Järkipuhe ei enää tehoa. Miten saan vaimoni lopettamaan herkuttelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ratkaise mitään vihjailemalla tai käskemällä lopettamaan herkkujen syöminen. Se syöminen kun ei ole se itse ongelma, vaan tuollainen syöpöttely ja sen vuoksi lihoaminen ovat oireita jostain. Itse aloin sortumaan tuohon herkkujen mättämiseen ja passivoitumiseen, kun pikkulapsiarki oli niin hektistä ja jouduin selviytymään siitä melko yksin. Puoliso oli paljon töissä ja kotiin tultuaan ei juurikaan ollut läsnä mulle. Hain kai jonkinlaista "tsemppiä" itselleni niistä herkuista, että jaksaisin kaikkea, ne olivat kuin palkinto ja lohtu. Nyt lasten vähän kasvettua olen alkanut saada energiaa ja motivaatiota huolehtia itsestäni. Tajusin, että ei olisi kiva menettää viimeiset nuoruuden vuoteni olemalla vetelä läski. Ja vaikka edelleen rakastan puolisoani, niin silti en voi väittää olevani kiitollinen tuosta, miten yksin hän jätti minut. Hän ei taida oikein tajuta sitä. Mutta eipä taida olla ainut mies, joka erehtyy noin. Oletko sinä kenties jättänyt vaimosi ilman tukea jossain asiassa? Vai mistä kiikastaa?

Mullekin kävi hyvin samalla tavalla. Kun lapsi vähän kasvoi niin innostuin treenaamaan. Nyt on paino pudonnut ja olen elämäni kunnossa (yli neljäkymppisenä). Mies kiekuttelee, kun kuulemma vain treenaan, mikä onkin totta. Mies enää kiinnosta. (Lapsen kanssa toki touhuan kaikenlaista). Eiköhän tässä mennä kohti eroa, kunhan lapsi vielä hiukan kasvaa.

Niinpä, niin kuin osasin arvata että en ole ainut. Toivottavasti ap alkaisi nyt miettimään, että mikä oikeasti on hätänä, sen sijaan, että alkaa murentamaan naisensa itsetuntoa ja lopulta tulee ero.

Ala huomioida vaimoasi arjessa ja kohenna parisuhteenne romanttisia sekä seksuaalisia puolia. 

Ruokaholismi on pahempi kuin alkoholismi tai ainakin juomisen voi lopettaa kokonaan mutta syöminen on pakollista. Luultavasti päädytte eroon ennemmin tai myöhemmin. Suosittelen ennemmin. Mitä sitä elämäänsä pilaa possun kanssa. Voimia.

Pandansilmät.

Just sayin.