Kaikki synnit -sarja

Ai että Suomessa krp:n tutkija alkaa syrjäisessä pikkukylässä ensi töikseen iskeä paikallisia karaokebaarissa, tietoisena siitä että piirit ovat todella pienet. Suomalaisissa sarjoissa ontuu useimmiten käsikirjoitus. Ensimmäinen osa oli niin epäuskottava, etten tiedä kannattaako jatkaa. Ja miksi suomalaiset näyttelijät eivät osaa puhua niin että sen kuulee? Sama on teatterissakin, vain vanhempien näyttelijöiden puheesta saa selvää. Ihmettelen kovasti tämän sarjan saamaa ylistystä.

Voih, minusta taustamusiikki on liian kovalla repliikeistä ei saa selvää varsinkin vanhemman poliisin.

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa on usein se vika, ettei repliikeistä saa selvää. Musiikki on aina suhteettoman kovalla ja replikointi huolimatonta. Senpä vuoksi minä jätän ne yleensä katsomatta.

Kaikki mahdolliset kärjistetyt rumat vl-kliseet saatu ympättyä. En ole vl, en koskaan ollutkaan, mutta oululaisena tunnen heitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa on usein se vika, ettei repliikeistä saa selvää. Musiikki on aina suhteettoman kovalla ja replikointi huolimatonta. Senpä vuoksi minä jätän ne yleensä katsomatta.

Monta valitusta repliikeistä/äänenlaadusta tässäkin ketjussa. Valittajien tulee katsoa peiliin:

1. Olet liian tottunut suomeksi tekstitettyihin tv-ohjelmiin ja elokuviin. Kokeilepa ottaa tekstitys pois.

2. Paranna televisiosi/kotiteatterisi äänenlaatua. Olen katsonut 1. kauden kotiteatterissani ja 2. kauden elokuvateatterissa. Molemmissa ei mitään ongelmaa repliikeissä/äänessä, 5.1-äänijärjestelmässä, jossa puhe enimmäkseen etukeskikanavassa.

Vastaan kysymykseen, mitä lestadiolaiset itse mahtavat ajatella. 

Olen itse lestadiolainen, en kylläkään vanhoillislestadiolainen vaan esikoislestadiolainen. 

Tässä oli paljon tunnistettavia elementtejä. Juurikin tuo, että ulkopuolisten kanssa ei saisi veljeillä ja se, että kytätään toisten tekemisiä. Ollaan niin kasvettu siihen omaan pikkupiiriin sisälle, että ei tajuta kyseenalaistaa asioita. Sitä vaan pitää normaalina sitä, mihin on kasvanut.

Olen myös kokenut henk.koht. sen, että jos yrittää puuttua epäkohtiin (esim. perheväkivalta), niin itse saa turpaansa. Se vaan ohitetaan anteeksiannolla, vaikka tekijä ei edes tunnustaisi ja pyytäisi anteeksi. Esim. alkoholin käyttöä pidetään paljon pahempana syntyinä kuin oman vaimon ja lasten pieksemistä. Se on sairasta. Liikkeen sisällä on myös ihmisiä, jotka yrittävät puuttua näihin asioihin. Toisaalta, uskonyhteistö on kuin pieni yhteiskunta: siellä on kaikki täysin samat haasteet kuin yhteiskunnassa yleensä. On korruptiota, rikollisuutta ja pahuutta. Ei johonkin yhteisöön kuuluminen tee kenestäkään pyhää. Mutta se, että puolustellaan tekoja uskonnon varjolla ja jätetään ilmoittamatta rikoksista eteenpäin, on sairasta.

En tiedä, kuinka tarkkaan käsikirjoittajat olivat perehtyneet ns. ulkoisiin yksityiskohtiin, mutta ainakaan "meidän piireissä" ei pidetä hyväksyttävänä käyttää koruja ja kukaan mies ei käytä kravattia. Niitä pidetään turhana koreiluna. Naisilla täytyy olla hiukset aina kiinni. Nämä vähän häiritsi. Lisäksi artikulointi tervehdittäessä oli yliampuvaa. Ei kukaan sano "Jumalan terve" tuollaisella äänenpainolla. 

Idan rooliin oli helppo samastua. Sisaruksista täytyy huolehtia, kun ei vanhemmilla ole aikaa huolehtia kaikista lapsista. Ehkäisy on onneksi tullut jo tavallisemmaksi, vaikka sitä ei periaatteessa julkisesti hyväksytäkään. Esikoislestadiolaisuudessa ei pidetä hoitokokouksia eikä tuoda julkisesti esille toisten tekemisiä. Ripin merkitystä kyllä korostetaan ja kehotetaan käymään ripittäytymässä "omalle rippi-isälle" tai vanhemmalle kristitylle "veljelle tai sisarelle", ettei synnit jäisi omalletunnolle.

