Syitä, miksi erosit fb:stä tai ig:stä
Mokasin elämässä tosi pahasti ja halusin kadota maan alle.
Kommentit (21)
Kymmenet kaveripyynnöt ja viestit tuntemattomilta mieshenkilöiltä (monet niistä vielä spämmivät ja lähes kaikilla tuntui olevan samat taka-ajatukset ellei tullut ihan suorilta esim. epäsopivaa kuvamateriaalia) alkoivat ahdistaa ja olisin kuitenkin halunnut käyttää Facebookia sen alkuperäiseen tarkoitukseen -eli hankkiakseni kontakteja ympäri maailmaa saadakseni selville mitä missäkin tällä hetkellä tapahtuu. Toimi muutaman vuoden ihan hyvin ja oli mukavaa kun oli kavereita mm. jenkeistä ja pysyi heidän avulla eri tavalla kärryillä jenkkien kuvioista, mutta nykyään nämä uudet kontaktit tuntuvat olevan lähinnä sen yhden asian perässä ja jos pyydät tuntematonta kaveriksi he varmaan olettavat sinusta samaa. Julkaisuja myös sensuroitiin ja poistettiin niin paljon trolleista puhumattakaan, että kunnolliset keskustelut kiinnostavista aiheista kävivät harvinaisiksi. Pelkkien tosielämän tuttujen selfieiden katseleminen ja elämän merkkipaaluista lukeminen ei sitten painanut vaakakupissa tarpeeksi, että olisin jaksanut jatkaa käyttöä.
Kyllästytti fb:ssä oleminen. En ole kiinnostunut osallistumaan sellaiseen höttöiseen kilvenkiillotukseen ja kuvaamaan kaikkea muiden nähtäville, vaan nautin elämästäni livenä. Asiaan saattaa liittyä se, että kuvaan jo paljon kaikenlaista materiaalia työni puolesta, enkä tosiaan jaksa sitä enää vapaa-ajalla. Lisäksi se on visuaalisesti epämiellyttävä ympäristö, ja minä olen tarkka siitä millaisissa ympäristöissä aikaani vietän. Myös Facebookin epämääräisyys ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen ja erityisesti naisvihamielisyys mietityttävät. Miksi hyvää hyvyyttäni antaisin tietojani tuollaiselle yritykselle?
Instagram-profiilin meinaan vielä joskus tehdä uudelleen, koska se on ympäristönä kivempi. Suunnittelen parhaillaan, mitä aihetta/aiheita siellä käsittelen ja julkaisen. Koko elämääni en sielläkään aio avata, vaan käyttö tulee olemaan tarkasti rajattua. Live-ystäväni saavat sitten muut kuulumiseni livenä, ja muiden ei tarvitse niitä saadakaan.
Somen idea oli alkuaikoina tosi ok, ihmiset kertoivat itsestään perusjuttuja yms kuulumisia.
Sitten tuli tää näyteikkuna/jetsethighligth meiniki, eikä siellä enään mitään aitoa ollutkaan.
Nyt 5:des vuosi kokonaan ilman somea ja ihan hemmetin jees, kiva käydä kahvilla kun on keskustelun aiheita ( ennen kaiken oli lukenut jo somesta ).
En ole koskaan ollutkaan somessa. Ei ole mitään tarvetta jakaa elämääni tutuille tai tuntemattomille. Kerron livenä mitä haluan jos haluan.
Stalkkerit alkoivat kyllästyttää, ahdistaa ja jopa ihan v*tuttaa. Pakon sanelemana siis poistin tilini.
Oon introvertti joten en ole koskaan edes liittynyt näihin sosiaalisiin verkkosivuihin.
Todella epäilyttävät tyypit kärkkyivät tiliäni ja laittoivat privaviestejäkin sekä pyrkivät kavereiksi tai ilmeisesti muutenkin kyttäilivät kuviani. Alkoi ahdistaa ja jopa pelottaa.
