Onko jossain vielä päiväkoti, jossa aikuiset ovat keskenään ringissä juttelemassa pihalla, lapset jää valvomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun päiväkodin naapurissa, ringissä ne hoitajat suurimman osan ulkoiluajasta on. Kamalasti sopimista tuntuu olevan, kun työpäivästä 3 tuntia menee siihen. Kummallista, että varhaiskasvatuksessa ei vieläkään osata olla yhdessä lasten kanssa vaikka hippaa leikkien. Kuitenkin liikunta on iso osa varhaiskasvatusta, mutta se koetaan jumppasalissa tapahtuvaksi toiminnaksi.

Ulkoilujen tulisi olla mahdollisimman pitkälle niitä hetkiä, kun lapset saavat harjoitella omatoimisia sosiaalisia taitoja, ja ohjatut leikkihetket ovat erikseen.

Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilökunta silloin saisi keskittyä omiin juttuihinsa vaan heidän tulisi ohjata myös tuota vapaata leikkiä ja olla tarkkana esim. selvittämässä niissä tulevia riitatilanteita

Itse asiassa ulkoilun ei tulisi olla ns. vapaata leikkiä yhtään sen enempää kuin varhaiskasvatuksen muutenkaan. Päiväkodeissa ei vain haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lasten kanssa yhdessä tekeminen aiheuttaa, koska on kivampaa rupatella muiden hoitajien kanssa.

Joskus tekisi mieli suunnata riistakamera tuonne naapuriin (ehdottomasti laitonta, tiedän) ja osoittaa päivähoidosta vastaaville, mistä raskaasta ja kuormittavasta sopimistyöstä palkkaa maksetaan.

Vanhempien kannattaisi vaatia laadukkaampaa varhaiskasvatusta, ei päiväkotia säilöntää varten, siitä he nykypäivänä maksavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun päiväkodin naapurissa, ringissä ne hoitajat suurimman osan ulkoiluajasta on. Kamalasti sopimista tuntuu olevan, kun työpäivästä 3 tuntia menee siihen. Kummallista, että varhaiskasvatuksessa ei vieläkään osata olla yhdessä lasten kanssa vaikka hippaa leikkien. Kuitenkin liikunta on iso osa varhaiskasvatusta, mutta se koetaan jumppasalissa tapahtuvaksi toiminnaksi.

Ulkoilujen tulisi olla mahdollisimman pitkälle niitä hetkiä, kun lapset saavat harjoitella omatoimisia sosiaalisia taitoja, ja ohjatut leikkihetket ovat erikseen.

Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilökunta silloin saisi keskittyä omiin juttuihinsa vaan heidän tulisi ohjata myös tuota vapaata leikkiä ja olla tarkkana esim. selvittämässä niissä tulevia riitatilanteita

Itse asiassa ulkoilun ei tulisi olla ns. vapaata leikkiä yhtään sen enempää kuin varhaiskasvatuksen muutenkaan. Päiväkodeissa ei vain haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lasten kanssa yhdessä tekeminen aiheuttaa, koska on kivampaa rupatella muiden hoitajien kanssa.

Joskus tekisi mieli suunnata riistakamera tuonne naapuriin (ehdottomasti laitonta, tiedän) ja osoittaa päivähoidosta vastaaville, mistä raskaasta ja kuormittavasta sopimistyöstä palkkaa maksetaan.

Päiväkoti on julkinen laitos eli sinne voi lampsia paikalle tsekkaamaan tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, oletko kuullut sanontaa "ulkoisesti passiivinen, sisäisesti aktiivinen"?

Mistä tiedät, etteivät aikuiset ole keskellä havainnointijaksoa, jossa lasten toimintaa seurataan ja analysoidaan sivummalta. Kuinka aktiivisia he ovat, millaiset leikkiin liittymisen taidot heillä on, kuka dominoi, millaisia leikki-ideoita lapset kehittelevät itsenäisesti, millaiseen toimintaan he parhaiten sitoutuvat...

Jos he seuraavat lasten toimintaa ja keskustelevat em. asioista, he todellakin tekevät työnsä.

Alaa tuntemattomathan olettavat juuri, että varhaiskasvatus on vain tuota valvontaa ja lasten kanssa leikkimistä Kumpikaan ei kuitenkaan sellaisenaan ole työn tekemistä "oikein"!

