Olen niin kateellinen kaikille nuorille kauniille hyvävartaloisille naisille että se tuhoaa elämänlaatuni

sopiva lääkitys auttaa vähentämään neuroottisia ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtapirkko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin outoa, että näissä keskusteluissa lääkkeeksi tarjotaan aina laihduttamista. Eivät kaikki rumavartaloiset ole lihavia tai kaikki lihavat rumavartaloisia. Vartalon rumuudessa tai kauneudessa on kyse luuston rakenteesta, mittasuhteista ja siitä miten rasva jakautuu, ei suoranaisesti painosta. Miten tätä on niin vaikea tajuta? Itsenkin olen aina ollut hoikka tai normaalipainoinen ja silti vartaloni on erittäin ruma, eikä siitä kaunista saa, vaikka miten laihduttaisin tai kuntoilisin, koska mittasuhteet on keturallaan ja kunnollisia rintoja ei ole.

Tämä. Olen niin kateellinen naisille, joilla on kauniin muotoinen takapuoli ja lantion kaari. Itse olen tasapaksu pötkylä eikä laihduttaminen tekisi tästä ruhosta yhtään parempaa, ehkä jopa päin vastoin..

Jos ylipaino ei ole ongelma niin hoikkaan varteen saa kyllä muotoa salitreenillä, kokemusta on. Itse olen ollut tasapaksu myös mutta saanut lantion kaartumaan ahkeralla kyykkäämisellä ja maastavedoilla. Plus Vielä muuta painoharjoittelua niin Tuloksena on tullut sopusuhtainen vartalo. Pitää vaan jaksaa töitä sen eteen.

Todella lattanaan laatikkoperseeseen treenikään ei auta. Sitä paitsi onko mielestäsi järkevää muokata koko elämäntapa sen takia että pystyisi elämään kropassaan? Edellytän toki itsekin itseltäni korkeintaan 19 painoindeksiä mutta sen ylläpito on helpompaa kuin bodarin elämäntapa. Ap

Ihan varmasti saa vähintään jonkinlaista muotoa. Ei tarvitse elää bodarin elämää. Kolme pakaratreeniä viikossa salilla ja riittävästi proteiinia, niin jotain muutoksia varmasti tulee parissa vuodessa.

Kyllä sen muutoksen huomaa jo parissa kuukaudessa. Treenamaton lihas ottaa muotoa hyvin nopeasti. Kaksi kertaa viikossakin riittää aivan hyvin. Yhtenä päivänä esim. maastaveto + oheistreenit ja toisena takakyykky + oheistreenit. Ei tarvitse olla kuin puoli tuntia per kerta salilla.

Se on vain inhimillistä että sellainen täydellisyys aiheuttaa wow-efektin, "Onpa kaunis, voi miten täydelliset pyöreät linjat, upeat hiukset, on varmasti helppoa kun ei tarvitse murehtia ulkonäköä ja ihmiset on aina iloisia hänet nähdessään. Hän saa varmasti ihanaa seksiä, saa olla nainen parisuhteissaan, hän elää täyttä elämää eikä hän häpeä mitään. Kaikki vaatteet näyttää hyvältä hänen päällään" jne. Kiinnitä huomiota siihen tunteeseen, jonka saat katsellessasi noita kuvia. Jos on sama kuin minulla niin siihen kauneuteen tekee oikein mieli sukeltaa, se on niin täydellistä ja kiehtovaa.

Sitten sen jälkeen kun kipittää peilin ääreen katsomaan omaa epätäydellistä ruotoaan niin voi luoja mikä mentaalidroppi! Pahempi kuin muistinkaan. Miten kehtaan liikkua ihmisten ilmoilla? Yhdellekään miehelle tämä ei voi olla ensimmäinen valinta. Saan korkeintaan miehen joka tyytyy minuun. En voi olla kunnolla nainen kun en ole kaunis.

Se on addiktio, josta ensin tulee hyvä olo, sitten todella paha olo. Ainut ratkaisu on lopettaa addiktiota aiheuttavan "aineen" nauttiminen. Eli ei pidä katsella niitä kauniita kuvia. Ollenkaan. Voin kertoa kokemuksesta että se toimii.