Paljon oli sellaisia fraaseja ja tuttuja sanontoja, joihin oli helppo samastua.

Yleisesti ottaen esitettiin koko lestadiolaisuus kovin synkkänä. En ole itse kokenut sitä näin synkkänä enkä usko, että kovin moni muukaan. On paljon perheitä, joissa on ihan hyvä lasten olla ja kasvaa. Pääosa porukasta on ihan peruskansalaisia eikä mitään sekopäitä. Mutta ainahan sekopäitä mahtuu joukkoon ja sen on surullista, jos eivät he joudu vastuuseen teoistaan. 

Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että kun kristinuskon perusperiaate on armollisuus ja se, että armo kuuluu syntisille, niin miksi niitä syntejä ei sitten tunnusteta? Mihin sitä armoa tarvii, jos on itse synnitön ja täydellinen. 

En koe samanhenkisyyttä lestadiolaisten kanssa, vaikka tavallaan kuulun liikkeeseen edelleen. Koen oloni ulkopuoliseksi.

Yllätyin positiivisesti. Mielestäni sarja kuvasi oikeastaan yleisestikin tietynlaista mielenhallintaa ja valtaa. Itkin monessa kohtaa. Jotkin kohdat tietysti olivat vähän yliampuvia.

Mistä Leena sai ketamiinin? Antiteisti mieskö myynyt sille? Ilmeisesti pisti lääkkeen kolkattuihin uhreihin.

Vierailija kirjoitti:

Ai että Suomessa krp:n tutkija alkaa syrjäisessä pikkukylässä ensi töikseen iskeä paikallisia karaokebaarissa, tietoisena siitä että piirit ovat todella pienet. Suomalaisissa sarjoissa ontuu useimmiten käsikirjoitus. Ensimmäinen osa oli niin epäuskottava, etten tiedä kannattaako jatkaa. Ja miksi suomalaiset näyttelijät eivät osaa puhua niin että sen kuulee? Sama on teatterissakin, vain vanhempien näyttelijöiden puheesta saa selvää. Ihmettelen kovasti tämän sarjan saamaa ylistystä.

Oli tosiaan kovin surkeasti kirjoitettu se naispoliisin rooli. Olevinaan niinkuin epäsovinnaista, mutta todella klisheistä. Että kun olet vähän menevämpi muija, niin olet auttamatta sitten huono äiti.

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa on usein se vika, ettei repliikeistä saa selvää. Musiikki on aina suhteettoman kovalla ja replikointi huolimatonta. Senpä vuoksi minä jätän ne yleensä katsomatta.

Monta valitusta repliikeistä/äänenlaadusta tässäkin ketjussa. Valittajien tulee katsoa peiliin:

1. Olet liian tottunut suomeksi tekstitettyihin tv-ohjelmiin ja elokuviin. Kokeilepa ottaa tekstitys pois.

2. Paranna televisiosi/kotiteatterisi äänenlaatua. Olen katsonut 1. kauden kotiteatterissani ja 2. kauden elokuvateatterissa. Molemmissa ei mitään ongelmaa repliikeissä/äänessä, 5.1-äänijärjestelmässä, jossa puhe enimmäkseen etukeskikanavassa.

Kotona ei ole kiva huudattaa samalla volyymilla kuin elokuvateatterissa.

Lestadiolaisuutta, aakeetalaakeeta ja panemista et tappamista. Jatkan katselua.

Yksijoukosta kirjoitti:

Vastaan kysymykseen, mitä lestadiolaiset itse mahtavat ajatella. 

Olen itse lestadiolainen, en kylläkään vanhoillislestadiolainen vaan esikoislestadiolainen. 

Tässä oli paljon tunnistettavia elementtejä. Juurikin tuo, että ulkopuolisten kanssa ei saisi veljeillä ja se, että kytätään toisten tekemisiä. Ollaan niin kasvettu siihen omaan pikkupiiriin sisälle, että ei tajuta kyseenalaistaa asioita. Sitä vaan pitää normaalina sitä, mihin on kasvanut.