Miksi niitä havainnointijaksoja on joka päivä? Luulisi, että lasten kanssa olemalla ja juttelemalla saisi enemmän tietoa kuin passiivisesti tarkkailemalla JA samalla hyvin aktiivisesti rupattelemalla muiden aikuisten kanssa. Kuka tahansa vanhanaikaisen kerhon vetäjä pystyisi kertomaan nuo havainnoitavat asiat ilman tarkkailua osallistumalla siihen lasten kerhohetkeen.

Lapsi on päiväkodissa saamassa varhaiskasvatusta, ei olemassa selvityksen kohteena! Onko siis liikaa pyydetty, että hoitajat rupattelun sijaan kasvattaisivat?

On näitä, ja täällä pääkaupunkiseudulla kun päiväkotilaiset ovat yleisissä puistoissa niin tilanteita on helppo seurailla. Tiedänpähän, että mihin päiväkoteihin en omia lapsia tule laittamaan.

Onneksi on myös niitä ihania päiväkoteja/ hoitajia, jotka todella touhuavat lasten kanssa tai edes vahtivat heitä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, oletko kuullut sanontaa "ulkoisesti passiivinen, sisäisesti aktiivinen"?

Mistä tiedät, etteivät aikuiset ole keskellä havainnointijaksoa, jossa lasten toimintaa seurataan ja analysoidaan sivummalta. Kuinka aktiivisia he ovat, millaiset leikkiin liittymisen taidot heillä on, kuka dominoi, millaisia leikki-ideoita lapset kehittelevät itsenäisesti, millaiseen toimintaan he parhaiten sitoutuvat...

Jos he seuraavat lasten toimintaa ja keskustelevat em. asioista, he todellakin tekevät työnsä.

Alaa tuntemattomathan olettavat juuri, että varhaiskasvatus on vain tuota valvontaa ja lasten kanssa leikkimistä Kumpikaan ei kuitenkaan sellaisenaan ole työn tekemistä "oikein"!

HAHAHAHAHAH tää on just tätä on kun yritetään saada lasten pihalla vahtiminen (siis katsotaan, ettei kukaan karkaa ja jää auton alle) kuulostamaan mahdollisimman tieteelliseltä. Tämän takia lto alaa ei pitäisi opettaa missään yliopistossa.

Puhutaan vaikka mistä toimijuuudesta ja hienomotoristen taitojen kehittämisestä ja vasu-suunnitelmista, joo on hienon kuuloista ja pitää paikkansa mutta käytännössä vain kopioidaan jostain valmiista askartelukirjasta valmis malli, paiskataan sakset ja tarvikkeet pöydälle ja aletaan tekemään. Tähänkö tarvitaan yliopistotasoista koulutusta...

Miksi halusit taas aloittaa päiväkotien haukkumisketjun? Sitä toiminnan suunnitteluaikaa ei käytännössä ole ollenkaan, ei kahvitaukoja kahvihuoneessa, ei ruokataukoa ilman nuhanenien niistämistä jne...Milloin niistä teidän kullannupuista oikein saa irroittautua hetkeksi? Anteeksi, mutta tässä yksi syy miksi en tee tätä työtä enää, kun en jaksanut kuunnella enää teitä aina valittavia vanhempia. Lapsissa ei ole mitään vikaa, mutta te aikuiset aiheutatte lapsienne edestä meille työntekijöille harmaita hiuksia.

Palkka ei ole hääppöinen, ei omia työvaatteita edes tai minkäänlaisia etuja! Jatkuvasti pitää venyä ja paukkua menemään, jotta te vanhemmat saatte paeta sinne työpaikan rauhaan omaa kasvatusvastuutanne ( ei kaikki) mutta aika useat jopa myöntäneet tämän!

Harjoittelija helvetissä kirjoitti:

Hämeessä on kyllä.

Haukutaan ringissä työkaverit , lapset ja vanhemmat.

Ihania tätejä ☺️😁

Juu. Kerran valitettavasti jouduin todistamaan kun lapsia oli kiivennyt aidan toiselle puolelle, eikä päiväkodintyöntekijät meinanneet millään huomata kuinka heille toinen ohikulkija huutaa kysyen ovatko lapset päiväkodilta.

