paljon kannettavaa. Eli terapia...

Lapset oppivat tunteiden ilmaisun sillä että otat vastaan kaikki tunteet etkä provosoidu niistä. Puutut vain siihen miten niitä ilmaistaan. Mitään ei saa rikkoa, mutta viha esim. voi olla voimakasta ja vaatia jotakin fyysistä purkutapaa. Opeta lapsuiasi tunnistamaan mikä tunne milloinkin on kyseessä. Juttu on aivan luonnollinen, jos sallit itse itsellesi kaikki tunteet ja osaat purkaa surua ja vihaa jollakin hyväksyttävällä tavalla. Jos sinulla itselläsi on tässä vaikeuksia, on vaikeampaa. Siis oma tunne-elää on lapsille esimerkki mihin he samaistuvat. Jos olet jotain ja opetat toista lapset saavat kuitenkin sen mitä olet. Tärkeää on ettei ketään saa vahingoittaa vaikka tuntisi mitä vaan omat tunteet ovat omalla vastuulla- ja tärkeää on myös että tunteet ilmaisaan ulospäin, ei nielaista vihaa tms.

[/quote]

Kyllä minä tuon oman menneisyyteni olen ihan hyvin jo käsitellyt, eikä se mielestäni vaikuta elämääni. Tuoreena äitinä minulla ei kuitenkaan ole mitään kokemusta siitä miten ne asiat sitten tehdään oikein, vaikka tottakai tiedän että lapsuudenkodissani kaikki oli aika lailla pielessä, ja siksi kysyin neuvoja.

Hyviä neuvoja tässä ketjussa onkin jo kerrottu, varmasti tuo sanoittaminen on yksi hyvä, ja tuon olen tiedostanut jo aiemmin että pitää erottaa minuus ja teot ja se että teko voi olla väärä mutta lapsi ei ole itse vääränlainen. Tämä pullahti esiin aikoinaan miettiessäni sitä miksi minusta oli koko elämäni tuntunut siltä että olen jotenkin yhteen sanaan tiivistettynä paha, vaikken osannutkaan määritellä tarkemmin millä tavalla paha ja miksi olen pahempi kuin joku muu (enhän ollut tehdnyt mitään pahaa kenellekään).

Kiitos kaikille hyvistä neuvoista! Pelottaa tietenkin että osaako kieroon kasvatettu ihminen kasvattaa tasapainoisia ihmisiä, mutta varmaan se että näitä asioita miettii ja valmistautuu eri kehitysvaiheisiin ja opettelee johdonmukaisia toimintatapoja eri tilanteisiin, auttaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 09:34"]

Parhaiten autat lapsiasi sillä, että käsittelet ne asiat jotka noita "sairaita" reaktioita ovat aiheuttaneet. Sulla on varmaan paljon kannettavaa. Eli terapia...

Lapset oppivat tunteiden ilmaisun sillä että otat vastaan kaikki tunteet etkä provosoidu niistä. Puutut vain siihen miten niitä ilmaistaan. Mitään ei saa rikkoa, mutta viha esim. voi olla voimakasta ja vaatia jotakin fyysistä purkutapaa. Opeta lapsuiasi tunnistamaan mikä tunne milloinkin on kyseessä. Juttu on aivan luonnollinen, jos sallit itse itsellesi kaikki tunteet ja osaat purkaa surua ja vihaa jollakin hyväksyttävällä tavalla. Jos sinulla itselläsi on tässä vaikeuksia, on vaikeampaa. Siis oma tunne-elää on lapsille esimerkki mihin he samaistuvat. Jos olet jotain ja opetat toista lapset saavat kuitenkin sen mitä olet. Tärkeää on ettei ketään saa vahingoittaa vaikka tuntisi mitä vaan omat tunteet ovat omalla vastuulla- ja tärkeää on myös että tunteet ilmaisaan ulospäin, ei nielaista vihaa tms.

[/quote]

Kyllä minä tuon oman menneisyyteni olen ihan hyvin jo käsitellyt, eikä se mielestäni vaikuta elämääni. Tuoreena äitinä minulla ei kuitenkaan ole mitään kokemusta siitä miten ne asiat sitten tehdään oikein, vaikka tottakai tiedän että lapsuudenkodissani kaikki oli aika lailla pielessä, ja siksi kysyin neuvoja.

Hyviä neuvoja tässä ketjussa onkin jo kerrottu, varmasti tuo sanoittaminen on yksi hyvä, ja tuon olen tiedostanut jo aiemmin että pitää erottaa minuus ja teot ja se että teko voi olla väärä mutta lapsi ei ole itse vääränlainen. Tämä pullahti esiin aikoinaan miettiessäni sitä miksi minusta oli koko elämäni tuntunut siltä että olen jotenkin yhteen sanaan tiivistettynä paha, vaikken osannutkaan määritellä tarkemmin millä tavalla paha ja miksi olen pahempi kuin joku muu (enhän ollut tehdnyt mitään pahaa kenellekään).

