Lue keskustelun säännöt.
Järkipuhe ei enää tehoa. Miten saan vaimoni lopettamaan herkuttelun?
18.09.2020 |
Aluksi yritin sanoa hienovaraisesti mutta nopeasti siirryin suoraan puheeseen mutta ei toimi. Kotiin en osta herkkuja ja kokkailun meillä hoidan minä ja vaimo valittaa että jää nälkäiseksi. Ei pitäisi jäädä, koska tekemäni lämmin ruoka on terveellistä ja monipuolista. Olen kokannut samoja ruokia illanistujaisissa ja kaikki kehuvat paitsi oma vaimo. Joka ilta vaimo makaa sohvalla katsoen netflixiä ja mässyttää sipsejä, sokeri limsaa, jäätelöä ja karkkia. Paino vaimolla noussut +10 kiloa vuodessa ja tähän on saatava loppu!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
0/5. Tyylisi on niin tunnistettavissa.
Niin sinäkin. -5/5. Milloin opit kirjoittamaan jotain positiivista? Et varmaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vastaanpa tähän provoon että mielestäni jatkuva mussutusnapostelu on ällöttävän näköistä. On kuin aikuinen tarvitsisi tutin. Inhoan katsoa sellaista aivotonta käsi sipsipussiin ja suuhun-touhua, tai kuulla jotain jatkuvaa karkinimeskelyä. Yäk. Puuttuu vain vaipat.
No vastaan tähän provokommenttiin, että mielestäni jatkuva napostelu on epäterveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko taustalla olla taipumusta tunnesyömiseen eli käsittelee jotain ikävää tunnetta ruualla?[/
Puutteessa, kun ap ei osaa vaimoaan pitää hyvänä.
Vaimo on jäänyt sokerikoukkuun. Se on ihan yhtä tiukka ja epäterveellinen kuin alkava alkoholismi. Ymmärrän ap:n huolen. Vaikka juuri tämä aloitus olisi provo, tämä on todellisuutta monessa perheessä. Vaimon sokerihumalahakuisuuteen ei ole välttämättä syynä juuri puoliso vaan esimerkiksi hormonitoiminnan muutos. Terveyttä vaalivalle puolisolle tilanne voi olla todella ikävä, varsinkin jos sokerihaukka ei ota kuuleviin korviinsa puolison huolia.
Tässä on neljä vaihtoehtoa:
1) annat vaimot lihoa ja aikanaan rypeä itsesäälissä, kunnes syö itsensä hengiltä tai aloittaa pitkän ja vaivalloisen tien laihtuakseen
2) jatkat nalkuttamista, kunnes vaimo kuuntelee ja oikaisee takaisin terveyden tielle
3) pakotat vaimon avioliittoneuvojalle
4) jätät vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Terveellistä ja ravitsevaa ruokaa on syytä olla myös riittävästi, niin ei tarvis napostella.
Kuka kokkaan illanistujaisiin peruskotiruokaa?
Teen ravintolaruokaa itse illanistujaisiin. Kuka vie epäterveellisiä herkkuja illanistujaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ramavit tai ferroforte kuuri.
Roskahimo iskee kun arvot eivät ole kohdillaan ja haluaa pikavoittoja herkkujen muodossa.
Itse kärsin puutoksista nuorempana ja se johti sokerimättö kierteeseen, tuli jopa pakko-oireita, masennusta jne.
Meillä taas mies ostaa herkkuja sekä itselle että minulle, vaikka pyydän, ettei ostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo sana "herkuttelu" on ällöttävä. Kuulostaa siltä kuin hikinen pullukka ihminen vetäisi itsensä ähkyyn ja koomatilaan.
Mutta tämä just onkin ihan sama, kuin selittäisi kuinka alkoholisti nautiskelee aperitiiveista silloin kun toteuttaa alkoholismiaan. En tiedä ajatteleeko joku, että alkoholistin juominen on nautinnollista, ja että se johtuu vain siitä, ettei alkoholistilla ole itsekuria?
Syömisen suhteen aina ajatellaan noin. Että jos se " hikinen pullukka" syö itsensä "ähkyyn ja koomatilaan", niin se olisi jotain nautintoa? Ei ole, ei todellakaan ole. Se on ihan yhtä surullista kuin se alkoholistin juominen, ja siinä ratkotaan ihan muita ongelmia ( huonoilla keinoilla), kuin makeanhimoa.
Uhkaa lemmikin henkeä. Itse olen exien kanssa riidellessä joutunut turvautumaan ukaasiin, jossa vuffelta lähtee henki, jos ei tahtoni tapahdu. Ovat tulleet järkiinsä ja asiat ovat lutviutuneet usein sovintoseksin merkeissä. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko taustalla olla taipumusta tunnesyömiseen eli käsittelee jotain ikävää tunnetta ruualla?
Itse tunnesöin parisuhteen ongelmiin. Miehen mielestä mitään ongelmia ei ollut ja hän kieltäytyi myös pyytämistäni perheneuvolasta ja pariterapiasta. Onneksi sain lopulta voimaa erota. Nyt jo - 10 kg, aikaa 2 v.
Kuulostaa sianjätöltä.
Läskin ja rakkauden ero on, että läski on ikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on elämänkokemusta yli 60 vuoden ajalta.
Antaisin samanlaisen neuvon kuin minkä antaisin röökiä vetävälle jonnelle.
Tupakoiva penska voisi polttaa yhdeltä istuvilta askin punasta Norttia (onko sitä enää myynnissä?) Ei luulisi sen jälkeen tekevän mieli.
