Eroaminen mt-kuntoutujasta..

Mulla on samantyyppinen tilanne, mutta ei vielä asuta yhdessä eikä vielä ole lasta. Enkä edes ole varma olenko rakastunut. Hivelee vaan, kun toinen osapuoli on niin tulisen rakastunut minuun ja palvoo kovemmin kuin kukaan koskaan. 

Tulee syyllinen olo jos jätän sairaan ihmisen, mutta toisaalta se olisi nyt vielä helppoa kun lapsia ja yhteistä kotia ei ole. 

Joo mieti tarkkaan mihin ryhdyt. Elämä voi olla todella mahtavaa välillä ja välillä taas ei tiedä mistä elämän pimeistä onkaloista itsensä löytää.

Tuo syyllisyys on kyllä jännä juttu. Ihminen velvoittaa itensä ihmeellisiin asioihin itsensä kustannuksella. Onhan se kova paikka kuvitella tulevaisuus jossa itse olisi uuden kumppanin kanssa ja onnellinen ja lapsella terve perhe, ja mies jossain yksinään itkemässä kun hänen pitäisi olla siinä kuviossa mukana eikä sen toisen. Ajattelen usein asiaa niinpäin että itse olisin sairastunut ja ajettu kotoa. Se tuntuu todella vaikealta. Todennäköisesti olisi itsari mielessä itselläkin.

ap

Kiitos vinkistä, otan heti huomenna puheeksi nuo kurssit. Vilkaisin tuota rayn kurssihakemusta. Siihen näköjään tarvitaan hoitavalta lääkäriltä suositus. Noista kursseista pitää varmaan kysyä jostain, en nyt ainakaan hetimiten löytänyt sivulta mitään kohtaa missä olisi tulevia kursseja.

Jokin tuollainen toiminta olisi nyt kyllä todella tarpeen. Se että mies istuu toimettomana pienessä yksiössään tuntuisi vaikeuttavan hänen oloaan kiihtyvää tahtia. Selkeästi on todella huono olla mutta ei saa suustaan ulos mitään rakentavaa saatika että saisi laskunsa ja paperinsa järjestykseen sossua varten. Vaikka mitään muuta ei ole kuin aikaa.

pisto sydämessä: http://www.hs.fi/kotimaa/Rakkaus+ep%C3%A4onnistuu+paitsi+vahingossa/a1380855787818

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 23:41"]

Kiitos vinkistä, otan heti huomenna puheeksi nuo kurssit.

Jokin tuollainen toiminta olisi nyt kyllä todella tarpeen. Se että mies istuu toimettomana pienessä yksiössään tuntuisi vaikeuttavan hänen oloaan kiihtyvää tahtia. Selkeästi on todella huono olla mutta ei saa suustaan ulos mitään rakentavaa saatika että saisi laskunsa ja paperinsa järjestykseen sossua varten. Vaikka mitään muuta ei ole kuin aikaa.

[/quote]

Eipä kestä :) Hyvä jos oli apua :)

Vuoden alusta, tammikuussa jossain vaiheessa tulee MTKL:n sivuille uudet kurssit, tänä vuonna hakuajat ainakin on jo varmasti menneet,jos jotain kursseja vielä tälle vuodelle enää on. Alkuvuodesta niille kannattaa hakea nimenomaan, neuvoi kaiketi joku MTKL:n työntekijä minua joskus, alkuvuonna ihmiset "herää" vasta myöhemmin hakemaan kursseille, eli alkuvuonna pääseminen on helpompaa. Ja saattaa joutua odottaa sitä pääsemistä, kun hakijoita on paljon, itse muistaakseni hain 3 kurssille ainakin, ennenkuin tärppäsi. Ja lääkäri arvioi kuntoutujan tilanteen, onko voimia olemaan viikko kurssilla, se on aika työlästä, varsinkin jos ei ole tottunut pohdiskelemaan asioita kauheasti. Mutta ne on todella hyviä! itse ollut "alkeis"kurssilla, sen jälkeen jatkokurssilla, sekä parisuhdekurssilla. Hienointa minusta olise, kun pääsi vaihtamaan kotiympyröistä muualle viikoksi, olin pohjanmaalla ja toisella kurssilla keski-Suomessa, ja ne on sellaisia kylpylä-keskuksia. Luentoja,keskusteluja, pienryhmätyöskentelyä, liikuntaa myös, jos vointi sen sallii. Ja puhua voi juuri sen verran kuin haluaa :) Uskon, että vaikka ei olisi kova puhumaan, niin sieltä silti saa uusia näkökantoja elämään, kun kuulee muiden kurssilaisten kokemuksia ja elämäntarinoita.

