Moni ikäiseni on ollut jo yli 10v töissä, minä en päivääkään

Sinunlaisia on paljon, et ole outo. Omassa ikäluokassani harvinaisempaa, olen 43v. Itsellä työvuosia takana noin 20v.

Juu, tunsin yhden sinunlaisesi ikuisen opiskelijan, joka teki sitten parit lapset ja maksatti elämänsä miehellään. Osa-aikatyö kaupassa oli liian raskasta. Jokohan se emäntä on mennyt oikeisiin töihin?

tiedän tunteen itse olen samanlaisessa tilanteessa, tosin opiskelin ihan kunnon ammatin tosin en vain löydy töitä... nyt olen vuoden ollut töissä mutta taitaa jäädä pätkäksi tämäkin

Mulla on ystävä joka oli samanlaisessa tilanteessa.. on nyt 38 ja ollut työelämässä vasta noin 5 vuotta...

Mä itse alotin työurani 16 vuotiaana ja tein töitä opiskeluajan (lukio ja kauppis) iltaa ja viikonloppua.  Olin 21 vuotias kun sain ekan kunnon työpaikan. Joten kunnon työvuosia on nyt kertynyt jo 17.

Minulla kans sama tilanne. Olen 29 vuotta janyt opiskelemasa. Hävettää ihan sairaana tämä tilanne. Nuorena valitsin väärän alan ja koulu jäi keske. Menin naimisiin sain 4 lasta. Nuorin nyt 3 vuotta ja lähdin opiskeleen.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 08:57"]

Juu, tunsin yhden sinunlaisesi ikuisen opiskelijan, joka teki sitten parit lapset ja maksatti elämänsä miehellään. Osa-aikatyö kaupassa oli liian raskasta. Jokohan se emäntä on mennyt oikeisiin töihin?

[/quote]

Niin..eihän se kaupan työ tietenkään voi olla raskasta kun kaikki kaupan työhän on vain kassalla istumista, vai miten se oli?*vino irve*

Olen muuten samanlaisessa tilanteessa kuin ap paitsi että työkokemusta on vain hanttihommiksi mielletyistä töistä ja ammatti puuttuu.

No valintojaan jotka on olleet oikeita silloin ajallaan ei kannata hävetä! Ne on olleet oikeita.

Yhtälailla joku voisi pitää sitä huonona valintana ettei ole lapsia tehnyt ennenkö ikää 30.

Kannattaa miettiä enempi elämää tulevaisuuteen ja miettiä nykyhetkeä: ehkä nyt voisi olla aika lähteä opiskelemaan tai tekemään työtä?

Mutta älä ruoski itseäsi siitä että olet ollut niin hyvässä tilanteessa että sinulla on ollut mahdollisuus olla kotona hoitamassa lapsiasi. Moni varmasti tahtoisi olla tekemässä noin mutta kokee sen myös oleelliseksi että menestyäkseen työssään pitää kotoa palata ajoissa tai rahaa täytyy muuten tahkota niin ettei voi jäädä kotiin.

Jos tekemäsi valinta on silloin ollut hyvä, älä sitä nyt ajattele huonona. Ehkä nykyisellään voisit valita taas toisin jo saisit lapsen tässä vaiheessa elämää?

Sinulla on silti ainakin 30 vuotta työikää edessä, ei meistä kukaan tiedä nyt 3-kymppisenä mitä sellaista tulevaisuudessa odottaa mikä vaikuttaa siihen määrään. Ehkä sinä jatkossa olet pisimpään työssä mitä ystävät?

Tyhmä Suomessa töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Suomen palkkataso on niin paska ja asuin ym kustannukset niin korkeat ettei tässä maassa yksinkertaisesti enää kannata tehdä työtä etenkin kun sosiaalituilla saa samaan aikaan saman verran rahaa nettona kuin työnteosta.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:58"]

Tyhmä Suomessa töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Suomen palkkataso on niin paska ja asuin ym kustannukset niin korkeat ettei tässä maassa yksinkertaisesti enää kannata tehdä työtä etenkin kun sosiaalituilla saa samaan aikaan saman verran rahaa nettona kuin työnteosta.

[/quote]

So true

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 10:58"]

Tyhmä Suomessa töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Suomen palkkataso on niin paska ja asuin ym kustannukset niin korkeat ettei tässä maassa yksinkertaisesti enää kannata tehdä työtä etenkin kun sosiaalituilla saa samaan aikaan saman verran rahaa nettona kuin työnteosta.

[/quote]

So true

[/quote]

luuletteko te tuilla eläjät, että tilanne jatkuu loputtomiin samanlaisena? eli että jatkuvasti rahaa virtaa teille ilman minkäänlaista vastikkeellisuutta noin vain? ei se nyt varmaan pariin vuoteen muutu mutta sen jälkeen alkaa kolista takuuvarmasti

Minä olin 36v kun tutustuin työelämään. Alaikäisenä tein satunnaisia kesätöitä. En ole koskaan häpeillyt kotona vietettyjä vuosia.

minun yksi kaveri aloitti työelämässä 39-vuotiaana. Siinä vaiheessa tietysti se ensimmäinen parikymppisenä hankittu tutkinto oli ihan vanhentunut joten kotiäitivuosien jälkeen piti opiskella ensin uusiksi. Toissä oleminen todellakin sopii hänelle ja on minusta nuorentunut vuosilla ja jotenkin ihan erilainen nykyään. Harmi vaan että hän on ikäänkuin "keksinyt" työnteon eli puhuu jatkuvasti normaaleista asioista kuin ne olisivat suuria urotekoja. Eiköhän tuossakin vuodet tee tehtävänsä  ja varmaan sitä oli itse aikoinaan ihan samanlainen paasaaja.

Oon sun ikäinen ja ollut oman alan (akateemisissa) töissä 8 vuotta, ja sitä ennen opiskeluajan hanttihommissa 5 vuotta. Turha sanoa ettei Suomessa työllä rikastu - no ei ehkä porhoksi, mutta itsellä on velaton uudehko auto ja hyvä asunto vuoden päästä maksettu. Kyllä työssäkäynti kannattaa aina, enkä itsekään olisi päässyt uran alkuun jos en nuorena olisi tehnyt niitä paskahommia, ja alkuun niitäkin palkatta.

Kukin valitsee mitä itse arvostaa, toisella ne on lapset ja kotiäitiys ja toisilla ura. Sulla on sitten varmaan jotain sellaista (ne lapset) mitä esim. mulla ei ole kun en niitä kaipaa. Jokainen tavallaan, harva saa kaikkea.

Ei työnteolla rikastu, mutta mieluummin olen töissä kuin elelen tuilla.  Työelämä antaa jotain muutakin elämään kuin vain rahaa.  Duunarihommia tehnyt ikäni, samoin mies ja velaton talo löytyy ja lapsia kolme.  Pidän itseäni onnekkaana. Se kakkonen