Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se toinen lapsi, mies ei halua, minä periaatteessa
13.11.2013 |
Mies ei missään nimessä halua, itse periaatteessa haluaisin, mutta pelkään, ettemme jaksa.
Missä vaiheessa olisi hyvä vaan päättää, että tämä oli nyt tässä? Missä vaiheessa te olette päättänyt, että lapsiluku on tässä? Esikoinen kohta jo kolme ja toisesta ei todellakaan tietoakaan. Osoittautunut vilkkaaksi, edelleen huonosti nukkuvaksi, ja vähän haastavasti kasvatettavaksi. (ainakin, kun vertaa muihin tuntemiimme saman ikäisiin, huh!) Yhdenkin vauvan kanssa olin niin surkeasti jaksava. (toki sellaiset 1,5v pätkäunet vaikuttaa keneen tahaansa) Mites sitten kun olisi energiapakkaus ja valvottaja?
Usein harmittaa, että tämän piti mennä näin. Helpompaa olisi ollut, jos esikoinen olisi ollut helppo, ja toinen vaikea. Nyt ei pysty haluamaan toista, vaikka periaatteessa haluaisi. Mieskin halusi alkuaikoina toisen lapsen aivan varmasti, mutta pyörsi puheensa kun ei ole mihinkään helpompaan suuntaan mennyt tämä elämä viimeisen kolmen vuoden aikana. Erilaiseksi vaan. Tunnen vain yhden perheen, jossa oli samanlainen tilanne kuin meillä. He kyllä tekivät toisen lapsen 3,5v ikäerolla, mutta esikoinen jatkoi sitten tarhassa täysipäiväisenä ettei äidin tarvinnut "kestää". Tämä nyt ei meille missään tapauksessa ole vaihtoehto. Kerhoakin on vain sellainen 8h viikossa.
Kommentit (8)
No se "putkeen" tekeminen nyt olisi meille se järkevin ratkaisu, kun hoidan tätä lapsukaista vielä pari vuotta helposti kotosalla suorittaen tutkintoani loppuun. En halua katkoja työelämään muuta kuin sapattivapaan merkeissä. En halua joutua ikinä siihen työelämän ja pikkulapsiperheen ristipaineeseen. Se ei vaan sovi meille. Tuntuu, että se on nyt, tai ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 14:28"]
Missä vaiheessa olisi hyvä vaan päättää, että tämä oli nyt tässä?
[/quote]
Siinä vaiheessa, kun toinen ei enää halua lapsia. Eli teidän tapauksessanne nyt.
No meidän tapaus meni sitten tossa puolikas vuosi sitten vissiin :/ Noh, aina ei voi voittaa! Kai tässä pitää orientoitua yksilapsiseen elämään. Voipa ainakin huokaista joka vaiheen kohdalla, että se oli sitten siinä :D Vaikka varmasti se haikeus jää aina elämään.
ap
Jos jo yksi lapsi tuntuu noin työläältä , on järkevää jättää se tuohon. Jos sitten toinen lapsi olisikin oikeasti työläs , esim. vammainen , olisitte ihan pulassa. Toisaalta se toinen voisi olla helppo ja leppoisakin lapsi , mutta kun sitä ei voi koskaan etukäteen tietää. Ja jokainen lapsi vaatii kuitenkin aikansa ja paikkansa perheessä , teillä ei tunnu toisella vanhemmista olla sitä halua antaa etkä sinäkään miltään vauvakuumeiselta kuulosta.
Ei ole pakko toteuttaa mitään 2 lapsen ihanneasetelmaa , elätte vaan niin kuin teille parhaisten sopii.
Ihan vaan ystävällinen ohis.
Meillä yöheräilyjä ja haastavaa käytöstä aiheutti ruoka-aine allergiat. Kun löydettiin sopiva ruokavalio helpotti kun lapsi rupesi nukkumaan ja rauhoittui.
Jos yhtään epälet mahdolliseksi niin pidä ruokapäiväkirjaa ja oirepäiväkirjaa ja vaihtele lapsen syömisiä. Lisäksi kokeilisin hetken täysin maidotonta diettiä lapselle koska maito on se yleisin allergioiden aiheuttaja.
Tsemppiä. Valvottaneiden lasten äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aina kuvitellut itseni vähintään kahden lapsen äitinä, mutta mies koki esikoisen vauva-ajan (ja raskausaikani) niin stressaavana, että on sanonut, ettei halua ikinä enää toista lasta. Olen tehnyt pienesti surutyötä haudatesssani omia mielikuviani usean lapsen äitinä, mutta nyt olen sinut asian kanssa ja oikeastaan yksilapsinen perhe tuntuukin jo aika hyvältä vaihtoehdolta!
Ajattelen, että perheen laatuaikaan on nyt enemmän mahdollisuuksia. VOimme pian jo matkustaa yhdessä. Emme ikinä tarvitse isoa asuntoa, parisuhteella on paremmat edellytykset pysyä hyvänä ja lapseenkin voi keskittyä paremmin. Jos haluaa ajatella globaalisti, niin yksi lapsi on ilmastoteko usean lapsen tekoon verrattuna.:)
Tietysti harmittaa, ettei lapsemme saa kokea sisaruuden iloja, mutta eihän se ole taattua, että sisaruksilla olisi hyvät välit, vaikka sellaisia olisikin.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 14:36"]
No se "putkeen" tekeminen nyt olisi meille se järkevin ratkaisu, kun hoidan tätä lapsukaista vielä pari vuotta helposti kotosalla suorittaen tutkintoani loppuun. En halua katkoja työelämään muuta kuin sapattivapaan merkeissä. En halua joutua ikinä siihen työelämän ja pikkulapsiperheen ristipaineeseen. Se ei vaan sovi meille. Tuntuu, että se on nyt, tai ei koskaan.
[/quote]
Jos suoritat tutkintoasi loppuun niin mitenkäs vauva mahtuu siihen kuvioon? Ehkä sitten, jos esikoinen olisi tarhassa osan aikaa niin ehtisit opiskella, mutta nelivuotiaan ja vauvan kanssa ei niin vaan opiskella. Tai sitten opiskelet illalla ja mies hoitaa lapsia. Sinuna tekisin opintoni loppuun ja hakisin töitä, sekä tähtäisin isompaan ikäeroon, jos lisää lapsia haluatte. Viiden, kuuden vuoden ikäerokin on ihan ok. Vanhemmat jaksavat paremmin ja parhaassa tapauksessa jompikumpi aikuisista on kotona esikoisen aloittaessa koulun. Jos tuntuu rankalta esikoisen kanssa niin älkää ihmeessä hankkiko vielä toista lasta. Elämä ei kahden lapsen kanssa ole helpompaa, päin vastoin, kuten varmaan arvaatkin.
Alue: Aihe vapaa
Mikä pakko niitä kersoja on putkeen tehdä? Mulla ja systerillä 11v ikäero. Nähtävästi en ollut myöskään mikään helppo?