Kaikesta luopuminen ja luovuttaminen

Juu, mä luovun ylimääräisistä vaatteista, kohti zero waste aatetta. :)

Ajottainhan tuollaisia ajatuksia ja pitkiäkin kausia tulee kai monillekin meistä.

Itse olen opetellut pääsemään noista ajatuksista miettimällä, että elämä on joka tapauksessa todella lyhyt. Ja jos olen valmis kuolemaan, olen myös vapaa tekemään mitä tahansa. Olen tehnyt radikaaleja muutoksia elämässäni useaan kertaan, etsinyt uusia raiteita ja voin suositella. Ehkä huomaat, että sinusta voi olla jopa muillekin iloa tässä elämässä.

Ei ole eikä ole normaalia vielä viiskymppisenä. Aamulla kun herään kankeana kuin heinä seiväs. Jos ei ole mitään vaivaa kun aamulla herää niin on kuollut. Nyt katselee maailmaa ihan eri tavalla eikä ulkonäöllä ole enää mitään merkitystä. Ei tarvitse enää suorittaa eikä tehdä mitään mitään pakko töitä. Kamalaa jos ihminen on yksinäinen mutta minulla on puoliso jonka takia pitää elää. 

Miksi te olette sörssineet elämänne niin ettei ole puolisoa. Sisaruksellani niin kamala luonne ettei sen kanssa pysty kukaan elämään, tehtaili kakarat ja laittoi miehelle elatusmaksut perään ja sitten kun menee ulkonäkö niin ei saa edes hetken seuraa ja nyt riippuu vanhemmissani kuin tauti. Miehiä vaihdellessa hän ei ajatellut että jossain vaiheessa vanhetessa hän ei enää vedä miespuolisia eikä kelpaa kenellekkään. Nyt ei kukaan mies ole kiinnostunut vanhasta ämmästä ja hän hakee miestä netistä kuten muutkin vanhat akat. Ja soittelee ennustajille miksi miestä ei löydy vaikka on niin vetävän näköinen omasta mielestään. 

Ihmisessä on jotain vikaa jos on vain hyväksi käyttänyt ihmisiä omien tarpeiden tyydyttämiseksi ja silti on jäänyt yksinäiseksi. Jos ei ole liian ronkeli niin kansi vakkansa löytää ja niin löysin minäkin. Mikään unelmien prinssi se ei ollut niin kuin kotona opetettiin että puolison pitäisi olla täydellinen. Vanhempani eronneet ja äidilläni vaihtuvia miehiä ja meidän koti oli kuin naima hotelli ja minua hävetti ja yökötti.