Se on sit selvä peli äitini suhteen!

Kolmisen viikkoja sitten mulla oli täällä aloitus, jossa kerroin äitini olevan alkoholisti, jonka takia välimme olivat ihan poikki. Olen tehnyt lukuisia yrityksiä saada välimme kuntoon, mutta tuloksetta, aina hän vähättelee minua jostain ja saan pahan mielen. Kolmisen viikkoa sitten kirjotin hänelle kirjeen, jossa annoin viimeisen mahdollisuuden itselleni yrittää saada äiti itselleni takaisin ja mummo lapsilleni. Kerroin kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka paljon toivoin väliemme tulevan edes jonkinlaisiksi!

Nyt on kolme viikkoa kulunut ja täysi hiljaisuus, ei mitään reaktiota eikä vastausta! Ei siis mitään!

Luovutan, en jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan, en voi yksinään yrittää, kun toinen ei välitä! Vaikka hän itse ottaisi joskus yhteyttä, en enää jaksa, en toidellakaan enää anna hänen satuttaa minua enempää. Mä en voi tajuta kuinka äiti voi hylätä oman lapsensa!

Miten te muut joilla samanlainen tilanne, olette voineet " unohtaa" äitinne? Tämä tilanne kummiskin raastaa minut aivan hajalle.