Tuohon saamattomuuteen voin itse samassa tilanteessa olleena sanoa, että ymmärrän miestäsi. Se ei ole helppoa saada pienintäkään asiaa aikaiseksi kun mieli on musta, tai täynnä ajatuksia, mitkä risteilee, että "pitäisi, pitäisi, pitäisi tuokin tehdä..." tälllä hetkellä oma toimintakyky on aika hyvä, mutta jos tulee joku takapakki, niin helposti antaa kaiken olla, kun vain kuhmu otsassa kasvaa.

Ja jokunen vuosi sitten oikeusasiamiestä (silloin oli nainen siinä virassa, nimeä en muista) haastateltiin, ja hän sanoi että kuinka vaikea ihmisten on heikossa elämäntilanteessa saada kaikki paperiviidakko hoidettua, ja oli mahtavaa kuullu tuossa virassa olevan ihmisen ymmärtävän asian noin hyvin!

Entä jos miehesi menisi sossuun puhumaan asiasta? No, sekin voin olla tyln ja tuskan takana välillä, ymmärrän. Mielestäni sossusta voi joskus saada apua ihan siihen, että keskustelee, mikä voisi olla avuksi, kuntouttavassa mielessä. Ja Kelassa on kuntoutusneuvoja, jolle voi varata aikaa. Toivottavasti miehelläsi on hoitokontakti mielenterveystoimistoon? Se ei todellakaan tee hyvää olla yksin neljän seinän sisällä, mutta tietyssä vaiheessa masennusta se vaan tuppaa käymään niin :( . Onko teidän paikkakunnalla päiväsairaalaa? Mielenterveystoimistosta voi sellaisesta saada tietoa, ja lääkäri tekee lähetteen, jos potilaan kanssa ovat yhdessä sitä mieltä, että se voisi olla hyvä. Päivät ovat n.5h, ja hoito kestää aluksi 1-2kk. Sitten ehkä kuukauden tauko ja kenties kuukausi lisää. Ja mahdollisesti tuota intervalllihoitoa voi jatkaa kuntoutumisen edistämiseksi. Siellä sama juttu, ryhmissä ei tarvitse puhua mitään jos ei halua. Siellä on myös erilaista toimintaaa, muuta kuin keskusteluryhmiä, liikuntaa, musiikkiryhmä,kädentaitojen ryhmä,rentoutusryhmä, "info"ryhmä, missä voi yhdessä päättää mistä potilaat haluaa keskustella, tai saada tietoa. Joskus retkiä esim jonnekin kuntouttavan työtoiminnan paikkaan. Nämä jutut kerron Helsingin kaupungin päiväsairaalasta. Niitäkin on useita täällä eri puolilla kaupunkia. Ja kaikkeen toimintaan ei ole pakko mennä. Ja se mikä on hyvä myös, niin siellä saa aamupalan, lounaan, joten ruokakin tulisi valmiina. Ja joissakin mielenterveystoimistoissa on kai sosiaalityöntekijä, joka voisi auttaa sossupapereiden kanssa? Ja päiväsairaalassa on ehkä myös sellainen?

Mutta muista, ettet ole vastuussa miehesi sairaudesta, etkä siitä, pystyykö hän hankkimaan apua, ja auttamaan itse itseään!!! On toki hyvä jos voit vaikka vinkata näistä asioista, mitä tässä mainitsin,ja jos pystyt häntä vähän tukemaan alussa, että hän saisi näitä aputoimia haettua, olisi ehkä hyvä, jos miehelläsi ei ole ketään muuta, kuka voisi auttaa alussa, mutta muista, ettei kannata uuvuttaa itseäsi, on tärkeintä, että pystyt pitämään huolta omista voimista, lapsesikin kannalta :) (jos miehesi on sen verran huonossa jamassa, ettei juuri muuhun kykene kuin olemaan kotona, tuo päiväsairaala voisi olla hyvä juttu. Kuntoutuskursseilla tulisi olla kohtalaisessa kunnossa, jotta jaksaa matkustaa ehkä kauaskin muualle Suomeen, ja myös jaksaa olla kurssilla suurinpiirtein täyden työpäivän verran, jossa käsitellään rankkoja ja syvällisiä aiheita...) Tai ehkä miehesi voisi tarvita ihan osastohoitoa? Lyhytkin aika voisi auttaa. Ja en tarkoita suljettuja paikkoja, vaan avo-yöosastoa.

Keinoja on kuntouttaa itseään, mutta se vaatii tahtoa ja voimia tehdä se.

Toivon, että pääsisit syyllisyydestäsi,koska ei ole sinun syy jos miehesi on masentunut! Muista kysyä vaikka MTKL:stä Tai OTU:sta omaisten ryhmiä,

tai käydä vaikka diakonin luona puhumassa? Itse en kuulu kirkkoon, mutta sain sieltä silti keskusteluapua diakonilta/diakonissalta, ja ne auttoi kyllä.

Voimia,voimia, voimia!!! :)