Miksi minun on niin vaikeaa antaa pakit?

Ymmärrän hyvin, kun lukee näiden pakit saaneiden huoritteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, kun lukee näiden pakit saaneiden huoritteluja. 

Minäkin tiedän omasta kokemuksesta, millaisia asiattomuuksia voi joutua pakit annettuaan kuulemaan. Ei ole aina kivaa tekstiä. Siitä huolimatta minusta menee jo aika rankasti yli, jos todella menee ihan treffeille asti niiden ihmisten kanssa, jotka eivät missään vaiheessa ole kiinnostaneet, ja sopii aina vaan uusia ja uusia tapaamisia, vakuutellen että edelleen kiinnostaa. Tuossa ei paljoa sitä toista ihmistä ja hänen aikaansa kunnioiteta. Minusta huomattavasti parempi vaihtoehto olisi vaikka kylmän viileästi lopettaa viestittely, olla vaan vastaamatta enää. Kyllä tuosta tyhmempikin ennemmin tai myöhemmin tajuaa, että kiinnostusta ei ole. Tietysti paras tapa olisi sanoa heti suoraan, mutta jos ei ole kanttia, myös yhteydenpidon lopettaminen on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on nämä ihmiset (minun tapauksessa mies), jotka eivät usko, jos sanoo, ettei halua tapailla ketään. Jäävät vaan roikkumaan, heille pitää vääntää asia rautalangasta useamman kerran. Sitten kun lopulta uskovat, suuttuvat. Millaisia olisivat olleetkaan parisuhteessa, en jaksa edes ajatella.

Mietin jälkikäteen, olinko jotenkin epäselvä sanoissani, mutta löysin vanhan, lähettämäni viestin, jossa kirjoitin: "Kuten olen ennenkin sanonut, en halua kaveruutta kummempaa". Miten tuon lauseen voi ymmärtää väärin? Täysi vonkaaminen oli päällä tuon viestin jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on nämä ihmiset (minun tapauksessa mies), jotka eivät usko, jos sanoo, ettei halua tapailla ketään. Jäävät vaan roikkumaan, heille pitää vääntää asia rautalangasta useamman kerran. Sitten kun lopulta uskovat, suuttuvat. Millaisia olisivat olleetkaan parisuhteessa, en jaksa edes ajatella.

Mietin jälkikäteen, olinko jotenkin epäselvä sanoissani, mutta löysin vanhan, lähettämäni viestin, jossa kirjoitin: "Kuten olen ennenkin sanonut, en halua kaveruutta kummempaa". Miten tuon lauseen voi ymmärtää väärin? Täysi vonkaaminen oli päällä tuon viestin jälkeenkin.

Kyllä tuo on niin selvästi ilmaistu, että ilmeisesti ei vaan halunnut ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffailet varmaan pelkästään klassisia herrasmiehiä, jotka maksavat sinulle kaiken. Et ole kiinnostunut heistä, mutta raha kelpaa pari kuukautta.

Idiootti... maksan aina treffeillä oman osuuden enkä siipeile kenenkään kustannuksella. En myöskään anna seksiä tai suudelmia kenellekään, annan vasta parisuhteessa. Ap

Jotkut (miehet) tekevät tuota samaa mutta niin, että seksiä on mukana. Vakuuttelevat naiselle että kiinnostaa, sillä voihan siltä saada kuitenkin seksiä.

Onko sinulla tällaista ongelmaa muussakin elämässä? Eli yrität miellyttää muita kaikin keinoin ja laitat heidän tarpeensa omiesi edelle? Et koskaan saa sanottua omaa mielipidettä, jos se poikkeaa jotenkin muista? Kuulostaa ihan kiltin tytön syndroomalta, josta olen itsekin vähän kärsinyt. Sellaiseksi kasvaa jos vanhemmat ovat ankaria ja kontrolloivia eivätkä salli lapselta mitään virheitä. Esimerkiksi jos sain kokeista huonoja nuneroita tai jos sanoin lapsena äidilleni "ei" ihan mihin tahansa pikkuasiaan, siitä seurasi raivoamista tai jopa korvapuusteja. Opin, että minulla ei ole omaa tahtoa ja minun tehtäväni on olla hiljaa ja hoitaa kaikki asiat moitteettomasti. Tästä on pitänyt aktiivisesti opetella pois aikuisena juuri siksi, etten mm. kehdannut sanoa miehillekään "ei".

Jalkojen välissä kihelmöi kummallisesti?

Opettele yksi selkeä lause. Ei pakkien antaminen ole mikään törkeä ele. Sen voi tehdä ihan ystävällisesti. Sitä paitsi eiköhän nuo miehet ole joskus saaneet pakit. Deittailu on aika arkista nykyään.