Sen sijaan kannattaa viettää aikaa peilin edessä alasti ja lempeästi katsoa millainen se oma keho todellisuudessa on. Vähän nöyrtyä, hyväksyä todellisuus. Tehdä oman, epätäydellisen kehon kanssa sopimus että eiköhän me tästä elämästä yhdessä selvitä ja jopa nautita siitä. Alkaa kuunnella omaa kehoa, että mikä sille tekee hyvää ja mikä on sen oikea tarkoitus. Voi vaikka löytää syvemmän, merkityksellisemmän ja tyydyttävämmän tavan elää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten aloita jotain säännöllistä treeniä että saat kadehdittavan vartalon? Tee jotain asialle äläkä ruikuta.

Jumaliste olen treenannut vuosia säännöllisesti. Sillä ei oikeasti hyvää vartaloa saa. Treeni ei esim. muuta rintojen muotoa eikä persettäkään hyväksi, vaikka vähän paremmaksi muuttaisikin. Eikä tässä ole kyse todellakaan vain vartalosta, vaan myös naamasta. Se että yrittäisin edelleen epätoivoisesti muuttaa itseäni ei ole ratkaisu. Itseni hyväksyminen tällaisena olisi ja se taitaa onnistua parhaiten erakoitumalla, minimoimisella kaikki mahdolliset ihmiskontaktit. Ap

Sinulla kun on se bmi 19 pakkomielle, niin olen varma, että söit aivan liian vähän. Nousivatko treenipainot kymmenillä kiloilla tuossa vuosien aikana? Jos eivät, niin söit liian vähän.

Krooninen kateus on peräisin ihmisen varhaisesta kehitysvaiheesta, joten siihen ei auta mikään muu kuin terapia, jos sekään. Kyse on laajasti siitä, ettei arvosta itseään tai elämäänsä. Pahimmillaan kyse on persoonallisuushäiriöstä, jolloin toisen hyvä halutaan mitätöidä ja tuhota. Se tapahtuu puolustusmekanismien kautta eli naamioidaan tarve tuhota toisen hyvä johonkin hyväksyttävään valeasuun kuten siihen, että tarkoitukseni on vain auttaa sinua tai että oikeasti haluankin olla xyz, koska sinun abc on pelkkää paskaa. Asiasisältö voi siis noissa olla mikä tahansa.

Aivan äskettäin törmäsin tähän, kun eräs ihminen moitti pitkissä parisuhteissa eläviä naisia naisiksi, jotka ovat kadottaneet "elämänsä". Oma yksinäisyys ja kelpaamattomuuden tunne oli naamioitu itsenäisyydeksi, minkä kautta muiden hyvää päästiin mitätöimään. Inhimillistä, mutta naurettavaa - kateus usein on muiden silmin naurettavaa ja lapsellista. Kaikki kateus ei kuitenkaan vahingoita muita. Kateuden avulla ei kuitenkaan milloinkaan pysty käsittelemään asioita, joita pitäisi käsitellä omassa itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen myös pistävää kateutta hyvävartaloisia ja kauniita naisia kohtaan. Ei yhtään helpota että niitä näkee TikTokissa ja kuinka äijät kuolaa niiden perään. Surullista on se että mitä nuorempia ovat, sen parempia... (Max. 20-vuotiaita)

Siksi treenaan itseäni hullun lailla ja syön terveellisesti että saan täydellisen vartalon. Tiedän, olen säälittävä. N36

Haluaisitko todella noiden aikuisten instamiesten huomiota? Ihmettelen syvästi.

Näin kerran erään puolitutun miehen kommentoivan tuntemansa lastensa ikäisen naisen kuvia ihailevasti ja pidin sitä niin nolona, että ihan karvat nousivat käsivarsista. Vaikka kaipa tuo on molemminpuolista, naiset esittelevät kuviaan ja toinen osapuoli sitten "kuolaa". Minusta tuo vain on todella kummallista touhua kaiken kaikkiaan. Odottaisin tuollaista käytöstä teini-ikäiseltä pojalta samanikäisille tytöille, mutta en aikuiselta mieheltä. Ehkä nuo miehet sitten ovat niitä "saalistajia", jotka yrittävät hyväksikäyttää jopa alaikäisiä?