Kiitos kaikille hyvistä neuvoista! Pelottaa tietenkin että osaako kieroon kasvatettu ihminen kasvattaa tasapainoisia ihmisiä, mutta varmaan se että näitä asioita miettii ja valmistautuu eri kehitysvaiheisiin ja opettelee johdonmukaisia toimintatapoja eri tilanteisiin, auttaa.

ap

[/quote]

Ihan hyviltä lähtökohdiltahan nuo lapsen kasvatukseen kuulostaa, siis tuo, että tiedostat omat pulmasi, olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi/kotoa saamaasi mallia ja etsit aktiivisesti tietoa että miten sen teksiti :) Tsemppiä sinulle!

Hyviä neuvoja täällä. Antakaast täällä vielä neuvoja yhdelle äidille. Yksi lapsistamme on todella herkästi ärsyyntyvä. Tuntuu että melkein päivittäi on asiat huonosti. Kestän muiden kiukut mutta tämän yhden kanssa on tosi hankalaa, tuntuu myös että hänelle ei riitä että itse karjuu ulos sitä pahaa oloa vaan jos minä en provosoidu niin hän alkaa ärsyttää sisaruksia. Lisäksi näitä tulee säännöllisesti esim. aamuisin, olen tosi aamuäreä muutenkin itse ja ennen sitä ekaa kahvikupillista minun on tosi vaikea ottaa vastaan niitä lapsen tunteita. Tällä lapsella ei aina edes ole varsinaista "syytä" johon aikuinen voisi puuttua (eli hoidetaan joku asia ja paha mieli poistuu) vaan ihan vaan yleisärsytystä, joka puretaan kaikkiin läheisiin. 

Muiden lasten kiukku minun on helppo kestää ja löydän yleensä keinot käsitellä ne ja ne menevät aika nopeasti ohi. Eli miten kestän ärsyyntymättä ne lapsen voimakkaat ja intensiiviset negatiiviset tunteet? Mun myöskin itseni piti olla lapsena aina kiltti, joten haluaisin tukea sitä että kaikkia tunteita saa olla ja näyttää, mutta toisaalta kohtaan sietokykyni rajat aika usein tämän yhden kohdalla.

Käyttämällä itse tunne sana ilmaisuja  esim. olen kiukuinen kun olen nukkunut huonosti. Tulin iloiseksi kun... Minua ärsyttää..., mutta näihän nämä aiat joskus menee. Kysymällä ja puhumalla sinua varmasti harmittaa. Kommentoimalla ihmisiä, satujen hahmoja olipas hän hyvällä tuulelle/kireä..  Lukemalla kirjoja joissa joku on vihainen, iloinen, hämmästynyt, yllättynyt.  

Jos lapsi kiukuttelee pue sanoiki lapsen tunteet.

Nro 10. Yritä hyvällä. Eli etukäteen illalla juttelette, millaista käytöstä seuraavalta päivältä odotetaan. Sitten joku palkintotaulukko, mihin onnistumisesta tulee merkintä. Alussa plussia pakko antaa, vaikka tulos olisi ollut heikompikin, jottei tule lannistumista. Iltaisin sitten käydään päivän tapahtumia läpi. Missä onnistuttu, missä parantamista. Kehumista. Ja lapsen auttamista ymmärtämään se, että on itselläänkin kivempi olo, kun ei ole ollut riitoja.

 

Ihan hyviltä lähtökohdiltahan nuo lapsen kasvatukseen kuulostaa, siis tuo, että tiedostat omat pulmasi, olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi/kotoa saamaasi mallia ja etsit aktiivisesti tietoa että miten sen teksiti :) Tsemppiä sinulle!

Samaa mieltä, juuri näin. Ja kääntäen: pidän huonoina vanhempina ja ylipäätään ihmisinä sellaisia, jotka eivät tunnista itsellään tarvetta kehittyä paremmiksi ihmisiksi. Muissa kyllä nähdään vikoja, ja etevimmät yrittävät liimata ne omat vikansa niihin muihin :-D.

Minusta kaiken kääntäminen hyväksi ja positiiviseksi aina ei ole hyvä tapa opettaa käsittelemään negatiivisia tunteita. Lapsi oppii siinä, että negatiivisia tunteita ei sovi olla eikä niitä ainakaan saa käsitellä mitenkään. Joskus toki harhautus jostain pikkuasiasta voi onnistua, mutta kun siinä on se sudenkuoppa, että aikuisellehan ne kiukun syyt näyttävät usein mitättömiltä, mutta lapselle ne voivat olla isoja asioita ja vaan oire jostain muusta. Kyllähän sitä itselleenkin joskus käy niin, että joku pikkuasia katkaisee kamelin kaulan kun on tarpeeksi sietänyt vaikka töissä kaikkea kuraa.

Kamalin neuvo, mitä olen saanut oli se, että naura lapselle, kun hän kiukkuaa. Lapsi hämmentyy ja saattaa jopa itsekin alkaa nauraa (hämmentyneenä) ja alkuperäinen kiukku unohtuu. Tällä jos jollain saa kivasti tunnevammaisia ihmisiä kasvatettua.

Eli minusta kaikki tunteet pitäisi sallia - kohtuuden rajoissa eikä toisia saa vahingoittaa eikä itseäänkään.