Liityin Facebookiin yhden kaverini houkuttelemana vuonna 2007. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun yksi puolituttu haukkui minut baarissa, kun en ollut hyväksynyt häntä kaverikseen.
Lisäksi tajusin, että kohta minulla on siellä kaverina sekä pomoni, että alaisiani ja sitten avaudun jostain kännipäissäni. Siitähän ei olisi hyvää seurannut. Niinpä suljin tilini ja päätin pysyä anonyyminä netissä.
En ole koskaan liitynyt kumpaankaan, enkä tule liittymäänkään. En näe moiselle perseilylle kerta kaikkiaan mitään rationaalista syytä.
Mä en jaksa valehdella että mua kiinnostaa. Menen facebookiin takaisin ainoastaan jos minua tarvitaan yhteen juttuun. Ja silloinkin vaan tekemään sen ja häivyn heti kun pääsen. Insta sen sijaan on hyödyllinen paikka missä voi opiskella ja seurata harrasteitaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Yksityisistä henkilöistä en ole kiinnostunut.
Tulin surulliseksi kun ei tykätty julkaisuista ja kun sinne kertoi asioita niin livenä ei enää voinut kertoa mitään koska "luin jo fb:stä"
Oon liian tunteellinen sinne.
Suosittelen ! kirjoitti:
Somen idea oli alkuaikoina tosi ok, ihmiset kertoivat itsestään perusjuttuja yms kuulumisia.
Sitten tuli tää näyteikkuna/jetsethighligth meiniki, eikä siellä enään mitään aitoa ollutkaan.
Nyt 5:des vuosi kokonaan ilman somea ja ihan hemmetin jees, kiva käydä kahvilla kun on keskustelun aiheita ( ennen kaiken oli lukenut jo somesta ).
Tämä. Tapasin kaverin parin vuoden jälkeen. Ei mitään kysyttävää eikä juteltavaa kun tiesin kaiken sen elämästä.
Liityin fb:hen sen alkuaikoina kavereiden painostuksesta. Ehkä kahdesti kävin tsekkaamassa tiliäni.
En tajunnut, että mun pitäisi olla joka päivä roikkumassa fb:ssä, tai että kaverit eivät enää soittaisi/viestittelisi/tulisi kylään.
Kolme viikkoa kuuntelin päänaukomista siitä, miten olen maailman huonoin fb- käyttäjä, poistin tilit ja etsin paremmat kaverit. Mitään en ole menettänyt.
Miten te pysytte kärryillä siitä mitä tapahtuu? Ite tiedän facen takia esmes että Raumalla on Anna Erikssonin M ja Amos Rexissä Egyptin loistoa. Ja muutkin keikat, hotellitarjoukset, politiikan mielipiteet yms. huomaan sieltä.
En tykännyt jakaa tietoja omasta elämästä ja olla kaikkien tavoitettavissa (etenkin exät), puhelinnumeronikin on ollut salainen melkein aina, eli n. 20v...
En vaan kertakaikkiaan koe mitään tarvetta olla netissä tietoineni.
Häirikkö joka levitti valheita, eikä jättänyt minua rauhaan.
Hanki ap itsetunto, jokainen mokailee. Elätkö itseäsi vai muita varten?
Vierailija kirjoitti:
Miten te pysytte kärryillä siitä mitä tapahtuu? Ite tiedän facen takia esmes että Raumalla on Anna Erikssonin M ja Amos Rexissä Egyptin loistoa. Ja muutkin keikat, hotellitarjoukset, politiikan mielipiteet yms. huomaan sieltä.
Olen kai sitä ikäluokkaa, joka on tottunut itse muodostamaan omat mielipiteensä. Kulutukseni pohjautuu todellisiin tarpeisiin, ei mainontaan.
Vierailija kirjoitti:
Persereikä
Postasin siis kännipäissäni kuvan perseenreijästäni, oli olevinaan silloin hauska läppä kännissä, poistin tilin seuraavana aamuna.
Muita?