Tunnen suurta kateutta naisesta joka on kaunis, älykäs ja vielä mukavakin... Jotenkin liian täydellistä ja se vaivaa minua.

Ani harva kauniiksi katsottavistakaan on tyytyväinen elämääsä: botoksit, silikonit, lävistykset, rasvaimut jne kiehtovat. Jos pää on tyhjä, vartalosta ei ehkä ole hyötyä menestykseen, ainakaan pysyvään. Hyvä koulutus, hyvä ammatti ja sitä kautta saatu itsekunnioitus on paras mielenterveyden tae. Myös avioliitto voi päättyä hetkessä. Omilla jaloillaan on pystyttävä seisomaan.

Aika monet kaunottaret ovat päihderiippuvaisia. Makea elämä on saatava vielä makeammaksi. Aitoja miehiä voi olla vaikea löytää, koska useat haluavat vain näyttelyesineen. Ainakin ne varakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttia paremmin auttaa säännöllinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio sekä muutenkin hyvät elämäntavat. Muutos on iso, mutta kannattaa, tsemppiä ap! T. 36v. joka ennen oli kateellinen, päätti muuttaa elämänsä ja on nyt hoikka, terve ja itseensä tyytyväinen

Hah! Ei mikään noista tuo minulle kroppaa, jota minulle ei ole geneettisesti suotu. Esim. vyötäröä, koska olen mallia pötkö kaikissa painoissa tai pyöreää peppua, vaikka treenaisin miten. Peppuun ei kerry yhtään rasvaa ja on mallia laatikko. Hartiat sen sijaan on leveät. En tunne itseäni naiselliseksi ollenkaan. Olen normaalipainoinen. Ja mikään ei myöskään tuo takaisin sitä vatsaa, jossa ei ole vauvoja ollut. Ei ole arpia, mutta nahka on ihan muhkuralla ja kylkiluu otti osumaa työntyen eteenpäin pysyvästi.

Yhteenkään näihin ei auta ruokavalio tai treeni.

Toinen, 44v.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain inhimillistä että sellainen täydellisyys aiheuttaa wow-efektin, "Onpa kaunis, voi miten täydelliset pyöreät linjat, upeat hiukset, on varmasti helppoa kun ei tarvitse murehtia ulkonäköä ja ihmiset on aina iloisia hänet nähdessään. Hän saa varmasti ihanaa seksiä, saa olla nainen parisuhteissaan, hän elää täyttä elämää eikä hän häpeä mitään. Kaikki vaatteet näyttää hyvältä hänen päällään" jne. Kiinnitä huomiota siihen tunteeseen, jonka saat katsellessasi noita kuvia. Jos on sama kuin minulla niin siihen kauneuteen tekee oikein mieli sukeltaa, se on niin täydellistä ja kiehtovaa.

Sitten sen jälkeen kun kipittää peilin ääreen katsomaan omaa epätäydellistä ruotoaan niin voi luoja mikä mentaalidroppi! Pahempi kuin muistinkaan. Miten kehtaan liikkua ihmisten ilmoilla? Yhdellekään miehelle tämä ei voi olla ensimmäinen valinta. Saan korkeintaan miehen joka tyytyy minuun. En voi olla kunnolla nainen kun en ole kaunis.

Se on addiktio, josta ensin tulee hyvä olo, sitten todella paha olo. Ainut ratkaisu on lopettaa addiktiota aiheuttavan "aineen" nauttiminen. Eli ei pidä katsella niitä kauniita kuvia. Ollenkaan. Voin kertoa kokemuksesta että se toimii.

Sen sijaan kannattaa viettää aikaa peilin edessä alasti ja lempeästi katsoa millainen se oma keho todellisuudessa on. Vähän nöyrtyä, hyväksyä todellisuus. Tehdä oman, epätäydellisen kehon kanssa sopimus että eiköhän me tästä elämästä yhdessä selvitä ja jopa nautita siitä. Alkaa kuunnella omaa kehoa, että mikä sille tekee hyvää ja mikä on sen oikea tarkoitus. Voi vaikka löytää syvemmän, merkityksellisemmän ja tyydyttävämmän tavan elää :)

Tuolla livenä mä niitä näen, kun en voi oikein silmät kiinnikään kulkea. Ja mies mulla on. Ja usein mietin, että vaivaako häntå mun kropan rumuus. Haaveileeko naisesta, jolla on kauniit rinnat ja ihana peppu. Mutta tyytyy muhun, kun ei ihan tuon vuoksi viitsi enää tällä kypsemmällå iällä vaihtaa.