Olivathan he. Onneksi mitään vakavampaa tapahtunut. Oli kuitenkin kaksi hyvin vilkasliikenteistä autotietä ihan vieressä

Mitä olen itse nähnyt, niin aikuiset juttelevat usein kaksistaan, mutta harvoin katsovat toisiaan jutellessaan. Katse on aina pihaan päin, välillä juttelevat samaan aikaan kun toinen antaa lapselle vauhtia keinussa. Mistä he juttelevat, sitä en tiedä enkä tiedä onko sillä väliäkään. 

Oman kokemukseni mukaan aikuiset menevät leikkimään lapsen kanssa, jos hän leikkii yksin tai tulee itse ottamaan kontaktia. Monet yli kolme vuotiaat eivät enää edes ''hyväksy'' aikuisen seuraa, vaan haluaa leikkiä joko ikäistensä kanssa tai yksin. Tärkeää olisi kysyä lapselta onko hänellä päiväkodissa hyvä ja turvallinen olo, sillä siitä usein näkee onko kontakteissa aidosti puutetta tai huonoja ominaisuuksia. 

Valitusta vaan ylemmälle taholle👍

Vierailija kirjoitti:

Valitusta vaan ylemmälle taholle👍

Vielä, kun laittaa pääkallopaikalle valituksen niin varmasti loppuu tuo ja lapsia valvotaan oikeasti.

Olen kuullut päiväkodin hoitajan sanoneen että "hoitajien tehtävä ei ole leikkiä lasten kanssa".

Päiväkodissa työskennelleenä kokemukseni on, että joskus ihan oikeasti puhutaan asiaa ja sovitaan tärkeitä asioita. Monesti myös toisaalta jutellaan ihan asian vierestä juttuja, jotka eivät kuuluisi työajalle. Itse en yhtään pidä siitä ringistä ja pyrin aika nopeasti irrottautumaan tilanteesta, jossa (usein vanhempi) kollega tulee juttelemaan tyhjänpäiväisiä. Jutellessakin tulee katseen koko ajan kiertää ympäri pihaa ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskennelleenä kokemukseni on, että joskus ihan oikeasti puhutaan asiaa ja sovitaan tärkeitä asioita. Monesti myös toisaalta jutellaan ihan asian vierestä juttuja, jotka eivät kuuluisi työajalle. Itse en yhtään pidä siitä ringistä ja pyrin aika nopeasti irrottautumaan tilanteesta, jossa (usein vanhempi) kollega tulee juttelemaan tyhjänpäiväisiä. Jutellessakin tulee katseen koko ajan kiertää ympäri pihaa ja lapsia.

