Sopiva työ ihmiselle, joka haluaa keskittyä ongelmanratkaisuun?
Siis vinkkejä kaivataan uudesta alasta. Toivoisin työtä, jossa on selvärajaisia ongelmia, joita ratkaistaan. Näkisi jotenkin sen, onko onnistunut vai ei, olisi jotkut kriteerit että joko on tehnyt työn hyvin tai ei. Vähän kuin silloin jos korjaa polkupyörää, niin tietää heti, toimiiko se uusi jarrukahva vai ei.
Toivon mahdollisimman vähän mitään sellaista epämääräistä, että esim. keskustelet ihmisen kanssa kymmenen tuntia eikä se ihminen siitä etene mihinkään. Olen ollut psykologi eikä työ sopinut minulle, kaipasin sitä että jotenkin näkisin työni jäljen ja saisin ratkaista ongelmia jotka olisivat ratkottavissa. Ihmisen mieli on liian epämääräinen juttu eikä psykologia oikein itselleni tuntunut oikealta tieteeltä. Monille hyvä ala, mutta taisin vain nuoruuttani valita väärin.
Mieluiten mahdollisimman vähän tiimityötä ja ei mitään keskusteluun perustuvia töitä. Esim. opettajan tai lääkärin työ olisi kauhistus, kun niissä ongelmat on niin monisyisiä ja selkeitä onnistumisia tulee harvakseltaan.
Voisi olla jokin alempikin koulutus, välinehuoltajaa mietin, sopisikohan se? Entä onko täällä insinöörejä, jotka voisivat kertoa, onko insinöörin arkityössä sitä oikeaa ongelmanratkaisua eikä vain jotain kokouksia ja asiakkaiden kontaktoimista? Voisiko olla jokin kapea insinöörityön osa-alue, jossa keskittyä esim. vain lujuuslaskelmiin ja ratkaista niihin liittyviä asioita jossain komerossa? :)
Kommentit (17)
Lennonjohtaja muuten, mutta töitä on vähän hintsusti niillekin, jotka ovat jo ammatissa.
Juristi tai pyrit jonnekin Kelaan virkailijaksi ratkaisemaan hakemuksia tiettyjen ennalta asetettujen kaavojen mukaan (yksittäistapauksia toki sovelletaan, mutta tässäkin vähemmän monisyistä kommunikaatiota kuin säännösten tulkintaa käsittääkseni?)
No jos lähdet insinööriksi, niin valitse mieluummin esim. rakennus- tai energiatekniikka kuin jokin epämääräisempi. Varmaan kannattaa niihin opinto-ohjelmien kuvauksiin tutustua. Päätä sulla varmaan insinööriksi riittää, jos kerran psykologiksikin on riittänyt.
psykologista välinehuoltajaksi, niin palkka kyllä putoaa sulle aika reilusti
Vierailija kirjoitti:
koodari
Jep, koodarina suosittelen. Työ on käytännössä jatkuvaa ongelmanratkaisua, ja monessa tehtävässä palaveeraus sun muu sosiaalinen jää minimiin ja saa paljolti yksikseen koodailla, usein vielä etänä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri
Ei näetyön tulosta. Kirurgi jos on vakaa käsi
Lujuuslaskija.
Selkeä rajattu ongelma/selvityskohde yleensä, saa tehdä 8h aika yssikseen, palkka kohtuullinen ja hommia riittää koska harva osaa tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Lujuuslaskija.
Selkeä rajattu ongelma/selvityskohde yleensä, saa tehdä 8h aika yssikseen, palkka kohtuullinen ja hommia riittää koska harva osaa tarpeeksi hyvin.
Ja työn tuloksen näkee esim. siinä kestääkö silta vai käykö niin kuin Italiassa.
Mun mielestä tuo odotus on hassu, että todellinen elämä menisi kuten joku koulun tehtäväkirja, jossa on ongelma ja siihen selkeä ratkaisu. Todellisuus on aina mutkikkaampaa. Ja vaikka itse olisit tehnyt jonkun omasta mielestäsi hyvän ratkaisun, joku voi olla siitä eri mieltä, mikä on epäkiitollista. Niin en ymmärrä, miksi sinulla on tämmöiset odotukset työelämästä, koska huolimatta siitä, että noita onnistumisia tulee niin yhtä lailla siinä samassa todellisuudessa on sitten tapauksia, joita ei pysty ratkaista tai ei pysty tyydyttävästi ratkaista. Tai itseasiassa jos on mahdollisuus onnistua, niin se tarkoittaa, että on myös mahdollisuus tehdä virhe ja sekin pitää kestää.
Aika ilmeinen vastaus tuon aloituksen takia, mutta siis jos kerta tykkäät korjata polkupyöriä, niin opiskele sitä lisää ja pyri sen tyyppiseen työhön. Onpa ainakin käytännönläheistä.
Talousalalle, tilitoimistoon tai controlleriksi isompaan yhtiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koodari
Jep, koodarina suosittelen. Työ on käytännössä jatkuvaa ongelmanratkaisua, ja monessa tehtävässä palaveeraus sun muu sosiaalinen jää minimiin ja saa paljolti yksikseen koodailla, usein vielä etänä.
Tämä on tapauskohtaista. Monesti koodaus on vahvasti tiimityötä ja saattaa usein liittyä jopa alan ulkopuolisen (asiantuntemattoman) asiakkaan kanssa kommunikointiin. Riippuu ihan firmasta ja asemasta siinä, sekä mitä kulloinkin tehdään.
Ongelmanratkaisua työ kyllä usein on, mutta joskus sitä ei voi tehdä ilman sosiaalista vuorovaikutusta, tiimiä, kompromisseja ja sellaisia ulkopuolisia vaatimuksia jotka riitelevät ongelmanratkaisun ihanteen kanssa. Jostain syystä voidaan vaikkapa vaatia toteutusta, joka ei ratkaise ongelmaa tai luo tukun uusia. Lisäksi testaus, dokumentaatio ja sen sellainen voi olla tylsää pakkopullaa. Aina ei myöskään se lopputulos ole heti selkeä, vaan näkyy kuukausien tai vuosien päästä ja sitten palataan korjaamaan vanhaa tai hyväksytään susi lopputulos. Pieni oma palanen isossa kokonaisuudessa ei ole helppo ymmärtää välittömästi toimivaksi eikä se ehkä selviä koskaan, menikö nappiin.
Suuri osa kaupallisesta koodauksesta on silti aika peruskauraa ilman hääppöisiä ongelmia ratkottavaksi. Sovelletaan vanhoja tuttuja menetelmiä uudelleen ja uudelleen vain hiukan erilaisiin tapauksiin ja enemmänkin pitää ratkaista, mistä kopipeistaa koodin paikalleen.
Lvi- tai sähkösuunnittelija. Tai suunnittelijoiden pitää kyllä osata kommunikoida toistensa kanssa, muuten ei tule hyvää tulosta.
Ristikoiden suunnittelija?
Hammaslääkäri, näkisit onko hampaan paikkaus onnistunut vai ei. Siinähän se homma ei perustu keskusteluun vaan käsityötaitoon.
koodari