Lue keskustelun säännöt.
Eroko ainoa vaihtoehto...? :( Pettynyt miehen arvomaailmaan ja aikatauluihin
16.11.2013 |
Johan tätä asiaa on vatvottukin vuosikausia. Nyt alan saamaan tarpeekseni.
Miehelle työ on aina ensimmäinen, kaikki määräytyy sen mukaan. Koko perhe-elämä on miehelle vain kuin joku työn valitettava sivujuonne joka ei tosin edes häiritse miehen työelämää, koska mies ei anna sen häiritä sitä. Arvomaailma on siis aivan kiero ja perseellään, ei sovellu perheelliselle henkilölle ollenkaan.
Jos perheellä tai yksityiselämän puolella olisi joku tärkeä sovittu meno, mies ei välitä siitä pätkääkään. Mies ei koskaan voi sanoa kenellekään EI, paitsi jatkuvasti kotonaan. Palaverit peruuntuvat ainoastaan silloin, kun miehen työkaveri, kollega tai joku muu neuvottelutaho ilmoittaa ettei ehdikään tulla paikalle. Mies ei ikinä peruuta mitään, ei vaikka minä makaisin raatona ruumishuoneella.
Eilinen on hyvä esimerkki: oli jo kauan aikaa sitten sovittu, että mies tulee perjantaina kerrankin (ensimmäistä kertaa koko vuonna!) kotiin jo klo 15 eräiden perhemenojen vuoksi. No, mitä tapahtuu. Minä odottelen lasten kanssa. Minuutit kuluvat. Soitan vihdoin miehelle 45 minuuttia sovitun ajan jälkeen. Ja siellähän se mies oli edelleen kirjoittamassa sähköposteja työpaikallaan 30 km:n päässä. Siis sähköposteja, jotka kaiken järjen mukaan voisi kirjoittaa paikasta riippumatta myös muualla kuin työpaikallaan.
Mitä tässä voi enää tehdä? Miehen mukaan hän ei ole taaskaan tehnyt mitään väärää... :(
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 10:10"]
Arvomaailma on siis aivan kiero ja perseellään, ei sovellu perheelliselle henkilölle ollenkaan.[/quote]Uskon, että miehen arvojärjestys aiheuttaa ongelmia kotona, mutta eihän se nyt mitenkään kiero ole! Aika moni ihmiskunnan saavutus olisi jäänyt tekemättä, jos miehet (ja mikseivät naisetkin) laittaisivat aina perheen etusijalle. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka kanavoivat kunnianhimonsa työhön ja toimivat näin koko yhteisön eivätkä vain oman perheensä parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työ saa olla koko elämä, kun on perheellinen. Et todellakaan vaadi mahdottomia. Eihän se ole lopulta kenenkään etu jos täyttää kaiken aikansa työnteolla, kukaan ei sellaista loputtomiin jaksa, terveys menee. Työnarkomaani voi olla todella raskas puoliso, hänen itsetuntonsa määrittelee työ ja muu on toisarvoista. Ei kannata liikaa joustaa, ei tuollainen tilanne helposti tule muuttumaan...katkeroidut ja väsyt, elämä valuu hukkaan.
Olin naimisissa vastaavanlaisen tyypin kanssa. Erohan siitä tuli, kun työ meni perheenkin edelle sitten kun sitä sukeutui. Asiasta oli keskusteltu, miehellä oli vielä huonopalkkainen työ ja teki silti vaikka mitä kaikkea turhaa ylimääräistä omalla ajallaan siellä.
Minulla on saman tyyppinen mies mutta koska huomasin sen jo seurusteluaikana niin lapsia on yksi. Minua ei haittaa vaikka työ on ykkönern niin se on minullekin. Jos ei töitä tee silloin kun on tarjolla kohta ei ole työtä. Mieheni työpaikkalla on tulos tai ulos linja.