Mmm... Toisaalta päiväkodeissa ei useinkaan ole mahdollisuutta edes siihen yhteen 10min taukoon päivän aikana. Enkä kyllä usko, että muutenkaan on olemassa yhtä ainoaa työpaikkaa, jossa työkaverit puhuisivat vain ja ainoastaan tiukkaa työasiaa! Ihan varmasti KAIKKIALLA small talkataan silloin tällöin jotain muutakin.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla on niin valtava pula sijaisista ja vakituisista työntekijöistä, että ei pystytä toteuttamaan varhaiskasvatusta tismalleen opetussuunnitelmien ja lakien mukaisesti. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että ei pystytä pitämään viikottaista tunnin mittaista kokousta ryhmän työntekijöiden kesken. Sen tunnin aikana on tarkoitus jakaa huomioita lapsista, seurata lasten kehittymistä kohti tavoitteita, miettiä tuleeko tavoitteita muuttaa, puhua päiväkodin yhteisistä asioista esimerkiksi tärkeistä muutoksista, pohtia valtakunnallisia tai alueellisia kehityshankkeita jotka tulevat päiväkotiin...ym.ym. Usein ei näitäkään päästä puhumaan, kun todella paljon aikaa menee työvuorojen sumplimiseen. Miten saadaa joku tulemaan aamun kun Peipposista on yksi työntekijä kipeänä, miten saadaan joku valvomaan Sinitiaisten lapsia sen aikaa kun heillä on vastaava kokous, miten saadaan Varpusiin apua rankimpiin hetkiin kun heillä on yksi työntekijä burn outin takia kaksi kuukautta sairaslomalla ja mistään ei saada sijaista... Tällaisiin se aika menee. Sitten ei olekaan aikaa puhua lapsista, tavoitteista, toiminnansuunnittelusta, kehityshankkeista... Tunti viikossa olisi muutenkin lyhyt aika siihen, mutta kun edes sitä ei yleensä saada onnistumaan ja jos joskus harvoin saadaan, niin se menee noihin henkilöstöön liittyvien tulipalojen sammutteluun. Miettikää jos olis aikaa puhua vain lapsista. Tyypillisessä ryhmässä se tarkoittaisi vajaa kolmen minuutin verran käsitellään yhtä lasta ja mitään muuta ei siinä kokouksessa käsiteltäisiin. Eli siitä voitte nähdä miten hirveän vähän tähän on edes ideaalitilanteessa varattu aikaa ja en ole koskaan ollut kokouksessa missä oltaisiin pystytty puhumaan vain lapsista. Siksi se aika löytyy vaikka siellä pihalla. Ollaan oltu koko päivä aktiivisesti lasten kanssa sisällä ja pihalle tullessa he haluavat aikaa keskenään tai aikaa yksikseen. Jos siihen menee omaa seuraa lapselle tarjoamaan tai alkaa jotain ulkoleikkiä vetämään, niin yleensä lapset eivät sitä halua. Ainakaan 3-6v. Silti on varmasti niitä päiväkoteja joissa tehdään liian vähän lasten kanssa ja joissa ringissäkin jää aikaa omien asioiden puhumiseen. Se ei ole oikein. Toisaalta useimmilla aloilla henkilökunnalla on ruokatunnit ja kahvipaussit missä tutustua työkavereihin. Päiväkodeissa ei ole. Siellä on vain yksi 10 minsan kahvutauko päivässä (ei ruokatuntia) ja yleensä kahvipaussia ei pysty pitämään. Joskus ei pysty viikkotolkulla...koska sijaispula. Periaatteessa voisi siis olla 10 minsaa päivässä aikaa rupatella työkavereiden kanssa, mutta se ei onnistu myöskään sen takia, että kahvitauot porrastetaan jotta ryhmässä on aina mahdollisimman suuri määrä aikuisia. Yksi menee kahville ja muut jää ryhmään. Esimerkiksi 5 ryhmäisessä päiväkodissa 0-5 henkilöä on kanssasi samaan aikaan kahvilla. Yleensä se on 0. Sitähän ei voi etukäteen päättää, koska päivät ovat lasten tarpeista johtuen niin erilaisia, että silloin tauotetaan kun onnistutaan (jos onnistutaan). Kuitenkin tiiminä pitäisi saumattomasti tehdä töitä. Pitäisi pyrkiä järjestelmällisesti kohti samoja tavoitteita. Lapsi joka puree muita...pitäisi samalla tavalla toimia hänen kanssaan. Lapsi joka ahdistuu ja vetäytyy tietyissä tilanteissa...pitäisi samalla tavalla toimia hänen kanssaan. Kuinka tämä on mahdollista ilman suunnitteluaikaa ja ilman sellaista aikaa että tutustut tiimin muihin jäseniin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, oletko kuullut sanontaa "ulkoisesti passiivinen, sisäisesti aktiivinen"?

Mistä tiedät, etteivät aikuiset ole keskellä havainnointijaksoa, jossa lasten toimintaa seurataan ja analysoidaan sivummalta. Kuinka aktiivisia he ovat, millaiset leikkiin liittymisen taidot heillä on, kuka dominoi, millaisia leikki-ideoita lapset kehittelevät itsenäisesti, millaiseen toimintaan he parhaiten sitoutuvat...

Jos he seuraavat lasten toimintaa ja keskustelevat em. asioista, he todellakin tekevät työnsä.

Alaa tuntemattomathan olettavat juuri, että varhaiskasvatus on vain tuota valvontaa ja lasten kanssa leikkimistä Kumpikaan ei kuitenkaan sellaisenaan ole työn tekemistä "oikein"!

