Mikä piirre yhdistää niitä aina 2 jääviä miehiä?

Minulle ykkösmies on sellainen joka on miehekäs (ei mitään metroseksuelleja hipstereitä kiitos) mutta hyväkäytöksinen (olematta kuitenkaan lipevä) sekä tietenkin luotettava ja isämateriaalia. Sellainen on löytynyt.

Kakkosmiehiä ovat liian akkamaiset miehet ja liian rentut miehet.

Siis mistä ihmeestä kumpuaa se käsitys että naiset aina rakastuu renttuihin? Ehkä tietynlaiset naiset (kouluttamattomat, päihteisiin kallellaan olevat ja yksinkertaiset/hyväuskoiset), mutta ei kyllä ne ihan tavalliset naiset joilla on tasonsa mukaiset kriteerit miehen suhteen.

Jotkut naiset vain haluavat olla neitoja pulassa eli saada nyrkistä päivästä toiseen. Sellainen ei herätä sympatiaa kun samaan tilanteeseen hakeutuu se sama nainen kerta toisensa jälkeen.

Mullekaan ei tule mieleen yhtään modernia satua/elokuvaa, jossa selkeästi olisi se asetelma kiltti/vastuuntuntoinen mies dumpataan jonkun häikäilemättömän tieltä. Keksiikö kukaan? Ja ei niissä klassisissa prinsessasaduissakaan ole tätä asetelmaa, niissähän on aina vaan se 1 äijä joka pelastaa naisen milloin miltäkin.

Esim. Bridget Jonesissa "voittaa" kiltti Darcy alfauros Cleaverin

Englantilaisessa potilaassa Colin Firthin petetty aviomies on aika dominoiva ja aggressiivinen, kreivi (Fiennes) taas ei erityisen "alfa" vaan kiltti.

Notting Hillissa Hugh Grantin hahmo, johon Julia Roberts rakastuu, on hermostunut ja epävarma (tosin en muista oliko siinä mitään kilpailuasetelmaa).

Tosielämästä jokainen voi tietenkin väittää mtä tahansa omien kokemustensa perusteella, mutta mikä sitten on totuus..

Naisten ihannemies tuntuu todella olevan joku sellainen, joka ”tietää, mitä haluaa”. Oikeasti hyvinkin vinksahtanut ”miesihanne”=narsisti. Joka siis ”vie, eikä vikise”.

Moinen on todellisuudelle hyvin vierasta, ei loppupeleissä pärjää yhtään missään. Esim. minä olen esimiesasemassa oleva johtaja ja mies ja noudatan hyvinkin demokraattista hallintotappaa. En siis usko tietäväni kaikkea. Ennen kaikkea uskon, että muillakin ihmisillä on ihan kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä. En ole siis se narsisti-mies, joka ikään kuin Mooses on saanut ”laintaulut” taivaasta ja näkee/uskoo vain sen. Niinpä kun pittää tehdä päätöksiä, niin kuuntelen laajasti monia eri tahoja, funtsaan ja pohdin ja vasta sitten sanon oman sanani. Näin päätöksistäni pakkaa tulemaan niin hyviä kuin ne reaalitodellisuudessa voivat olla. Priimaa pakkaa tulemaan…hihih! Mutta se alfa-uros ei todellakaan toimi näin.

Siviilissä olen yh-isä, joka taas – on demokraattinen kasvattaja. En ole kuin ex-vaimoni, jonka ainoa sanoma oli MINÄ, MINÄ, MINÄ haluan. Tälläinen on näennäisesti tehokas malli=kun on aina valitsemassa ensimmäisenä itse, niin käytettävissä oleva resurssi, esim. raha, päätyy omiin käsiin. Minä sen sijaan mietin tarkkaan, että mitä haluan, mitä pyydän muilta ja ”HALUAN”. Haluan vain rajallisesti ja jätän haluamisia myös lapsilleni=muillekin perheenjäsenille annan tillaa. Alfa-uros ei todella toimisi näin.

Alfa-uroksen sanoma on yleensä vain, että minä, minä, minä…koko maailman pitäisi pyöriä hänen mukaan. Narsismista saadaan tähän vielä tunnelataus, se ”miehinen voima”, joka antaa naiselle ”vahvan miehisen vaikutelman”. Moisella ”uhoilulla” ei kuitenkaan loppupeleissä pärjäillä, vaan todellisuuden faktat katoavat=hommat ei sujukaan siellä käytännössä.

