Lue keskustelun säännöt.
Poikani kaveri joka päivä suoraan koulusta meille.
12.11.2013 |
Eikä koskaan mitään kiirettä syömään kotiin näihin aikoihin kun ruoka-aika on. Ei kiirettä tekemään läksyjä ym. Kukaan ei soittele perään. Mä joudun joka päivä näihin aikoihin sanoa että eiköhän sunkin jo tarvitsis lähteä. Ekaluokkalaista kysymys. Onko ihan normaalia?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 23:40"]Meillä kävi tytöllä kaveri samaan tyyliin ja viipyi aina iltaan saakka. Kukaan ei soitellut perään, kuulemma kahdeksalta piti olla kotona jos oli kokeet seur päivänä!
Eihän sitä sitten jaksanut tyttö eikä me muutkaan ja alettiin häätää aikaisemmin kotiin. Lakkasi sitten käymästä kokonaan, mikä oli oikeastaan helpotus meille. Ei sitä osaa olla täysin rentona kun on vieras lapsi kylässä.
[/quote]
Sain näköjään paljon alapeukkuja. Mutta jos perheemme ei vain osaa suhtautua luontevasti vieraaseen. Saunaan mennessä hypimme juurikin alasti ympäri kämppää, lasten pitäisi hoitaa läksyt ja kotihommat eikä niistä tule oikein mitään kun seurustellaan kaverin kanssa. Tyttömme väsyi itsekin ainaiseen seuranpitoon ja leikkimiseen ja joskus olisi halunnut olla jonkun toisenkin kaverin kanssa kahden. Samoin sisaruksia harmitti kun yhdellä oli aina kaveri ja heillä vain harvoin.
Me vain rajoitimme että joka päivä ei voi tulla ja kuudelta on lähdettävä kotiin. Se ei kaveria miellyttänyt ja nyt ilmeisesti käy jollain toisella kaverilla missä ei olla niin tiukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, kyllä on lapsellisten elämä rankkaa ja täynnä erilaisia huolia...
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 00:01"]
Minulla oli sääntö pienenä ettei kukaan tule koulun jälkeen meille vaan ensiksi läksyt, välipala ja hetken kotona oloa perheen kanssa, suosittelen teillekkin samaa hyvin toimi ja toimii omienkin kanssa!
[/quote]
Meillä tuo ei toimisi, sillä vanhemmat ovat töissä ja illalla on joko omalla lapsella tai lapsen kavereilla harrastuksia. Mutta läksyt ja välipala ennen kavereiden kanssa leikkimistä, se pätee kyllä. Sitten päivälliselle kotiin ja sen jälkeen katsotaan tilannetta uudestaan voiko kaveri tulla / lapsi lähteä kaverille vielä. Tosin meillä tyttö saattaa tehdä kaverin kanssa läksyt ja syödä välipalan yhdessä. Joskus meillä, joskus kaverilla.
Hieman kyllä ihmetyttää nuo lapset, joita ei kotiin kaipailla...
On sellaisia vanhempia jotka ulkoistavat lastensa hoidon ja ruokinnan muille, jää rahaa tupakkaan ja kaljaan enemmän kun naapurusto ruokkiin jälkeläiset.
Ruokin yhtä tällaista lasta monta vuotta.
Meillä on oiekastaan aina ollut 2-3 muuta lasta kotona. Vuosikausia poikien huoneissa on ollut vakituisia kavereita, joista on tullut melkein kuin omia poikia. Usein ovat olleet myös viikonloput yökylässä.
Minulle se on sopinut. Ovat voineet syödä samoista kattiloista halutessaan, osallistua perheen juhliin ja olla kuin kaverin kotona ollaan. On tuntunut siltä, että viihtyvät perheessämme ja omillakin lapsilla on ollut seuraa. Myöhemmin teini-iässä sitten on ollut kiva, että ovat "silmien alla" eivätkä ostareilla hengaamassa.
Olemme eläneet koko ajan omalla tavallamme ja vieraat lapset ovat sopeutuneet siihen, emme me vieraisiin lapsiin. Useimman taustalla on tietääkseni oikein kunnollinen koti, mutta hirvittävän kova kuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 23:40"]Meillä kävi tytöllä kaveri samaan tyyliin ja viipyi aina iltaan saakka. Kukaan ei soitellut perään, kuulemma kahdeksalta piti olla kotona jos oli kokeet seur päivänä!
Eihän sitä sitten jaksanut tyttö eikä me muutkaan ja alettiin häätää aikaisemmin kotiin. Lakkasi sitten käymästä kokonaan, mikä oli oikeastaan helpotus meille. Ei sitä osaa olla täysin rentona kun on vieras lapsi kylässä.