Sä olet kyllä nipo. Et kai voi vaatia mieheltä, että tulee kotiin klo 15, vaikka ei ole mitään pakollista menoa. Sä et vissiinkään ole koskaan ollut töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli aiemmin tuollainen. On muuttunut iän myötä , nykyään jo arvostaa perhettään. Muutos tapahtui sen myötä , kun mies sairatui vakavasti ja joutui pohtimaan vähän elämäänsä . Nykyään katuu sitä, että ei esim. koskaan vienyt poikaa jääkiekkimatsia katsomaan , vaikka aina sitä suunnitteli. Nyt poika on 19v ja asuu jo omillaan eikä ole kiinnostunut lähtemään isän kanssa minnekään.
Minulla ei ole haikeutta kun ajattelen pikkulapsiaikaa , mutta mies usin ihmettelee minne se aika oikein meni. Luulen , että se johtuu juuri siitä, että minä olin 7v kotiäitinä 3 lapsen kanssa ja tällöin mies teki matkatöitä ja pitkää päivää kotimaassa ollessaankin . Koitin tuolloin ehdotella , että mies jäisi vaikka muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle tai edes pitäisi joskus kaikki lomapäivänsä kesällä , mutta ei tuo suostunut. Nykyään mies on alkanut kokata perheelle ja on paljon kotona. Lapset ovat 13-19-vuotiaita , joten olen kiitollinen siitä että mies nyt jaksaa noiden teinien kanssa ja itse olen nyt innolla uppoutunut työelämään.
Älä nyt ihmeessä eroa , koittakaa vielä. Asiat voivat muuttua.Olisiko sinulla yksinhuoltajana sitten helpompaa ?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 10:45"]
Älä nyt ihmeessä eroa , koittakaa vielä. Asiat voivat muuttua.Olisiko sinulla yksinhuoltajana sitten helpompaa ?
[/quote]
Tää on vain henkilökohtainen kokemus mutta kyllä! Yksinhuoltajana oli helpompaa. Ei tarvinnut edes yrittää luottaa toiseen ihmiseen kuin itseesä niin ei tarvinnut jatkuvasti pettyäkkään.
Mies kun lupaili tulevansa silloin tai tekevänsä lyhemmän päivän tuolloin tai tekevänsä jonkun auto/remppahomman sinä päivänä ja aina jätti lupaukset pitämättä ja syynä oli työ.
Itse viimeisillään raskaana vaihdoin ulkona renkaita autoon ja maalasin kotona lastenhuonetta ja kannoin kaupasta pinnasängyn jne jne..
Exmies on alkanut viettää aikaa lapsensa kanssa vasta kun erosimme. Vauvavuodesta hän ei tiedä eikä muista yhtään mitään muuta kuin sen minkä kuvista myöhemmin on nähnyt.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 10:45"]
Sä olet kyllä nipo. Et kai voi vaatia mieheltä, että tulee kotiin klo 15, vaikka ei ole mitään pakollista menoa. Sä et vissiinkään ole koskaan ollut töissä?
[/quote]
Ja sä et vissiinkään osaa lukea?????? Jos on perhemeno niin se on kyllä TÄRKEÄMPI kuin ne s-postit jotka voi kirjoittaa vaikka missä.....
Tapauksia tuntematta tuntuu kyllä aika ikävältä lukea näitä juttuja.
Osalla ihmisistä (myös naisista) ei ole juuri varaa valita. Töitä saattaa kasaantua joko työnantajan omaksuman linjan tai sitten ylitunnollisen luonteen takia. En lähtisi liiasta työnteosta kovinkaan vahvasti syyllistämään, se tuntuu mielestäni kohtuuttomalta. Usein tällainen työmyyrä kokee, että hän tekee työnsä mahdollisimman hyvin sen vuoksi, että yksinkertaisesti saa pidettyä perheensä kunnollisesti ja kunniallisesti leivässä.
Jos tosiaan asia on niin, että puoliso on niin etuoikeutetussa asemassa, että voi määrätä esim. suurelta osin omasta työtaakastaan (saamatta kenkää), kannattaa asia ottaa tietenkin puheeksi. Syyllistäminen ei kuitenkaan kannata, koska moni tekee hullun lailla töitä juuri siksi, että perheellä olisi turvattu elämä ja toimeentulo.