Minun demokraattinen malli sen sijaan toimii kuin junan vessa=kuin myötätuuleen kuseskelisi. Esim. vuoden 2014 alusta kohoan hierarkiassa ylöspäin ja palkkanikin nousee. Kotirintamalla lapset ovat saaneet äidin narsistisista ylilyönneistä niin tarpeekseen, että eivät enää halua ollenkaan tavata äitiään. Siis sekä työ että kotirintama on voitettu ja suht ylivoimaiseen tyyliin.

Viime kädessä on siis kysymys VALINNASTA. Itse näen asian niin, että valinnat pitäisi parisuhteessa kyetä tekemään yhdessä järkevästi neuvotellen. Siis sillä tavalla, että parisuhteen (tai jos on perhe, niin perheen jäsenten) osapuolten intressit – mahdolisesti erilaiset – tulevat huomioiduksi.

Tässä tulee ristiriita naisten kanssa, ei ole halua/tai kykyä??? Tehdä niitä valintoja. Halutaan mielellään asettautua ikään kuin ”tarkkailuasemiin”, jossa se alfa-uros kantaa ”valinnat” valmiina pöytään ja niitä sitten on lupa ruotia – vaikka täällä palstalla. Kykyä tai halua VASTUUNKANTOON ei ole. Näet valintojen kääntöpuoli on aina niistä seuraava vastuu. Alfa-uros narsismissaan sitten saa ”rauhassa kantaa” valintojen ikäviä seurauksia. Nainen ikään kuin tulee valmiiseen pöytään arvioimaan, että ”oliko tämä herkullista”. Nainen ei halua olla mukana valmistamassa sitä ”ateriaa”.

On hauska seurailla näiden alfa-urosten ja heistä viehättyneiden naisten välisiä suhteita. Siinä käydään ikään kuin taistelu siitä, kuka uskaltaa/kehtaa olla suhteessa se kusipää, joka eniten uskaltaa olla narsisti=itsekäs kusipää??? Ihan empiirisenä huomiona on, että yleensä se on perheessä mies, joka voittaa pelin, mutta nykypäivänä on ihan yhtä kusipäisiä naisiakin lisääntyvässä määrin (tämä on varmaan sitä tasa-arvoa). Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia tulee mukaan kuvioon, niin siinä kohtaan käydään se välienselvittely.

Mihinkään parisuhteisiin en uskalla ryhtyä naisten kanssa, kun sitä vastuunkantoa ja kykyä yhteiseen päätöksentekoon ei ole=naiset todellakin etsivät sitä alfa-urosta. Tämän voi kääntää niinkin, että näen naiset henkisesti alamittaisina kantamaan vastuuta valinnoista ja etenkin niiden seurauksista. En suostu suhteeseen, jossa mun täytyy valita kaikki ja toinen on sitten siinä ”ulkopuolisena arvioijana”.

Mulla jää (tai jäi) kakkoseksi lapsellinen ja epävarma mies, joka tulkitsi asioita eriskummallisesti omassa päässään. Kaikesta tuli aina henkilökohtaista. Asioita piti vatvoa mutta tavallinen arkipäivän kommunikointi ei onnistunut. Joka ikisessa asiassa oli muka toinen voittaja vaikka minä olisin vaan halunnut saada homman toimimaan yhdessä. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 13:26"]

Kunnollisia, omillaan pärjääviä, luotettavia, vastuun kantajia. Ei mitään asiaa naisten suosioon.

[/quote]

Hahhah. Exäni oli kännissä riehuva ja pihalle lasten liukumäkeen sammuva, minua sekä naisten, miesten että pariskuntien kanssa pettänyt, monen lapsen yh-äidin elätettävänä ilman tuloja elävä opintonsa sössinyt tapaus joka ei hoitanut edes omia asioitaan. Päätin erota ja otin lennosta tilalle miehen joka ei juuri ryyppää, kuntoilee ja elää terveellisesti, on vakityö esimiesasemassa, omistusasunto, osaa keskustella ja on fiksu ja henkevä, ikäistään kypsempi, uskollinen ja hellä ja huolehtiva minua kohtaan, sivistynyt ja käyttäytyy fiksusti.

Silti moni ihmettelee miksi vaihdoin kiltin miehen tuohon toiseen.

Mutta negatiivisilla huonoitsetuntoisilla narisijoilla ei ole asiaa naisten suosioon. Hyvä itsetunto on miehekästä ja seksikästä, ei ruikuti ruikuti en kelpaa kellekään narina. Juuri siksi ei kelpaa.

3030/32

Naisten ihannemies tuntuu todella olevan joku sellainen, joka ”tietää, mitä haluaa”. Oikeasti hyvinkin vinksahtanut ”miesihanne”=narsisti. Joka siis ”vie, eikä vikise”.