Olen myös kokenut henk.koht. sen, että jos yrittää puuttua epäkohtiin (esim. perheväkivalta), niin itse saa turpaansa. Se vaan ohitetaan anteeksiannolla, vaikka tekijä ei edes tunnustaisi ja pyytäisi anteeksi. Esim. alkoholin käyttöä pidetään paljon pahempana syntyinä kuin oman vaimon ja lasten pieksemistä. Se on sairasta. Liikkeen sisällä on myös ihmisiä, jotka yrittävät puuttua näihin asioihin. Toisaalta, uskonyhteistö on kuin pieni yhteiskunta: siellä on kaikki täysin samat haasteet kuin yhteiskunnassa yleensä. On korruptiota, rikollisuutta ja pahuutta. Ei johonkin yhteisöön kuuluminen tee kenestäkään pyhää. Mutta se, että puolustellaan tekoja uskonnon varjolla ja jätetään ilmoittamatta rikoksista eteenpäin, on sairasta.

En tiedä, kuinka tarkkaan käsikirjoittajat olivat perehtyneet ns. ulkoisiin yksityiskohtiin, mutta ainakaan "meidän piireissä" ei pidetä hyväksyttävänä käyttää koruja ja kukaan mies ei käytä kravattia. Niitä pidetään turhana koreiluna. Naisilla täytyy olla hiukset aina kiinni. Nämä vähän häiritsi. Lisäksi artikulointi tervehdittäessä oli yliampuvaa. Ei kukaan sano "Jumalan terve" tuollaisella äänenpainolla. 

Idan rooliin oli helppo samastua. Sisaruksista täytyy huolehtia, kun ei vanhemmilla ole aikaa huolehtia kaikista lapsista. Ehkäisy on onneksi tullut jo tavallisemmaksi, vaikka sitä ei periaatteessa julkisesti hyväksytäkään. Esikoislestadiolaisuudessa ei pidetä hoitokokouksia eikä tuoda julkisesti esille toisten tekemisiä. Ripin merkitystä kyllä korostetaan ja kehotetaan käymään ripittäytymässä "omalle rippi-isälle" tai vanhemmalle kristitylle "veljelle tai sisarelle", ettei synnit jäisi omalletunnolle.

Paljon oli sellaisia fraaseja ja tuttuja sanontoja, joihin oli helppo samastua.

Yleisesti ottaen esitettiin koko lestadiolaisuus kovin synkkänä. En ole itse kokenut sitä näin synkkänä enkä usko, että kovin moni muukaan. On paljon perheitä, joissa on ihan hyvä lasten olla ja kasvaa. Pääosa porukasta on ihan peruskansalaisia eikä mitään sekopäitä. Mutta ainahan sekopäitä mahtuu joukkoon ja sen on surullista, jos eivät he joudu vastuuseen teoistaan. 

Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että kun kristinuskon perusperiaate on armollisuus ja se, että armo kuuluu syntisille, niin miksi niitä syntejä ei sitten tunnusteta? Mihin sitä armoa tarvii, jos on itse synnitön ja täydellinen. 

En koe samanhenkisyyttä lestadiolaisten kanssa, vaikka tavallaan kuulun liikkeeseen edelleen. Koen oloni ulkopuoliseksi.

Millaisella äänenpainolla sanotaan Jumalan terve oikein?

Katsoin eilen sarjan. Hyvä sarja oli pääpiirteittäin. Oli myös realistisia juonikuvioita eikä murhien tekijää arvannut heti joka on todella positiivista. Yllätyshän se kieltämättä oli. Ihan hyvät näyttelijäsuorituksetkin. Ainakin Kreeta Salminen oli osannut todella hyvin ottaa roolin omakseen. On joutunu opettelemaan murteen ja muut joka ei oo ihan helppoa. Mutta kieltämättä jäi auki myös kysymyksiä. Miten hän sai sen ketamiinin? Oliko varastanut sen sieltä eläinlääkäripaikasta vai hä?

Lisäksi voi miettiä että jaksaisiko oikeasti tollanen suht pienikokoinen nainen nostaa raavaita ukkoja sinne ylös? Niimpä. Mutta yksi parhaita suomalaisia sarjoja mitä on vähään aikaan ollut.

Kakkoskausi ei tietenkään tule olemaan niin hyvä. 

kakkoskausi oli ainakin yhtä hyvä kuin eka, loppu yllättävä onneksi, eikä ennalta selvillä.

Suomalaiset ei vieläkään ole oppineet tekemään tv-sarjoja ilman päälleliimattuja seksikohtauksia.