[/quote]
Sain näköjään paljon alapeukkuja. Mutta jos perheemme ei vain osaa suhtautua luontevasti vieraaseen. Saunaan mennessä hypimme juurikin alasti ympäri kämppää, lasten pitäisi hoitaa läksyt ja kotihommat eikä niistä tule oikein mitään kun seurustellaan kaverin kanssa. Tyttömme väsyi itsekin ainaiseen seuranpitoon ja leikkimiseen ja joskus olisi halunnut olla jonkun toisenkin kaverin kanssa kahden. Samoin sisaruksia harmitti kun yhdellä oli aina kaveri ja heillä vain harvoin.
Me vain rajoitimme että joka päivä ei voi tulla ja kuudelta on lähdettävä kotiin. Se ei kaveria miellyttänyt ja nyt ilmeisesti käy jollain toisella kaverilla missä ei olla niin tiukkoja.
[/quote]
Olen kanssasi hyvin samaa mieltä. Lapseni alkavat nyt vasta olla siinä iässä, että kavereita kyläilee välillä. Eihän se ole oikeasti kenellekään ihan tervettä ja normaalia elämää, että se yksi ja sama kaveri jatkuvasti "asuu" nurkissa. Siinä muuttuu perheen oma dynamiikka, sisarukset eivät enää pysty leikkimään keskenään, lapsi luuhaa kaverin kanssa vain huoneessaan, perheen väliset keskustelut häviävät, jopa perheen menojen suunnittelu vaikeutuu. Lapsen omat askareet ja mielenkiinnon aiheet jäävät taka-alalle. Esim. oma lapseni rakastaa kirjojen lukemista, suorastaan ahmii niitä. Lukeminen jäisi kokonaan pois, jos täällä hengailisi koko ajan joku kaveri. Ja miten oman lapsen läksytkään tulee tehtyä, jos suoraan koulusta tullaan jatkuvasti leikkimään. Lapsi ei myöskään pääse normaaliin tapaan tutustumaan muihin kavereihin, joista joku voisikin olla vielä enemmän samalla aaltopituudella.
Tottakai tuollaisesta kaverista, jota kukaan ei kaipaa, olisi huolissaan. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että uhraudutaan itse oman perheen voimin hyvittelemään lapselle sitä, mistä tämä ehkä jää paitsi. Voisi vähän kysellä tarkemmin lapselta itseltään kotioloista, varmaan opettajallekin tarvittaessa kertoisin huoleni lapsesta. Lapsen vanhemmille voisi soittaa ja ehdottaa, että lapsi kyläilisi vaikka joka tiistai, ja sopia monelta hänet lähetetään kotiin. Se olisi selvä viesti siitä, että kyläily on ok, mutta ei niin usein kuin nyt.
Voihan olla niinkin , että vanhemmat ovat sinänsä kunnollisia, vain paljon työtä tekeviä väsyneitä vanhempia. Ehkä he eivät edes tajua lapsensa "asuvan" päivät pitkät suoraan koulusta jossakin samassa kyläpaikassa jatkuvasti. Olisi ihan reilua myös ihan suoraan ottaa puheeksi heidän kanssaan, että tunteekohan "Miisa" tai "Mikko" olonsa kotona yksinäiseksi, pelkääkö olla yksin kotona, kun tuntuu olevan harva se päivä meillä, että olisiko jotakin mummia tai muuta tuttua edes välillä hänen seurakseen. Ja tuleekohan läksyt tehtyä, kun aika paljon niitä jo tuntuu olevan. Ja sitten ehdottaa tuota yhtä tiettyä kyläilypäivää, jolloin voi tulla teille iltapäivällä.
Ihana 16! Meillä oli lapsuudessa samalla tavoin. Aina oli extra lapsia kokoonpanossa. Meitä on 3 suht samanikäistä sisarusta ja reserviin kuului kiinteästi n.5 muuta. Näiden lapsien vanhemmat oli paljon töissä joten viihtyivät meillä.
Nykyisin ollaan n. kolmekymppisiä ja kiitos kotimme avoimen ilmapiirin nämä ystävät ovat säilyneet.
Vanhempieni kotona keittiön pöydän ääressä on jaettu ilot ja surut. Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta otan vanhemmistani mallia ja annan lasten kavereiden kyläillä luonamme. Helpompaa se on minulle kun tiedän kenen kanssa lapset liikkuvat ja missä ovat.
Muuten, viime kesänä vanhempieni mökillä tehtiin saunaremppaa ja nämä lapsuuden ystävät olivat talkoo voimin auttamassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä tapauksissa herää myös kysymys, onko tämä kyläluuta-kaveri oman lapsen kaveri just niin kauan, kun saa hengailla meillä, välipalat ja päivälliset tulevat pöytään, jääkapista haetaan herkkuja.. Eli kuinka aitoa on ystävyys itse lapseen ja kuinka paljon vaakakupissa painaa lopulta "iltapäivähoitopaikka" tarjoiluineen, parempine leluineen ja puuttuvan perusturvallisuuden tuojana. Jos rajoitan kyläilyjen määrää normaalimmaksi, etsiikö kaveri lopulta taas uuden kaverikohteen, jossa saa oleilla rajoituksetta, vai säilyykö ystävyys omaan lapseeni (niin kuin periaatteessa pitäisi).