Miksi niitä havainnointijaksoja on joka päivä? Luulisi, että lasten kanssa olemalla ja juttelemalla saisi enemmän tietoa kuin passiivisesti tarkkailemalla JA samalla hyvin aktiivisesti rupattelemalla muiden aikuisten kanssa. Kuka tahansa vanhanaikaisen kerhon vetäjä pystyisi kertomaan nuo havainnoitavat asiat ilman tarkkailua osallistumalla siihen lasten kerhohetkeen.

Lapsi on päiväkodissa saamassa varhaiskasvatusta, ei olemassa selvityksen kohteena! Onko siis liikaa pyydetty, että hoitajat rupattelun sijaan kasvattaisivat?

Totta kai joka päivä havainnoidaan. Lapsia on paljon ja jos jokaista lasta havainnoit vaikka 15 minuuttia, niin olet vielä kuudennellakin ulkoilukerralla pelkästään havainnoimassa (oletus 1 tunnin ulkoilu). Sitten alkaa kierros uudestaan. Paitsi että käytännössä on tarvetta havainnoida jotain lasta intensiivisemmin kuin toista. Kannattaa tutustua valtakunnalliseen varhaiskasvatussunnitelmaan, niin pääsee jyvälle mitä päiväkodeissa toteutetaan. Lapset eivät ole aikuisen ohjaamia, vaan nykyään lapsen vertaissuhteet ovat keskiössä. Päätavoite on sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittyminen. Siksi aikuisen pitää antaa tilaa myös lasten omille vuorovaikutussuhteille ja antaa heille siimaa myös harjoitella itse ratkoa ristiriitatilanteita. Sitten mennään tukemaan jos tukea tarvitaan. Esimerkiksi MiniVerso on mielestäni erittäin hyvä malli auttamaan lapsia ristiriitatilanteissa. Havannoimalla saadaan tietoa kuinka lapsi toimii sosiaalisessa ympäristössä ja minkälaisia kiinnostuksen kohteita hänellä on. Siitä löytyy tavoitteet lapselle ja ryhmän toiminnalle ja siitä saa ideoita teemoihin mitä voidaan käsitellä - kumpuavat lasten aidoista kiinnostuksen kohteista. Heti jos aikuinen menee sinne lähelle pölöttämään, niin lapset alkavat käyttäytymään eri tavalla eikä saa niin aitoa tietoa juuri näistä asioista (jostain muusta kyllä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun päiväkodin naapurissa, ringissä ne hoitajat suurimman osan ulkoiluajasta on. Kamalasti sopimista tuntuu olevan, kun työpäivästä 3 tuntia menee siihen. Kummallista, että varhaiskasvatuksessa ei vieläkään osata olla yhdessä lasten kanssa vaikka hippaa leikkien. Kuitenkin liikunta on iso osa varhaiskasvatusta, mutta se koetaan jumppasalissa tapahtuvaksi toiminnaksi.

Ulkoilujen tulisi olla mahdollisimman pitkälle niitä hetkiä, kun lapset saavat harjoitella omatoimisia sosiaalisia taitoja, ja ohjatut leikkihetket ovat erikseen.

Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilökunta silloin saisi keskittyä omiin juttuihinsa vaan heidän tulisi ohjata myös tuota vapaata leikkiä ja olla tarkkana esim. selvittämässä niissä tulevia riitatilanteita

Itse asiassa ulkoilun ei tulisi olla ns. vapaata leikkiä yhtään sen enempää kuin varhaiskasvatuksen muutenkaan. Päiväkodeissa ei vain haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lasten kanssa yhdessä tekeminen aiheuttaa, koska on kivampaa rupatella muiden hoitajien kanssa.

Joskus tekisi mieli suunnata riistakamera tuonne naapuriin (ehdottomasti laitonta, tiedän) ja osoittaa päivähoidosta vastaaville, mistä raskaasta ja kuormittavasta sopimistyöstä palkkaa maksetaan.

Jospa tulisit sen riistakameran sijaan itse kokeilemaan miten kepeää työtä se on. Melkein kuka vaan pääsee, kun on niin suuri työvoimapula. (Sinänsä aika outoa, että on niin iso pula työntekijöistä jos työ on niin äärettömän kevyttä ja hyväpalkkaista, eikö??) Epäoätevänä sijaisena saat vieläpä yhtä suuren palkan kuin pätevä.