Samaa konstia voisit kokeilla herkkupersevaimollesi. Pistät sen eteen muutaman täytekakun ja lusikka kouraan. Kaikki pitää syödä kertaheitolla!
Vierailija kirjoitti:
No vastaanpa tähän provoon että mielestäni jatkuva mussutusnapostelu on ällöttävän näköistä. On kuin aikuinen tarvitsisi tutin. Inhoan katsoa sellaista aivotonta käsi sipsipussiin ja suuhun-touhua, tai kuulla jotain jatkuvaa karkinimeskelyä. Yäk. Puuttuu vain vaipat.
Onkohan oleskellut tuttia lapsena tai imetetty liian pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkaa lemmikin henkeä. Itse olen exien kanssa riidellessä joutunut turvautumaan ukaasiin, jossa vuffelta lähtee henki, jos ei tahtoni tapahdu. Ovat tulleet järkiinsä ja asiat ovat lutviutuneet usein sovintoseksin merkeissä. Suosittelen.
Tuli melkein itku. Miten joku voi kirjoittaa tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkaa lemmikin henkeä. Itse olen exien kanssa riidellessä joutunut turvautumaan ukaasiin, jossa vuffelta lähtee henki, jos ei tahtoni tapahdu. Ovat tulleet järkiinsä ja asiat ovat lutviutuneet usein sovintoseksin merkeissä. Suosittelen.
Tuli melkein itku. Miten joku voi kirjoittaa tällaista.
Minäkään en ymmärrä. Melko kipeä ihminen päästään.
Olen samassa tilanteessa, veemäistä katsoa kun puoliso (nainen) herkuttelee itseään taas lihavaksi. Melkein joka päivä on jotain herkkuja kaapissa ja aina pitää mullekin olla tuputtamassa, vaikka olen sanonut että syön "herkkuja" korkeintaan viikonloppuna. Aihe on niin arka, että siitä ei uskalla sanoa mitään. Eli perustilanne jossa mies on lytistetty suhteessa henkisesti helvetin pieneen karsinaan tekemällä useista puheenaiheista tabuja raivoamalla ja suuttumalla.
Et ratkaise mitään vihjailemalla tai käskemällä lopettamaan herkkujen syöminen. Se syöminen kun ei ole se itse ongelma, vaan tuollainen syöpöttely ja sen vuoksi lihoaminen ovat oireita jostain. Itse aloin sortumaan tuohon herkkujen mättämiseen ja passivoitumiseen, kun pikkulapsiarki oli niin hektistä ja jouduin selviytymään siitä melko yksin. Puoliso oli paljon töissä ja kotiin tultuaan ei juurikaan ollut läsnä mulle. Hain kai jonkinlaista "tsemppiä" itselleni niistä herkuista, että jaksaisin kaikkea, ne olivat kuin palkinto ja lohtu. Nyt lasten vähän kasvettua olen alkanut saada energiaa ja motivaatiota huolehtia itsestäni. Tajusin, että ei olisi kiva menettää viimeiset nuoruuden vuoteni olemalla vetelä läski. Ja vaikka edelleen rakastan puolisoani, niin silti en voi väittää olevani kiitollinen tuosta, miten yksin hän jätti minut. Hän ei taida oikein tajuta sitä. Mutta eipä taida olla ainut mies, joka erehtyy noin. Oletko sinä kenties jättänyt vaimosi ilman tukea jossain asiassa? Vai mistä kiikastaa?
Kiertoon vaan.
Toisin kuin rakkaus, läski on ikuista.
Vierailija kirjoitti:
Et ratkaise mitään vihjailemalla tai käskemällä lopettamaan herkkujen syöminen. Se syöminen kun ei ole se itse ongelma, vaan tuollainen syöpöttely ja sen vuoksi lihoaminen ovat oireita jostain. Itse aloin sortumaan tuohon herkkujen mättämiseen ja passivoitumiseen, kun pikkulapsiarki oli niin hektistä ja jouduin selviytymään siitä melko yksin. Puoliso oli paljon töissä ja kotiin tultuaan ei juurikaan ollut läsnä mulle. Hain kai jonkinlaista "tsemppiä" itselleni niistä herkuista, että jaksaisin kaikkea, ne olivat kuin palkinto ja lohtu. Nyt lasten vähän kasvettua olen alkanut saada energiaa ja motivaatiota huolehtia itsestäni. Tajusin, että ei olisi kiva menettää viimeiset nuoruuden vuoteni olemalla vetelä läski. Ja vaikka edelleen rakastan puolisoani, niin silti en voi väittää olevani kiitollinen tuosta, miten yksin hän jätti minut. Hän ei taida oikein tajuta sitä. Mutta eipä taida olla ainut mies, joka erehtyy noin. Oletko sinä kenties jättänyt vaimosi ilman tukea jossain asiassa? Vai mistä kiikastaa?
Mullekin kävi hyvin samalla tavalla. Kun lapsi vähän kasvoi niin innostuin treenaamaan. Nyt on paino pudonnut ja olen elämäni kunnossa (yli neljäkymppisenä). Mies kiekuttelee, kun kuulemma vain treenaan, mikä onkin totta. Mies enää kiinnosta. (Lapsen kanssa toki touhuan kaikenlaista). Eiköhän tässä mennä kohti eroa, kunhan lapsi vielä hiukan kasvaa.
Mahdollisesti. Suhteen alussa ei napostellut ja huolestuttaa vaimoni terveys, kun ei jatkuva napostelu tee hyvää terveydelle. Ap