Moinen on todellisuudelle hyvin vierasta, ei loppupeleissä pärjää yhtään missään. Esim. minä olen esimiesasemassa oleva johtaja ja mies ja noudatan hyvinkin demokraattista hallintotappaa. En siis usko tietäväni kaikkea. Ennen kaikkea uskon, että muillakin ihmisillä on ihan kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä. En ole siis se narsisti-mies, joka ikään kuin Mooses on saanut ”laintaulut” taivaasta ja näkee/uskoo vain sen. Niinpä kun pittää tehdä päätöksiä, niin kuuntelen laajasti monia eri tahoja, funtsaan ja pohdin ja vasta sitten sanon oman sanani. Näin päätöksistäni pakkaa tulemaan niin hyviä kuin ne reaalitodellisuudessa voivat olla. Priimaa pakkaa tulemaan…hihih! Mutta se alfa-uros ei todellakaan toimi näin.

Siviilissä olen yh-isä, joka taas – on demokraattinen kasvattaja. En ole kuin ex-vaimoni, jonka ainoa sanoma oli MINÄ, MINÄ, MINÄ haluan. Tälläinen on näennäisesti tehokas malli=kun on aina valitsemassa ensimmäisenä itse, niin käytettävissä oleva resurssi, esim. raha, päätyy omiin käsiin. Minä sen sijaan mietin tarkkaan, että mitä haluan, mitä pyydän muilta ja ”HALUAN”. Haluan vain rajallisesti ja jätän haluamisia myös lapsilleni=muillekin perheenjäsenille annan tillaa. Alfa-uros ei todella toimisi näin.

Alfa-uroksen sanoma on yleensä vain, että minä, minä, minä…koko maailman pitäisi pyöriä hänen mukaan. Narsismista saadaan tähän vielä tunnelataus, se ”miehinen voima”, joka antaa naiselle ”vahvan miehisen vaikutelman”. Moisella ”uhoilulla” ei kuitenkaan loppupeleissä pärjäillä, vaan todellisuuden faktat katoavat=hommat ei sujukaan siellä käytännössä.

Minun demokraattinen malli sen sijaan toimii kuin junan vessa=kuin myötätuuleen kuseskelisi. Esim. vuoden 2014 alusta kohoan hierarkiassa ylöspäin ja palkkanikin nousee. Kotirintamalla lapset ovat saaneet äidin narsistisista ylilyönneistä niin tarpeekseen, että eivät enää halua ollenkaan tavata äitiään. Siis sekä työ että kotirintama on voitettu ja suht ylivoimaiseen tyyliin.

Viime kädessä on siis kysymys VALINNASTA. Itse näen asian niin, että valinnat pitäisi parisuhteessa kyetä tekemään yhdessä järkevästi neuvotellen. Siis sillä tavalla, että parisuhteen (tai jos on perhe, niin perheen jäsenten) osapuolten intressit – mahdolisesti erilaiset – tulevat huomioiduksi.

Tässä tulee ristiriita naisten kanssa, ei ole halua/tai kykyä??? Tehdä niitä valintoja. Halutaan mielellään asettautua ikään kuin ”tarkkailuasemiin”, jossa se alfa-uros kantaa ”valinnat” valmiina pöytään ja niitä sitten on lupa ruotia – vaikka täällä palstalla. Kykyä tai halua VASTUUNKANTOON ei ole. Näet valintojen kääntöpuoli on aina niistä seuraava vastuu. Alfa-uros narsismissaan sitten saa ”rauhassa kantaa” valintojen ikäviä seurauksia. Nainen ikään kuin tulee valmiiseen pöytään arvioimaan, että ”oliko tämä herkullista”. Nainen ei halua olla mukana valmistamassa sitä ”ateriaa”.

On hauska seurailla näiden alfa-urosten ja heistä viehättyneiden naisten välisiä suhteita. Siinä käydään ikään kuin taistelu siitä, kuka uskaltaa/kehtaa olla suhteessa se kusipää, joka eniten uskaltaa olla narsisti=itsekäs kusipää??? Ihan empiirisenä huomiona on, että yleensä se on perheessä mies, joka voittaa pelin, mutta nykypäivänä on ihan yhtä kusipäisiä naisiakin lisääntyvässä määrin (tämä on varmaan sitä tasa-arvoa). Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia tulee mukaan kuvioon, niin siinä kohtaan käydään se välienselvittely.

