Huom! Vm. -78 olevat. Millainen elämäntilanne teillä on?

Työtön, rahaton, lapseton ja yksinäinen. Vuokralla asun kerrostalossa. Lukion jälkeen meni monta vuotta haahuillessa, sitten suoritin puoliväkisin kulttuurialan amk-tutkinnon jolla en ole tehnyt mitään. Yksi vuosi elämästä katosi vakavan  masennuksen keskellä. Satunnaisesti olen saanut rahaa hanttihommista. Ois tää elämä voinut paremminkin mennä.

Kaksi lasta, 8v ja 5v. Yhdessä lasten isän kanssa olemme olleet 11v, naimisissa siitä 4v. 

Töissä, keskipalkkaisia ollaan. Omassa rivarissa asumme pääkaupunkiseudulla. (eli siis pankin)

Kaksi lasta, 8v ja 5v. Yhdessä lasten isän kanssa olemme olleet 11v, naimisissa siitä 4v. 

Töissä, keskipalkkaisia ollaan. Omassa rivarissa asumme pääkaupunkiseudulla. (eli siis pankin)

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 12:12"]

Niin.. Kiinnostaa tietää miten ikätovereiden elämä on mennyt?

Itselläni on mies ja lapsi 8 v. Elämä kuljettanut minut pääkaupunkiin, jossa asumme kaupungin vuokra-asunnossa.

Köyhiä ollaan kun en lukion jälkeen tiennyt mikä minusta tulee isona. Opiskelin kyllä mutta ala ei tuntunut omalta, tulin raskaaksi enkä valmistunut. Nyt tiedän oman alani, valmistuinkin juuri ja sain heti töitä. Ehkä vielä joskus toinen lapsi ja se oma asunto :)

[/quote]

Voi kuule... Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä. Tällä hetkellä asiat tosi seesteisesti, kolme lasta ja ihana mies, yhdessä ollaan oltu 11 vuotta. Kahdella perheenjäsenellä ADHD, mikä ottaa aika koville, varsinkin kun itse olen toinen niistä. 

Mulla on mahtava työpaikka, ja odotan sen suhteen elämältä tosi paljon jatkossakin. Ja nyt olen alkanut elää entistä enemmän pikkulapsiajan ja talonrakennuksen jälkeen.

Meilläkin on velkaa mahtavasti, mutta velan maksutahti helpottaa tosi paljon parin vuoden päästä, jolloin meille jää yli 500e kuussa enemmän käteen. Sitä odotellessa.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:40"]

Kysäisepä ovatko lapsesi onnellisia? Entä mies, kykenetkö vastaamaan omien lastesi kuluista asumis- ja ruokamenoissa vai käytätkö miestä hyväksesi?

Kyllä lapset ovat sanoneet olevansa onnellisia ja varmasti ovatkin. Mikseivät olisi, kun heillä on kaikilla elämä mallillaan ja saavat harrastaa mitä haluavat ja mekin vietämme lasten kanssa paljon aikaa. (uskon, että enemmän mitä keskiveroperheessä)

Meillä on ollut alusta asti yhteiset rahat ja avioliitossa ollaan. On selvä, että äitiyslomalla ollessani rahaa ei ole niin paljon kuin silloin kun olen töissä, mutta kyllä tässä toimeen tullaan. En kyllä mitenkään koe olevani mieheni elätettävänä. Surullista jos joku muu äitiyslomalla ollessaan näin kokee. Tosin tiedän, että kaikki eivät ole saaneet sovituksi miten raha-asiat hoidetaan ja rahasta riidellään. Meillä ei ole ikinä ollut rahasta riitaa. Myös niillä pareilla on varmasti hankalampaa, joilla on tiukasti omat rahat. Silloin voi tehdä tiukkaa jäädä äitiyslomalle.

[/quote]

Tottahan toki miehen kuuluu omansa elättää, mutta entä ne ylimääräiset rahareiät? Omaa tyhmyyttään jos niihin rahansa käyttää, mitäpä se minulle kuuluu.

Työtön maisteri .   Esitän edelleen köyhää, vaikka voitin lotossa tänä syksynä. Sievoisen summan. Papereita kysytty Alkossa viimeksi tänä syksynä. Ikä tammikuussa 36.

Niin, ja siitä voitostani ei tiedä, kuin pari luotettua....  

Työttömänä vielä sen ajan, että saan RAHA-ASIANI HOIDETTUA, heh! Positiiviset raha-asiani siis..

Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta ja se koira. Omistusasunto ostettiin 6 vuotta sitten. Naimisissa 2 vuotta ja yhdessä oltu vissiin 13 vuotta. Siitä erikoinen tilanne itselläni että olen ollut saman työnantajan palveluksessa viimeiset 9 vuotta ja mies omansa kohta 15 vuotta, taitaa olla harvinaista nykyään. Sain ylennyksen esimieheksi viimevuonna kun palasin töihin hoitovapaalta. Elämä on mukavaa ja vapaampaa kun lapset kasvaa. Tämä on hyvä ikä, en haluaisi olla yhtään nuorempi!

Minäkin ajattelen, että elämän paras vaihe taisi alkaa nyt. Lapset kasvavat (kouluikäinen ja päiväkotilainen), mies on pysynyt matkassa mukana ja olemme selvinneet pari kriisiä kuivin jaloin ja toisiamme kunnioittaen. On ystäviä, vanhemmat vielä hyvässä kunnossa. Työelämässä olen saavuttanut jonkinlaisen oman asema, kukaan ei enää tytöttele, mutta silti olen vielä nuori, jolla on paljon annettavaa ja näytettävää.

Juuri nyt rahaa on todella huonosti, mutta tämänkin asian pitäisi hitaasti korjaantua.  Urheilulle saisi jäädä enemmän aikaa. Välillä on niin kiire, että kaikkea ei vain pysty hoitmaan, laskuja jää maksamatta, pyykit koneeseen jne. Mutta stressinhallintakin aivan eri luokkaa kun nuorempana. Ihana ikä!

Vakituisesti töissä, kolmannessa vakituisessa hommassa. Kiva työ, kivat työkaverit ja riittävä palkka. Omakotitalo hankittu ja jo lainaakin lyhennetty muutama vuosi. 2 lasta ja koira. Elämä hymyilee!

up