Ei siinä tarvitse välttämättä olla kaltonikohtelua takana. Monet vanhemmat joutuvat olemaan iltaan asti töissä.On myös vuorotyöläisiä. Kaikki eivät voi olla päivää lasten kanssa kotona. Iltapäiväkerhoihin on liian vähän paikkoja ja näin sitten monikin lapsi joutuu olemaan koulun jälkeen 4- 5 tunta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sai kaverit tulla ala-asteella ollessa heti koulun jälkeen,mutta päivällisen alkaessa niitten piti painua jo omaan kotiin..eli yleensä jotain klo 17 tienoolla..siitä alko perheen oma aika ja läksyjen teko. Teininä sit niin että kokoonnuttiin jonkun kotiin aina viikonloppuna päiväkahviaikaan mut hävittiin siitä kylille kun porukat oli käymässä nukkumaan
..jos oltiin meillä niin päiväsellään kaverit autto tiskikoneen tyhjennyksessä/täytössä tai pihahommien teossa,koska oli sit porukalla tehdessä nopeemmin pois alta.. ja vastaavasti sit porukat kysy että ottaako kaverit safkaa jos tekivät muillekki..ja nyt näin lähes kolmekymppisenä porukoilla käydessä sen paikkakunnan kavereita tavatessa kysyy porukat iltasellaki että tahtovatko vieraatki käydä saunassa tai jäävätkö yökylään..koska yleensä tämä tietää porukoille helpotusta,et joku muu kun hyö ite laittaa ruuan sitten seuraavana päivänä (eli yleensä se jonka kaveri on kylässä)maalla asumisesta kyse tällä vastaajalla :)...ainut mitä eivät porukat suvaitse edelleenkään on sotkun jättäminen muiden korjattavaks ja yömyöhään meluaminen...mut muuten saa kukkua ja tehä mitä lystää ja kaverit on tervetulleita lastensakin kanssa :)
On ihan oikeasti lapsia joita ei kaipaa kukaan. Anna lapsen nauttia edes teillä kodin lämmöstä ja välittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi tytöllä kaveri samaan tyyliin ja viipyi aina iltaan saakka. Kukaan ei soitellut perään, kuulemma kahdeksalta piti olla kotona jos oli kokeet seur päivänä!
Eihän sitä sitten jaksanut tyttö eikä me muutkaan ja alettiin häätää aikaisemmin kotiin. Lakkasi sitten käymästä kokonaan, mikä oli oikeastaan helpotus meille. Ei sitä osaa olla täysin rentona kun on vieras lapsi kylässä.
Minulla oli sääntö pienenä ettei kukaan tule koulun jälkeen meille vaan ensiksi läksyt, välipala ja hetken kotona oloa perheen kanssa, suosittelen teillekkin samaa hyvin toimi ja toimii omienkin kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei sitä osaa olla täysin rentona kun on vieras lapsi kylässä."
Ratkaisu on justiinsa tossa. Ole täysin oma itsesi, niin lakkaa ne kakarat ravaamasta. Meillä oli sama ongelma, mutta sitten minä vähensin vaatetusta ja aloin laulaa.
kysy onko kotonasi ketään, onko ruoka aika milloin ja kuka esim, valmistaa sen? huolestuisit ees vähän !
Anna lapsen tulla, eihän sitä tiedä minkälaiset olot sillä on kotona. Tai voithansä vaikka soittaa sen vanhemmillekkin ja yrittää ottaa vähän selvää? Ehdottaa vaikka että sun poika menis joskus niille leikkimään.
Meillä on ollut tollainen tilanne, poikani ekaluokkalaisen kaverin kanssa. Hänen vanhempansa olivat melkein aina töissä, eikä poika halunnut mennä kotiin. Kun siellä oli yksinäistä. Sanoin sitten, että saa olla meillä niin paljon kuin haluaa ja niinhän se lapsi sitten olikin. Joskus lähti vasta illalla myöhään kotiin, sitten kun äiti tuli iltavuorosta.
Edelliselle, 2:lle ja 7.lle:
Ihanaa, että jollain on vielä sydänkin tallella. <3
Eiköhän sielä kotona ole huonommat oltavat jos lapsi viihtyy vieraissa, kannattaisi vähän miettiä ennenkuin häätää pois.
Soita vanhemmille ja juttele niitä näitä. Siten saat kuvan perheestä. Voit vaikka kysyä, että moneltakos Ville-Maijan pitäisi yleensä olla kotona iltaisin....