N44

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttia paremmin auttaa säännöllinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio sekä muutenkin hyvät elämäntavat. Muutos on iso, mutta kannattaa, tsemppiä ap! T. 36v. joka ennen oli kateellinen, päätti muuttaa elämänsä ja on nyt hoikka, terve ja itseensä tyytyväinen

Olen eri mieltä. Se on nimenomaan vahingollinen ajatusmalli, että ainoastaan sen tietyn ulkoisen muutoksen uskotaan olevan ratkaisu ja poistavan kaikki kielteiset tunteet. On tärkeä syvemmällä tasolla tunnistaa mistä kielteiset ajatukset kumpuaa ja käsitellä niitä.

Usein myös sen aidon itsemyötätunnon ja hyväksynnän kautta alkaa kohdella itseään arvokkaammin mikä heijastuu myös terveellisiin elämäntapoihin.

Minusta on lähes järkyttävää, miten kapeasti ongelmat ja niiden ratkaisut nähdään.

On ihan kamalaa aivopesua esittää, että hoikkuus johtaa automaattisesti iloon ja onneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtapirkko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin outoa, että näissä keskusteluissa lääkkeeksi tarjotaan aina laihduttamista. Eivät kaikki rumavartaloiset ole lihavia tai kaikki lihavat rumavartaloisia. Vartalon rumuudessa tai kauneudessa on kyse luuston rakenteesta, mittasuhteista ja siitä miten rasva jakautuu, ei suoranaisesti painosta. Miten tätä on niin vaikea tajuta? Itsenkin olen aina ollut hoikka tai normaalipainoinen ja silti vartaloni on erittäin ruma, eikä siitä kaunista saa, vaikka miten laihduttaisin tai kuntoilisin, koska mittasuhteet on keturallaan ja kunnollisia rintoja ei ole.

Tämä. Olen niin kateellinen naisille, joilla on kauniin muotoinen takapuoli ja lantion kaari. Itse olen tasapaksu pötkylä eikä laihduttaminen tekisi tästä ruhosta yhtään parempaa, ehkä jopa päin vastoin..

Jos ylipaino ei ole ongelma niin hoikkaan varteen saa kyllä muotoa salitreenillä, kokemusta on. Itse olen ollut tasapaksu myös mutta saanut lantion kaartumaan ahkeralla kyykkäämisellä ja maastavedoilla. Plus Vielä muuta painoharjoittelua niin Tuloksena on tullut sopusuhtainen vartalo. Pitää vaan jaksaa töitä sen eteen.

Todella lattanaan laatikkoperseeseen treenikään ei auta. Sitä paitsi onko mielestäsi järkevää muokata koko elämäntapa sen takia että pystyisi elämään kropassaan? Edellytän toki itsekin itseltäni korkeintaan 19 painoindeksiä mutta sen ylläpito on helpompaa kuin bodarin elämäntapa. Ap

Ihan varmasti saa vähintään jonkinlaista muotoa. Ei tarvitse elää bodarin elämää. Kolme pakaratreeniä viikossa salilla ja riittävästi proteiinia, niin jotain muutoksia varmasti tulee parissa vuodessa.

Joo tiedän että tulee ”jotain muutosta”, olen käynyt vuosikausia säännöllisesti salilla ja saanut aikaan ”jotain muutosta”. Mutta HYVÄÄ persettä ei tule, jos geenit sotivat sitä vastaan.

Ap

Tämä. Ymmärrän tilanteesi täysin, vaikka nämä jotkut täällä kieltäytyvät ymmärtämästä.

On motivaation kannalta täysin eri tilanne yrittää treenata kolme kertaa viikossa 8 kropasta 9,5 kroppa, kuin 6 kropasta 7,5 . Tämäkään yksikertainen asia ei tunnu kaikille avautuvan.

En vaan tajua. Mitä sillä 9,5 kropalla sitten tekee? On joo jossain fitnessihmisten piireissä onnistuneempi ihminen, mutta piirejä on monenlaisia. Kuulostaa vaan niin kammottavan tylsältä!

