Synnytys lähenee
Rv34+3 menossa. Laskettuun aikaan reilu kuukausi. Nyt on alkanut tulla hassuja tuntemuksia. Minua ei jännitä yhtään se itse synnytystapahtuma. Mutta minua jännittää se yllätyksellisyys - kun en yhtään tiedä, millon vauva päättää syntyä! Mikään kiire mulla ei ole, olen varautunut siihen että voi mennä rv42 astikin (etenkin kun vauva on meillä ollut vajaan viikon ultrien mukaan jäljessä raskausviikoista) Entä jos se tuliskin etuajassa jo ensi viikolla? Entä jos se tulee jo rv38? Tai rv39? Jos se päättääkin syntyä just sillon kun miehellä on la:n lähellä muutaman päivän työreissu ja joudun soittamaan sen sieltä kesken kaiken että nyt on lähtö? Pitäs kohta varmaan pakata se sairaalakassikin, että on sitten tosiaan valmis. Aika on mennyt niin nopeasti, että jos rupeekin tulemaan tiheitä supistuksia yhtäkkiä, niin kauheeta se olis sitten miettiä, että mitä nyt otan mukaan. Tästä huomaan senkin, että yleensä mulla on etukäteen tekemiset tiedossa. Mutta synnyttämäänhän sitä lähdetään ex tempore, enkä ole sen luonteinen ihminen, muutoin kuin jos itse voin yhtäkkiä päättää että nytpä teenkin jotain tällasta. Mutta senkin pystyy päättämään etukäteen, synnytyksen ajankohtaa ei :D
Heh, tää on vaan niin hassua, kun on iskenyt tällanen olo.. etenkin kun näkee jo unia synnytyksestä yms. Muita hassuja ajatuksia omaavia? :D
Olen suunilleen samoilla viikoilla (tänään rv 35) ja noin viikon verran päässäni on pyörinyt ajatus että hetkinen, vauvahan voi tulla koska vaan!!! Onko kaikki kotona valmiina ja olenko nyt varmasti muistanut ja huomioinut ihan kaiken? Omaan nimittäin pahan (?) tavan tarpeen varautua etukäteen kaikkeen. Siis en tietenkään stressaa asoista joita ei vielä ole, mutta jotenkin " hiljaisesti" olen varautunut vähän kaikkeen.
Esim. kotona on ihan kaikki, mitä pieninen ihmisen alussa voi tarvita. Heh, tällä helpotan ehkä myös miehen painetta lähteä sinkoilemaan ympäriinsä etsimään jotain tiettyä asiaa...Kun minä olen kotona vauvan kanssa.
En myöskään pelkää synnytystä tai kipua, jotenkin tuntuu oudolta ajatella että tämä odotus on kohta todella ohi, ja se pieni ihme on ihan kohta tässä käsillä ja miten elämä muuttuu sen jälkeen;-)
Ei mullakaan mikään kiire ole, ja olen asennoitunut siihen että vauva syntyy sitten kun hän on valmis siihen. Jos hommaan joudutaan jotenkin lääketieteellisesti avittamaan, se on sitten sen ajan asia.
Sairaalakassi mulla on puoliks pakattuna (puuttuu vain omat kotiutumis vaatteet sekä mahdolliset eväät), vauvan vaatteet sinne tais löytää tiensä ensin.
Onko sulle tehty jo synnytystapa arvio? Mulla on ks. ens viikolla.
Voi hyvin ja onnellisia viimemetrejä!
t. Bää*