Miksi aikuisopiskelijat kyseenalaistaa aina opettajat?

Ikävä kyllä suomalainen tutkintouskovaisuus edellyttää tiettyä koulutusta tiettyihin ammatteihin. Vaikka olisit opettajaasi fiksumpi.

Aikuisopiskelija voi olla jo yhden alan ammattilainen ja osaa yhdistellä tietoa.

Ei ne oikeasti kriittiset ja muut täsmentävät kysymykset ole haitaksi. Haitaksi on ne, jotka joka luennolla alkavat pitämään monologia aiheen vierestä. Jos luennon aihe on aita niin nämä rupeavat jankkaamaan aidanseipäästä ja miten heillä töissä tehtiin tällaisia aidanseipäitä. Ei kukaan saa siitä mitään irti.

Näin Lohjalla kirjoitti:

Meillä lukiossa aikoinaan opettaja (mies) kaveerasi nuorten kundien kanssa tunnilla ja vapaalla baarissa.

Meitä oli muutama vanhempi oppilas, jotka jouduimme opettajan epäsuosioon koska uskalsimme avata suun ja olla tarvittaessa eri mieltä hänen kanssaan oppitunnin asioista.

Lopulta homma meni siihen että baari-illan jälkeen opettaja vei pari opiskelijapoitsua kämpilleen ja yritti laittaa yksimielisesti lihaa piiloon...

Tuli hälle yllätyksenä ettei poitsut olleetkaan ruskean reiän Ritareita..

Tästä syystä en myötäile opettajia.

Näin samaa ammattikoulussa ja se ihmetytti. Jotkut nuoret opettajat järjesti koti-illan valituille opiskelijoilleen vaikka oli siltikin aika iso ikäero. Vanhemmat opettajat eivät noin toimineet. En mennyt sillä se se mielestäni se oli epäsopivaa. Jokin auktoriteetti ja kunnioitus menee opettajaan jos menee yli kaveeraamiseksi. Siinä voi muodostua suosikkeja ja jos on päihteiden kera juhlintaa se on kaikkein pahinta, vaarallistakin. opettajien pitää ystävät hakea muualta kuin oppilaistaan ja vapaa-ajallekkin.  

Peruskoulussa opettajan ystäväperheen lapsi oli samalla luokalla ja selvää suosintaa. Ei sitä ollut muiden kiva katsella. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorille saattaa tulla yllätyksenä, että opettajat eivät tiedä kaikkea. Opettamaan tietyillä aloilla pääsee hyvin nopeasti, jopa kesken opintojen. On täysin mahdollista, että alaa käytännössä tai muun harrastuneisuuden kautta suorittanut ihminen tietää enemmän kuin opettaja. Opettajan työ toimii ihan samalla tavalla kuin muukin työelämä: työ tekijäänsä opettaa. Viiden vuoden opinnot maisteriksi ovat vain pintaraapaisu alasta.

Ja edelleen. Kun olet siinä asiantuntijatyössä yksityisessä firmassa, tiedät miten kyseisessä firmassa toimitaan. Toisessa firmassa kenties tehdään asiat toisin. Välttämättä kumpikaan tapa ei ole toista oikeampi tai väärempi.

Asiantuntijana tiedät omasta alastasi paljon. Luultavasti enemmän kuin opettaja. Niin kuuluukin olla. Opettaja taas tietää laaja-alaisesti paljon.

Kyseenalaistaminen voi toisinaan olla järkevää, mutta tulee huomioida myös muut kurssilaiset. Opetus ei myöskään etene, jos jäät jankkaamaan johonkin yksityiskohtaan. Jos sellainen sinua häiritsee, voit kaikin mokomin mainita opettajalle asiasta tunnin jälkeen. Tai lähettää sähköpostia.

Vielä siitä miten opettaja opettaa kirjaviisautta. Mitä muuta hän voisi opettaa? Kaiken hänen sanomansa täytyy perustua faktoihin ja tieteellisesti todistettuihin asioihin. Käytännön harjoittelut ovat sitten erikseen.

Jos haluaa käytännöllisen tutkinnon, amikseen voi hakea missä iässä vain. Jos kirjaviisaus ahdistaa, yliopisto on väärä paikka.

Jos opiskelee akateemista tutkintoa, täytyy sietää se, ettei sen opetuksen ole tarkoituskaan olla sitä käytännön työtä. Siellä nimenomaan opetetaan aiheeseen liittyviä teorioita ja tarkoitus on oppia kyseenalaistamaan ja kehittämään käytäntöjä.

Jokaisessa firmassa on sitten oma tapansa tehdä ne teoreettiset asiat käytännön tasolla. Se teoria vana auttaa laajemman kokonaiskuvan luomisessa.

Siksi on lähtökohtaisesti ärsyttävää jankata kovin paljon käytännöistä, ellei erikseen kysytä. Se että on havainnut jonkin tavan tehdä asioita toimivaksi, ei ollenkaan tarkoita että se olisi paras tapa.

Toki ammattikorkeakoulu tai ammattikoulu sitten eri asia.

Moukat käyttäytyy noin. Ovat ylikriittisiä jne.