Totuus on, että ei ap olisi loppujen lopuksi sen onnellisempi 9,5 kropallakaan, kaikki lähtee korvien välistä. Sellainen ihminen joka hyväksyy itsensä ja on armollinen itseään ja muita kohtaan on ns. kaunis.

Miksi ei olisi? Jos oma peilikuva hymyilyttäisi? Näkisi himon miehensä katseessa ja kuulisi kehuja. Ilahtuisi miten kaikki ihanat vaatteet näyttää hyvältä päällä?

Ja miksi pitäisi valehdella itselleen? Itse olen ainakin realisti, enkä leiki että jokin torttukasa on aivan ihastuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä mikä tuohon auttaisi. Minulla on sama vaiva, tosin en ole kateellinen kenellekään iästä tai nuoruudesta, kaikki vanhenevat, mutta kauneudesta ja naisellisuudesta kyllä. Terapeuteilla ei oman kokemukseni mukaan ole tapana antaa neuvoja ja ainakin omalla kohdallani terapia jäi tältä osin hedelmättömäksi. Vaikka puhuimme paljon minun ulkonäöstäni ja rumuudestani ja siitä johtuvasta surusta ja henkisestä pahoinvoinnista, ei terapeutilla ollut asiaan oikeastaan mitään sanottavaa. Enkä itsekään keksi mitään ratkaisua tilanteeseen, voin vain sanoa, että otan osaa, tiedän tunteen.

No minkä viisasten kiven oletit terapeutilla olevan siihen, että koet olevasi epänaisellinen ja ruma ja  olet katkera kauniille naisille? Hän varmaan koetti sanoa, että ok voi surra tätä epäoikeudenmukaiseksi kokemaansa asiaa mutta sitten eteenpäin. Ihminen on muutakin kuin ulkonäkönsä. Loista ihmisyyden muilla alueilla.

Todennäköisesti keskityt ap ihan liikaa sellaisiin "vikoihin" kropassasi joita vain itse tuijotat maanisesti peilissä.

Olen vasta nyt nelikymppisenä alkanut miettiä, miksi hemmetissä olen aina hävennyt ja peitellyt itseäni. Objektiivisesti katsottuna vartaloni on aina ollut sellainen, mitä moni ehkä jopa kadehtisi. Hoikka, pieni vyötärö, suuret rinnat, pyöreä takapuoli. Mutta itse näin itsessäni aina vain lyhyet sääret ja lantiokuopat (vai mikä "hip dips" nyt onkaan suomeksi).

Häpesin suuria rintojanikin, en tajunnut miksi minun piti olla tällainen vaikka äitini oli superlaiha ja pitkäraajainen kuten ne 2000-luvun alun huippumallit joita itse teininä pidin jonain kauneuden ja tyylikkyyden huippuna. Ällösin sitä, että vartaloni mallin takia minun olisi muka pitänyt pukeutua kuin jokin seksipommi korostaakseni vartaloni hyviä puolia. Pukeuduin siis aina vain säkkeihin.

Sitten taas yksi laiha ja pitkä ystäväni olisi halunnut nuorena ottaa rintaimplantit.

En tiedä mikä tässä on. Juuri kukaan ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinullekin vielä jonain päivänä oikeitakin ongelmia tulee. Sitten sinua hävettää että soit tuollaiselle asialle ajatustakaan. Älä mene ainakaan ääneen sanomaan kenellekään joutavista ajatuksistasi

On minulla ollut monia muitakin ongelmia tässä. Mikä sinä luulet olevasi arvottamaan muiden kokemuksia ja ongelmia? Ja että upkonäkönikö lisäksi pitäisi hävetä vielä ajatuksianikin? Eiköhän tässä olla nyt yhden tabun äärellä josta todellakaan ei pitäisi vaieta. Hyvä sulle jos et koe kateutta kauniita kohtaan tai ylipäätään, mutta ymmärtämätön, tuomitseva ja vähän yksinkertainen taidat olla. Veikkaan ettet ainakaan omaa akateemista koulutusta. Olenko oikeassa? Ap

Korreloiko akateemisuus kateuden kanssa (muiden vartaloita kohtaan)?