Kaikki synnit 1 ja 2 sarjat olivat molemmat täyttä sontaa. Miten joku voi kehua hyväksi? Noh, makunsa kullakin. Eka meni ok surkeana rikosjuttuna, jossa toistettiin ja jaakattiin yhtä ja samaa. Toinen oli jotain ihan muuta, ei mitään hyvää, ei musiikki ei alku eikä loppu eikä varsinkaan elokuvan aihe ja juoni. Yhtä mässäilyä ( murhaa, väkivaltaa, itsemurhaa, vajaamielisyyttä, naapurivihaa ja outoutta, huuhaauskontoa, pahaa poliisia, koulukiusaamista, viiltelyä, omaneduntavoittelua työyhteisössä, nuorten pahoinvointia, seksiä, pettämistä, synkkää mökkeilyä, juoruilua, tietosuojarikosta, avioliitto- ongelmaa, perheväkivaltaa jne? Mikä puuttuu? ) Sarjaan oli tungettu kaikki ja saatu Varjakka-kylä näyttämään kokonaan, synkältä pahuuden paikalta. Ei toimi noin, jos halutaan tehdä hyvä sarja ja vieläpä kuvattuna idyllisessä kylässä. Nyt sarjasta tuli lähinnä etova. En ole itse ry-läinen, mutta mieleen jäi miten sarjassa ( molemmissa) loukataan koko yhteisöä. Miksi? Saman tarinan olisi voinut kertoa ilman viittausta mihinkään uskontoryhmään tai jokaisen olisi voinut niistä malliksi ottaa. Pahuutta mahtuu sekä uskoviin että uskomattomiin. En kannata lestadiolaisuuden lapsia painostavaa tapaa puhua uskosta tai epäreiluudesta, jota edelleen tässä ryhmässä harrastetaan oman edun tavoittelemiseksi, mutta en myöskään pidä siitä, että tämä yhteisö on otettu aiheeksi tähän sarjaan. Parempi olisi sarja ollut ilman tätä lestadiolaisuusviittausta. En suosittele, pahamaku jäi.

Kakkoskausi josta kolme osaa jo katsottuna, vaikuttaa vielä paremmalta kuin edellinen. Ei ihan täydellinen mutta harvinaisen hyvä kotimaiseksi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki synnit 1 ja 2 sarjat olivat molemmat täyttä sontaa. Miten joku voi kehua hyväksi? Noh, makunsa kullakin. Eka meni ok surkeana rikosjuttuna, jossa toistettiin ja jaakattiin yhtä ja samaa. Toinen oli jotain ihan muuta, ei mitään hyvää, ei musiikki ei alku eikä loppu eikä varsinkaan elokuvan aihe ja juoni. Yhtä mässäilyä ( murhaa, väkivaltaa, itsemurhaa, vajaamielisyyttä, naapurivihaa ja outoutta, huuhaauskontoa, pahaa poliisia, koulukiusaamista, viiltelyä, omaneduntavoittelua työyhteisössä, nuorten pahoinvointia, seksiä, pettämistä, synkkää mökkeilyä, juoruilua, tietosuojarikosta, avioliitto- ongelmaa, perheväkivaltaa jne? Mikä puuttuu? ) Sarjaan oli tungettu kaikki ja saatu Varjakka-kylä näyttämään kokonaan, synkältä pahuuden paikalta. Ei toimi noin, jos halutaan tehdä hyvä sarja ja vieläpä kuvattuna idyllisessä kylässä. Nyt sarjasta tuli lähinnä etova. En ole itse ry-läinen, mutta mieleen jäi miten sarjassa ( molemmissa) loukataan koko yhteisöä. Miksi? Saman tarinan olisi voinut kertoa ilman viittausta mihinkään uskontoryhmään tai jokaisen olisi voinut niistä malliksi ottaa. Pahuutta mahtuu sekä uskoviin että uskomattomiin. En kannata lestadiolaisuuden lapsia painostavaa tapaa puhua uskosta tai epäreiluudesta, jota edelleen tässä ryhmässä harrastetaan oman edun tavoittelemiseksi, mutta en myöskään pidä siitä, että tämä yhteisö on otettu aiheeksi tähän sarjaan. Parempi olisi sarja ollut ilman tätä lestadiolaisuusviittausta. En suosittele, pahamaku jäi.

Taitaa lastenraiskaja tarinoida siellä nyt.

Tulin tänne kurkkaamaan, kärsiikö joku muukin sarjan äänentoistosta. En saa monien näyttelijöiden puheesta yhtään mitään selvää.

Ja löytyihän täältä samanlaisia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Häpeämätön nordicnoirimainen kliseekimppu koko tunnari. Replikoinnista ei saanut mitään selvää vaikka volumea nostaisi kuinka. Taas joku hullu sarjasilpoja jossain ahdasmielisessä lestayhteisössä, ei ollut kovin kiinnostava.

Outoa, olen puolikuuro ja sain kerrankin puheesta selvää.