Miten te ihmiset kestätte tätä pimeää vuodenaikaa?

Käyn etelässä joulukuun alussa. Kummasti piristää.

Päivällä ulos ja illalla kynttilöitä. Ihanaa aikaa tämä joulunalusaika. EI haittaa pimeys, kohta se taas valkenee. 

Kipuilen siihen asti, että tulee lunta. Kyllä se sitten siitä.

Tänäänkin paistoi aurinko upeasti monta tuntia, hyttysiäkin lenteli. Mutta se ei riitä. Vähän aikaa sitten oltiin etelässä ja hiihtolomalla lähdetään taas.

Syön d-vitamiinia, macaa, monivitamiinia. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Kun on hyvä olo, jaksaa jotenkin edes vähän paremmin. Kyllä tietty myös väsyttää tää pimeä mutta noi helpottaa edes vähän.

en kestäkkään. Ollaan lähdössä 2 vkon kuluttua 4 kuukaudeks lomailemaan palmujen alle. Ei tätä paskaa kestä..

Minua ei haittaa. Onni ja tasapaino tulee muista asioista.Ja kun tietää, että tämä kestää vain aikansa,on tässä jotain kiehtovaakin. Joulukin tulossa.

Ei mitään ongelmaa. Minulla on hyviä ystäviä, ihana perhe ja mukava työ, mitäs hätää tässä olisi? Saa kerrankin illalla röhnöttää sohvalla, mennä saunaan ajan kanssa, lueskella, pelailla lasten kanssa ja vaikka mitä - ulkona piha odottaa talvea, siellä ei tarvitse nyt tehdä mitään.. Ei ahdista ollenkaan. :)

Odottamalla ja valmistelemalla joulua kovasti ja innoissani. Toinen asia on matkat. Meillä on aina 2-3 viikon matkaa ostettu tähän pahimpaan aikaan.

Minä pidän pimeydestä. Kynttilät ja takkatuli luovat tunnelmaa. Kevättä on vaikea sietää, valo on kovaa ja se heijastuu lumesta. Aurinkoisien päivien jälkeen räntäsade tuntuu henkilökohtaiselta petokselta.

Ensi viikko etelässä, sen jälkeen voikin jo aloittaa joulun odotuksen, viime viikot on menneet koska on tietänyt että pääsee hetkeksi pois. Näin on tehty jo vuosia.

Tää on parasta aikaa. Mitä pimeämpää, sen ihanampaa. Sitten jos on kostea sateinen sää, oon onnessani.

Aurinlo ahdistaa.

Rakastan tätä pimeyttä. Masentunut minäni saa olla rauhassa. Saa käpertyä peiton alle, olla neljän seinän sisällä eikä tarvitse nähdä naapureita, jos ei halua.

Pidän tosin myös kesästä, mutta tässä pimeydessä on viehätyksensä.

Ei tässä vuodenajassa ole sen enempää kestämistä kuin missään muussakaan vuodenajassa.

Ajoitan aina "työmatkani" tähän kauteen ja jätän kaamoksen, rupsahtaneen akan ja kiljuvat kakarat pariksi kuukaudeksi taakse. Minua odottaa Aasiassa tuttu tyttöystävä ja kotona menee illat hyräillen kun tiedän mitä taas saan...Siitä ilosta saatan jopa sortua panemaan vaimoakin ;)

Tätä herkkua on enää reilu kuukausi jäljellä. Sitten päivä alkaa taas pidentyä. Tammikuusta huhtikuuhun elämä on tuskaa. En pidä räikeästä valosta ja lumesta. Syksy menee aina kuin siivillä, joulua odotellessa.

tähän aikaa vuodesta täällä kuuluu olla tällaista. Eletään hämärässä ja sitten osataan iloita lumesta.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 22:40"]Tätä herkkua on enää reilu kuukausi jäljellä. Sitten päivä alkaa taas pidentyä. Tammikuusta huhtikuuhun elämä on tuskaa. En pidä räikeästä valosta ja lumesta. Syksy menee aina kuin siivillä, joulua odotellessa.

[/quote]

Sama.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 21:43"]

Tuntuu että vuosi vuodelta on vaikeampi kestää tätä. Joka aamu kun herään iskee päälle ihan mieletön ahdistus. Sitä jatkuu sitten pitkin päivää, ehkä joskus iltapäivällä vähän helpottaa. Pitäis varmaan jäädä eläkkeelle ja muuttaa etelään...

[/quote]

Parasta aikaa, on ihanaa käperyä sohvan nurkkaan viltin alle, nauttia tunnelmasta, kynttilöitä kotiin ja ensimmäisenä adventtina jouluvalot ulos. Ei vaivaa migreeni, ja nukuttaa hyvin. Pimeässä on tunnelmaa.

En kestäkään. Aamulla loppui uni kesken kello kuusi aamulla pimeässä. Sitten puoliltapäivin alkoi taas nukuttaa kamalasti, ja töissä oli ihan tuskaa. Onneksi kolmelta ehti jo lenkille, niin vähän sai ulkoiltua päivänvalossakin. Nyt ei taas nukuta yhtään kun olis aika mennä nukkumaan, ja aamulla joko loppuu uni kesken ihan väärään aikaan tai nukuttaisi niin paljon ettei millään pääsisi ylös. Syön omegoita, d-vitamiinia ja rautaa, mutta ei riitä.