-eri

Tuo oli tosi hämmentävää kun olin nuori ja kaunisvartaloinen. Jotkut (onneksi harvat!) tytöt ja naiset olivat niin kateellisia vartalostani.

En oikein ikinä tajunnut, että MISTÄ he olivat kateellisia. Heillä saattoi olla itsellä asiat oikein hyvin, paremmin kuin minulla, vientiä baareissa tai komea fiksu poikaystävä, mutta silti sen kateuden huomasi.

Kai he ajattelivat että elämä vain olisi parempaa tiimalasivartalon kanssa. Mutta sillä saa vain katseita, ei mitään muuta.

Voisiko sinulla olla bdd eli kehon dysmorfia? Sinulla voi olla se vaikka olisitkin ruma. Itsellä oli tämä ja minulla oli siis pakko mielle omasta ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti keskityt ap ihan liikaa sellaisiin "vikoihin" kropassasi joita vain itse tuijotat maanisesti peilissä.

Olen vasta nyt nelikymppisenä alkanut miettiä, miksi hemmetissä olen aina hävennyt ja peitellyt itseäni. Objektiivisesti katsottuna vartaloni on aina ollut sellainen, mitä moni ehkä jopa kadehtisi. Hoikka, pieni vyötärö, suuret rinnat, pyöreä takapuoli. Mutta itse näin itsessäni aina vain lyhyet sääret ja lantiokuopat (vai mikä "hip dips" nyt onkaan suomeksi).

Häpesin suuria rintojanikin, en tajunnut miksi minun piti olla tällainen vaikka äitini oli superlaiha ja pitkäraajainen kuten ne 2000-luvun alun huippumallit joita itse teininä pidin jonain kauneuden ja tyylikkyyden huippuna. Ällösin sitä, että vartaloni mallin takia minun olisi muka pitänyt pukeutua kuin jokin seksipommi korostaakseni vartaloni hyviä puolia. Pukeuduin siis aina vain säkkeihin.

Sitten taas yksi laiha ja pitkä ystäväni olisi halunnut nuorena ottaa rintaimplantit.

En tiedä mikä tässä on. Juuri kukaan ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on.

Sinun ongelmasi on jo määritelmällisesti ihan eri kuin AP:n. En usko että naisellisen vartalon omaavana voit edes kuvitella miltä tuntuu, kun sitä ei ole ja takapääin luullaan pitkähiuksiseksi mieheksi. AP:n vartaloa tuskin moni kadehtii (paitsi että on hoikka, mikä on itsessään jo tosi hienoa!), joten hänen pitää löytää se tasapaino ja henkinen hyvinvointi muualta kuin siitä, että muuten täydellisessä kropassa on joku pikkuvika niin kuin hip dips. Kaikissa tutkimuksissa kaikissa kulttuureissa tietty vyötärö-lantio-suhde on se, mitä pidetään kauniina eli sinulla on jo 95% kauneudesta kasassa, et voi ymmärtää.

Todennäköisesti keskityt ap ihan liikaa sellaisiin "vikoihin" kropassasi joita vain itse tuijotat maanisesti peilissä.

Olen vasta nyt nelikymppisenä alkanut miettiä, miksi hemmetissä olen aina hävennyt ja peitellyt itseäni. Objektiivisesti katsottuna vartaloni on aina ollut sellainen, mitä moni ehkä jopa kadehtisi. Hoikka, pieni vyötärö, suuret rinnat, pyöreä takapuoli. Mutta itse näin itsessäni aina vain lyhyet sääret ja lantiokuopat (vai mikä "hip dips" nyt onkaan suomeksi).

Häpesin suuria rintojanikin, en tajunnut miksi minun piti olla tällainen vaikka äitini oli superlaiha ja pitkäraajainen kuten ne 2000-luvun alun huippumallit joita itse teininä pidin jonain kauneuden ja tyylikkyyden huippuna. Ällösin sitä, että vartaloni mallin takia minun olisi muka pitänyt pukeutua kuin jokin seksipommi korostaakseni vartaloni hyviä puolia. Pukeuduin siis aina vain säkkeihin.

Sitten taas yksi laiha ja pitkä ystäväni olisi halunnut nuorena ottaa rintaimplantit.

En tiedä mikä tässä on. Juuri kukaan ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on.