Puhuvatko miehenne teille rakkaudesta?

Up

Kyllä kuuluu sanoa silloin tällöin rakastavansa jos rakastaa

Minun mies kysyy joskus:"Kulta,mitä on rakkaus" ?

Kutsuu kullaksi ja rakkaaksi, kertoo et oon tärkeä ja rakas, kertoo että ikävöi. Osoittaa tämän myös teoillaan. Oon tosi onnellinen ja tiedostan et myös onnekas.

Hyyyvin harvoin sanoo mitään tuollaista. Itse sanon usein rakastavani, ja että hän on tärkeä ja rakas ja että on mukavaa, kun hän on siinä. Ihan päivittäin ja usein monta kertaa päivässä. Hän ei sano, kuin että "minä sinua" ja "sinä myös". Vitsailee vain, että on jo sanonut rakastavansa, ja lupaa sanoa sitten, jos asia muuttuu.

Teoillaan kuitenkin näyttää sen, että viihtyy seurassani ja tykkää minusta. Parempi niin päin, kuin että sanoisi rakastavansa mutta teot puhuis muuta. 

Ny tuli tilaisuus kysyä! Naiset ovat kaikki erillaisia, mut yleensä, haluavatko naiset kuulla "mie rakastan siuu" joka päivä? :o Jostain olen joskus kuullut, et sitä ei tarvii toitottaa joka päivä. :/ Siinä vaiheessa, ku sanotaan tuo ensimmäistä kertaa, nii mie ainakin haluisin sanoo sen joka päivä. :) Tai sit jos ei sano, nii kirjoittaa muistilapulle ja antaa se.

AP, te ootte olleet yhdessä jo pitkään. :) Ehkä tuosta voisi puhua? Jos hän ei oo ikinä sanonut tuota oma-aloitteisesti, nii olisi varmaan korkea aika sanoa siitä kiltisti miehelle. :) M25

Kyllä, kutsuu rakkaaksi ja sanoo toisinaan spontaanisti että rakastaa, olen tärkeä yms.

Mun kokemuksen mukaan miehet osoittaa rakastavansa mieluummin tekemisellä kuin puhumisella. Ehkä nuoremmat miehet osavat jo puhua, mutta ei ole tavallista 70+ ikäryhmässä. En ole sanallisia rakkaudentunnustuksia edes osannut kaivata, kun rakkaus näkyy arjessa joka päivä. Kokisin väkinäisenä alkaa tivata rakkaudentunnustuksia.

Ehkei hän rakasta sinua

Leila Koo kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan miehet osoittaa rakastavansa mieluummin tekemisellä kuin puhumisella. Ehkä nuoremmat miehet osavat jo puhua, mutta ei ole tavallista 70+ ikäryhmässä. En ole sanallisia rakkaudentunnustuksia edes osannut kaivata, kun rakkaus näkyy arjessa joka päivä. Kokisin väkinäisenä alkaa tivata rakkaudentunnustuksia.

Ihan unohtui :)

Mies käyttää musta lempinimeä Raksi. Se on väännetty sanasta rakas.

Kutsuu minua muruksi ja sanoo joka päivä rakastavansa. Muussa tapauksessa tosin häipyisinkin - en kuullut koskaan lapsena olevani rakas, ja traumatisoiduin siitä.

Kysy ja kerro, että suret sitä asiaa.

Voi olka ihan kulttuurikysymys. Meidän lapsuuden perheessä ei sanottu.

Mun mies sanoo mulle rakastavansa ja, että olen se rakkain hänelle.

Tietää kyllä mun traumani. Olen niistä puhunut hänelle.

Ole rohkea ja avaa sieluasi miehelle.

Minä olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta, ja juuri samanlainen. Hän sanoo syyksi sen että kotona vanhemmat eivät sanoneet kenellekään rakastavansa, vaan vanhempien suhde oli muutenkin stressaava lapsille. Vanhemmat erosivat ja palasivat takaisin yhteen sata kertaa. Mieheni isä oli jo kuollut kun alettiin seurustella, mutta anopin ehdin tuntea vuosia, enkä ihmettele että heidän kaikki lapsensa on jotenkin rajoittuneita rakkauden tunteen näyttämisessä. Anoppi sanoi todella ilkeästi välillä, ja samoin mieheni sanoo joskus riidan aikana. Mies sanoo että on tämän huonon tavan oppinut äidiltään että sanoo pahasti riidan tuoksinassa mutta ei oikeasti tarkoita sitä. Minä taas en koskaan sano mitään mitä en tarkoita.

Minä olen nuorena opetellut sanomaan puolisolle rakastan, vaikka ei meilläkään kotona vanhemmat sitä koskaan ääneen sanoneet, mutta tiedän että he rakastavat, toisiaan ja meitä lapsia, ja me lapset heitä ja toisiamme. Ei tarvitse ääneen sanoa. 

Mieheni soisin joskus sanovan sen minulle ääneen, ja ensimmäiset 8 vuotta sanoin sen hänelle joka päivä että hän "tottuisi" siihen ja alkaisi itsekin sanoa muutakin kuin samoin. Mutta koska mies ei tottunut, olen itsekin sanonut yhä harvemmin ja kun seksiäkin on yhä harvemmin niin en edes muista montako kuukautta siitä on kun miehelle sanoin niin. Ja mitä pidempi aika kuluu, sitä vaikeampi itsellekin on se ääneen sanoa.

Otin asian puheeksi miehelle mutta oli sanaton sen jälkeen. Taas meni itkuksi kun rakkautta en verbaalisesti kuule vaikka kuinka toivoisi. Ei toista pakottaakaan kuulu sanomaan mitä ei huvita. Mutta mies koittaa piristää omalla tavallaan kun ehdotti elokuvaa suoratoistopalvelusta illan päätteeksi

-ap

Kyllä tuntuu aika kriipyltä, jos sanot että rakastat sitä, ja vastauksena:.................hiljaisuus.

Myös hiljaisuus on viesti. Ja ei sano yhtään sanaa, kun otat asian puheeksi?

Onko hän jotenkin vammainen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu aika kriipyltä, jos sanot että rakastat sitä, ja vastauksena:.................hiljaisuus.

Myös hiljaisuus on viesti. Ja ei sano yhtään sanaa, kun otat asian puheeksi?

Onko hän jotenkin vammainen?

Ei ole vammainen. Sanoin hänelle että rakastan häntä vaikkei hän sitä minulle juurikaan sano vaikka toivoisin ja että rakastan häntä vaikka samaa harvemmin kuulee häneltä aloitteena. Vaikutti mietteliäältä. En varmaan tarpeeksi rautalangasta toivetta esittänyt ja siksi ihmettelee miksi olen itkenyt

-ap

Mun mies lopetti sanomasta. Sittenpä kävikin ilmi, että näin koska ei tuntenut enää rakastavansa. Tunteet kuoli. Kohta olen onnistunut tukahduttamaan omatkin tunteeni. Ei tämä tule montaa vuotta enää kestämään. Mutta näillä mennään nyt.

Ei onneksi. En kestä mitään lemmenlurituksia.