Mihinkään parisuhteisiin en uskalla ryhtyä naisten kanssa, kun sitä vastuunkantoa ja kykyä yhteiseen päätöksentekoon ei ole=naiset todellakin etsivät sitä alfa-urosta. Tämän voi kääntää niinkin, että näen naiset henkisesti alamittaisina kantamaan vastuuta valinnoista ja etenkin niiden seurauksista. En suostu suhteeseen, jossa mun täytyy valita kaikki ja toinen on sitten siinä ”ulkopuolisena arvioijana”.

vitsit mitä lässytystä!! kauhu ukko!!

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:21"]

Mullekaan ei tule mieleen yhtään modernia satua/elokuvaa, jossa selkeästi olisi se asetelma kiltti/vastuuntuntoinen mies dumpataan jonkun häikäilemättömän tieltä. Keksiikö kukaan? Ja ei niissä klassisissa prinsessasaduissakaan ole tätä asetelmaa, niissähän on aina vaan se 1 äijä joka pelastaa naisen milloin miltäkin.

[/quote]

cry baby mut se ei oo moderni kyllä

mä otan yleensä näitä kakkos miehiä. Ykkös miehet saa mut perääntyyn.

Selkeydeksi itsevarmuus ei ole narsismia. On hyvä tietää mitä haluaa koska kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä. Itsevarma ihminen voi myös ottaa toisen mielipiteet huomioon.

Nainen kaipaa itsevarmaa miestä jota hänen ei tarvitse kannatella. Moni varmasti erehtyy pitämään röyhkeyttä itsevarmuutena, mutta huomannee erehdyksensä. Moni nainen on myös itsetunnoton ja ei uskalla valita haluamaansa vaan tyytyy siihen renttuu.

Toisaalta usein ei saa haluamaansa.

Sinnikäs mies saa naisia sillä eivät naiset halua käydä hakemasta kotoa taikka sieltä nurkasta sitä "kilttiä" miestä.

Mikä piirre: Saamattomuus! Aloitekyvytön mies ei edes yritä. Ne jää kakkosiäksi. Tuttavapiirissäni on muutamia hyvän oloisia miehiä jotka hoitavat työnsä, mutta ovat naisrintamalla pelkureita, eivät tee aloitteita. Kerran erehdyin itse olemaan aloitteellinen tälläiseen muuten asiansa hoitavaan mieheen, joka oli tunne asioissa ihan perässä vedettävä. Sen suhteen jälkeen olen aina karttanut kyseisen oloisia miehiä. kun ekan aloitteen tein jouduin aina jatkossakin tekemään aloitteita. Eivät uskalla olla naisen lähellä, hyvinä eikä huonoina aikoina.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 17:18"]

Mikä piirre: Saamattomuus! Aloitekyvytön mies ei edes yritä. Ne jää kakkosiäksi. Tuttavapiirissäni on muutamia hyvän oloisia miehiä jotka hoitavat työnsä, mutta ovat naisrintamalla pelkureita, eivät tee aloitteita. Kerran erehdyin itse olemaan aloitteellinen tälläiseen muuten asiansa hoitavaan mieheen, joka oli tunne asioissa ihan perässä vedettävä. Sen suhteen jälkeen olen aina karttanut kyseisen oloisia miehiä. kun ekan aloitteen tein jouduin aina jatkossakin tekemään aloitteita. Eivät uskalla olla naisen lähellä, hyvinä eikä huonoina aikoina.

[/quote]

Itse en miehenä viitsi tehdä "aloitetta", kun turpiin tulee kuitenkin. Kun ei ole sitä vankilakokemusta ja vastaavaa, joka naisen sytyttää. Parempi pärjäillä yksinään.

aika moni vastaaja on ollut jo tätä mieltä. Jos mies ei uskalla laittaa itseänsä likoon siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä se vaikutus siihen naiseen, niin silloin naisesta tuntuu, että on vain varalla oleva. Muutaman ensitreffin jälkeen kun mies on sanonut, että soittelehan, on mieleni tehnyt sanoa, että jos et edes viitti soittaa mulle, niin et oo tarpeeksi kiinnostunut. Eli jäivät minulta kokeilematta nämä suhteet. Olivatko ykkösiä, joille on tarjontaa liikaakin, ettei tarvitse vaivautua vai kakkosia, jotka eivät vaan viitsineet kun kuitenkin jäävät ilman. Ehkä joudun deittailemaan sitten vielä jotain kolmostyyppiä, joka yrittää edes olla ykkönen.

Kakkos miehet on pelkureita, ei ota riskiä ja äärettömän riittämättömyyden tunteiden vankeja. Ei voi voittaa, jos ei ota riskejä, tietty jos ei ole itseluottamusta sen vertaa että sitä voisi riskeerata niin jääköön sitten ikuiseksi kakkosmieheksi.